Enpä olisi uskonut, että tulen olemaan kymmenen päivää lukusuunnitelmaani edellä  —  aikataulutin sen kuitenkin melkoisen tiukaksi. Mutta tässä sitä sittenkin ollaan, kaikki artikkelit kertaalleen opiskeltuina ja aivot täynnä uusia synaptisia yhteyksiä tapahtuneen oppimisen myötä. Tarkoitukseni oli pitää useampikin tällainen metakognitio-kahvihetki kunkin artikkeliryhmän opiskelun välissä, mutta motivaatio ja kiinnostus artikkeleita kohtaan vei voiton, ja halusin kahmia tietoa lisää heti edellisen artikkelin sisällöt opittuani. Eikä se nyt jälkikäteen tuntunut olevan lainkaan hassumpi tapa, sillä kuten sanoin, aivoni ovat täynnä uutta tietoa ja koen jopa hallitsevani asiat jo tässäkin vaiheessa hyvin.  Tässä tekstissä keskityn pohdiskelemaan omaa oppimistani, toimintaani, artikkelien sisältöjä sekä sitä, missä voisin vielä parantaa ja mitä asioita minun täytyy erityisesti keskittyä kertaamaan. Koska kertaus on oppimisen kannalta erityisen tärkeää (kai vielä muistatte Ebbinghausin

Teksti pohjautuu Kotilaisen ym. artikkeliin Heikkoon sähkövirtaan perustuvat aivojen stimulaatiomenetelmät - tulevaisuuden kliinikon työkalu? (2016) Stimulaatiomenetelmien historiaa Ensimmäiset kirjalliset kuvaukset 43-48 jaa. päänsäryn lievittäminen sähköankeriaan avulla ( Largus ) Vuonna 1804 tutkittiin sähkövirran vaikutusta melankolian hoitoon ( Aldini ) myös lukuisia muita kliinisiä tutkimuksia 1930-luvulla keksittiin sähköhoito, stimulaatiomenetelmien tutkimus jäi syrjään 1960-luvulla kliinisiä tutkimuksia mm. masennuksen ja skitsofrenian hoidossa 1970-luvulla stimulaatiomenetelmien tutkimus jäi taas syrjään kenties lääkehoidon kehittymisen myötä 2000-luvun vaihteessa nykymuotoiset uudet tutkimukset stimulaatiomenetelmistä ( Paulus , Prior , Nitschen ) Aivostimulaation vaikutusten mittaaminen Näkemykset stimulaation vaikutuksista pohjautuvat pitkälti TMS-menetelmällä ( transcranial magnetic stimulation)  tehtyihin motoristen herätevasteiden ja solutason mit

Teksti pohjautuu Kailan artikkeliin Miten hermosolut viestivät? (1985) Solukalvo on rakenteeltaan rasvamainen, kaksikerroksinen ja nestemäinen. Se muodostuu fosfolipideistä , joiden vesihakuiset päät ovat kalvon ulkoreunalla ja vesipakoiset päät kalvon sisäpuolella. Solukalvolla kelluvat kalvoproteiinit vastaavat solukalvon toiminnasta, eli solukalvo itsessään ei osallistu solun fysiologiseen toimintaan. Se on vain ikään kuin passiivinen rajapinta, jonka avulla solun sisäiset olosuhteet pysyvät erilaisina verrattuna solun ulkopuolisiin olosuhteisiin. Kalvoproteiineja ovat mm. ionipumput , jotka jatkuvasti valikoiden siirtävät tiettyjä ioneja solusta sisään ja ulos aiheuttaen sähkökemiallista voimaa, ionikanavat sekä välittäjäaineita sitovat reseptorit . Ionit kulkevat solukalvon läpi ionikanavien kautta, joita on kullekin ionille omansa ( Na+ , K+, Cl- ja Ca2+ ). Ionikanavaan kuuluu kanavaosa , portti  joka avautuu kalvopotentiaalin muutoksien tai välittäjäaineiden vaikutuks

Teksti pohjautuu Naukkarisen ym. artikkeliin Suomenkielisen MAAS-mittarin psykometrinen rakenne ja yhteydet persoonallisuudenpiirteisiin sekä hyvinvointiin Tietoinen läsnäolo ilmiönä Tietoinen läsnäolo liitetään usein itsesäätelyprosessin tai suhdekehysteorian viitekehykseen. Tietoisella läsnäololla tarkoitetaan nykyhetken tiedostamista ja sen aiheuttamien kokemusten tarkkailua ja hyväksyntää ilman arvioimista. Tietoisen läsnäolon vastakohta on automaatio-ohjautuminen , joka Langerin mukaan tarkoittaa paneutumattomuutta, joka näkyy tekemisen mielialana (murehtiminen, fantasiointi, ahdistuminen) ja rutiininomaisena, mekaanisena toimintana. Tietoisen läsnäolon harjoittamisella on tutkitusti yhteyksiä tai vaikutusta useisiin koetun hyvinvoinnin osa-alueisiin, mutta ilmiön vaikutuksia voidaan tutkia vain luotettavien mittarien avulla. Ilmiön abstrakti luonne on johtanut operationalisoinnin ongelmallisuuteen , joka näkyy eri mittarien sisältöjen eroavaisuuksina sekä ni

Teksti pohjautuu Luukkainen-Markkulan artikkeliin Meditaation neuropsykologiaa (2016). Meditaation taustaa Meditaatio , mindfulness , tietoisuuden harjoittaminen  —  kaikilla näillä tarkoitetaan käytännössä samaa: tietoisuuden harjoittamista ja tarkkaavuuden tahdonalaista kohdentamista johonkin kohteeseen tai kehollisiin prosesseihin. Tietoisuuden harjoittaminen on osa buddhalaista filosofiaa, ja nykypäivänä se on saavuttanut laajan suosion myös tavallisten ihmisten keskuudessa. Kabat-Zinn perusti 1970-luvulla klinikan kroonisesta stressistä kärsiville potilaille ja loi MBSR-ohjelman ( Mindfulness Based Stress Reduction ). Kyseisen ohjelman johdannaisena syntyi MBCT - ohjelma ( Mindfulness Based Cognitive Therapy ), jossa tietoisuutta harjoitetaan erilaisin istumaharjoituksin ja liikkeessä tehtävin harjoituksin. Kyseinen ohjelma kestää noin 8-10 viikkoa ja sisältää sekä ryhmäharjoituksia että yksilöharjoittelua, noin 70 tunnin ajan. MBCT-ohjelman syntyminen oli sysäys meditaa

Teksti pohjautuu Nukarin ym. artikkeliin Neuropsykologisen kuntoutuksen vaikuttavuus (2012). Artikkelissa neuropsykologisen kuntoutuksen vaikuttavuutta koskeneet tutkimukset ovat lähestyneet aihetta kahdesta näkökulmasta: oirekuvalähtöisesti ja diagnoosiryhmän mukaisesti . Aivovammojen ja AVH:n osalta tuloksia käsitellään oirekuvalähtöisesti, sillä niissä kuntoutetaan samoja oireita. MS-taudin sekä Alzheimerin taudin ja MCI:n osalta tuloksia käsitellään puolestaan diagnoosiryhmiä tarkastellen. Vaikuttavuuden tasot ovat " vaikuttaa selvästi ", " vaikuttaa " ja " voi vaikuttaa ". Ylimmässä vaikuttavuuden tasossa tutkimusnäyttöä löytyy useista korkeatasoisista tutkimuksista, kun taas alimmassa vaikuttavuuden tasossa näyttöä löytyy vain yksittäisistä tutkimuksista tai hieman matalampitasoisista tutkimuksista. Neuropsykologisiin oirekuviin liittyy oiretiedostuksen, vireyden ja jaksavuuden ongelmia, joiden kuntoutuksella on vaikutusta neuropsykolog

Teksti pohjautuu Aulankosken artikkeliin  Miten kehittää psykoterapioita? (2011). Psykoterapioiden kehittäminen on aiemmin keskittynyt psykologisiin teorioihin perustuvien psykoterapiamallien tuottamiseen, yhteisten tekijöiden jäljittämiseen sekä terapioiden integraatioon. Aulankoski tuo artikkelissaan esille neljä uutta ja kenties soveltuvampaa tapaa kehittää psykoterapioita: terapioiden filosofisen itseymmärryksen lisäämisen, terapioiden mieltämisen suunnittelutieteeksi, terapioiden pragmatistisen kehittämisen ja keskustelun terapioiden päämääristä, arvoista ja ideologioista. Psykologiset teoriat psykoterapiamallien kehittämisen pohjana Psykoterapioiden juuret ulottuvat uskontojen perinteisiin, mutta nykyisenkaltaisen tieteelliseen teorisointiin liittyvän keskusteluavun katsotaan alkaneen Freudin psykoanalyysista 1900-luvun vaihteessa. Freudin deterministinen ihmiskuva kirvoitti myös paljon kritiikkiä, jonka pohjalta syntyi mm. Rogersin asiakaskeskeinen terapia. Lisäksi