Se oli sitten siinä. Kesän ja syksyn mittainen luku-urakka päättyi viime perjantaina psykologian reaalin kirjoituksiin. Täytyy sanoa, että ensimmäisestä tänne kirjoittamastani tekstistä aika kului ihan hurjaa vauhtia itse kirjoituspäivään. Mutta sekin täytyy sanoa, että onneksi päätin kirjoittaa kertaustekstejäni: saadessani koepaperin nokan eteen minua ei suinkaan vallannut epätoivo vaan tunne siitä, että jes, mä osaan. Kokeen ja hyvän vastauksen piirteet voi tuttuun tapaan tsekata täältä . Koe oli mielestäni varsin helppo, ns. psykologisella yleistiedolla pärjäsi jo pitkälle. Ensimmäinen tehtävä oli varma nakki ja tuon tehtävän myötä pääsin hyvin vauhtiin. Koko kirjoitusprosessi sujui kuin itsestään. Oliko tuo sitten sitä kuuluisaa flow'ta vai mitä, en tiedä. Yllätin itsenikin siinä miten hyvin pystyin pysymään yhden esseen tuntivauhdissa koko kuusituntisen ajan. Jossakin tehtävässä ehdin rutistaa itselleni 20 minuuttia ylimääräistä aikaa syömistä ja vessataukoa varten, mutta yli...