Nyt kun pääsykoetiedot on julkaistu, on tietysti aika miettiä miten sitä psykologiaa sitten pääsee opiskelemaan. Jos olet löytänyt tiesi blogiini, nyt tai joskus aiemmin, voin veikata sinun olevan motivoitunut ja oikeasti innostunut alavalinnastasi! Se on tärkeää, sillä ilman motivaatiota tai innostusta pääsykokeeseen valmistautuminen olisi vain yksi pitkä ja kivinen tie. Riippumatta taustoistasi tai tämänhetkisestä elämäntilanteestasi sisäänpääsy on täysin mahdollista eikä suinkaan mahdotonta, kuten joskus kuulee väitettävän. Haastavaa se toki on, mutta tavoitteellisella valmistautumisella pääsee jo pitkälle. Itse pääsin opiskelemaan alaa suoraan lukiosta, joten sekin on mahdollista! Tarjoankin nyt kymmenen varmaa ja kokemukseen perustuvaa vinkkiä, joilla pääsykokeisiin valmistautumisesi helpottuu ja joiden avulla olet ison askeleen lähempänä unelmiesi opiskelupaikkaa. 1. Konkretisoi tavoitteesi. Kun tiedät itse mihin olet pyrkimässä ja mitä olet tekemässä, toimintasi helpott

Heinäkuu on vaihtunut elokuuksi, ja pikkukaupungin tytöstä on tullut tamperelainen! Kuluneen kahden viikon aikana olen ehtinyt asettua taloksi uuteen asuntoomme ja oppinut tuntemaan Tamperetta hieman paremmin kotikaupunkina. Ensimmäisille yliopistokursseille on jo ilmoittauduttu, joten yliopiston sivut opinto-oppaista NettiOpsuun ovat tulleet verrattain tutuiksi. Kalenteriin on buukattuna paljon fuksisyksyn menoa ja meinikiä, ja kyllä se uhkaavasti siltä näyttää, että alusta alkaen pääsee opiskelemaankin ihan kunnolla. Huomenna alkaa tietotekniikkakurssi, jonka moni fuksi suorittaa jo ennen varsinaisten opiskelujen alkua. Linna-rakennusta lukuunottamatta en ole vieraillut yliopiston tiloissa, joten on jännä nähdä millaiseen laitokseen sitä onkaan tullut hakeuduttua. Huomenna selviää! Tuntuu, että koko kesä kului melkoisessa sumussa tulevia opintoja ajatellen ja odottaen, ja nyt kun opintojen alun hetki on käsillä, koko homma tuntuu ihan liian epätodelliselta. Huomenna on ehkä eläm

Aiemmin julkaistu: Matkani psykologian opiskelijaksi, osa 1 Ensimmäisessä osassa käsittelin matkaani haaveiden, tavoitteiden ja henkisen jaksamisen näkökulmasta. Tässä toisessa osassa käsittelen konkreettisia keinoja joilla valmistauduin pääsykokeeseen, eli tämä teksti toimii myös eräänlaisena vinkkipostauksena psykologian HTT-pääsykokeeseen.  Tilastomatematiikka Päätettyäni hakea opiskelemaan psykologiaa tilasin pääsykoevaatimuksissa olleen tilastomatematiikan kirjan, "Holopulkin", heti alkusyksynä 2016. Kun psykologian kirjoitukset olivat lokakuussa ohi, aloitin tilastokirjan selailemisen ja melko pian myös tehtävien laskemisen lukionhommien ohella. Minulla oli taustalla lukion pitkä matikka ja melko vahva matikkaosaaminen. Vaikka psykaan hakeminen ei edellytä pitkää matematiikkaa, voin kuitenkin vahvasti suositella sitä, sillä monet pääsykoekirjan asiat olivat tulleet hyvin tutuiksi jo lukion matikan puolella. Harmailta hiuksilta en minäkään tietysti välttynyt

Voi kunpa muistaisin paremmin sen hetken, kun aloin pitää psykologiaa varteenotettavana vaihtoehtona tulevaisuuden suunnitelmia pohtiessani. Se hetki oli joskus syksyllä 2015, kun tajusin etteivät bioteknologia saatika eläinlääkis ehkä olleetkaan ihan minua varten. Siitä hetkestä voisi sanoa alkaneen matkani psykologian opiskelijaksi ja psykologiksi. Kaksi vuotta myöhemmin tuosta hetkestä tulen aloittamaan opintoni Tampereen yliopistossa psykologian tutkinto-ohjelman parissa. Olisiko 17-vuotias Tiia tuolloin syksyllä 2015 uskonut, jos hänelle oltaisiin kerrottu edellä mainittu? Tuskinpa. Mutta tässä sitä silti ollaan, intopinkeänä valmiina tarttumaan uusiin haasteisiin joita syksy tulee tuomaan tullessaan. Fiilikset ovat edelleen melkoisen epätodelliset ja hämmentyneet, mutta samalla aivan älyttömän mahtavat, onnelliset ja ylpeät. Pääsin suoraan lukiosta opiskelemaan tilastojen mukaan sisäänpääsyltään toiseksi vaikeinta alaa, sisäänpääsyltään toiseksi vaikeimpaan yliopistoon. Siit

Lyhyestä virsi kaunis: musta tulee psykologi!!! Tulokset tulivat yllättäen kesken salitreenin, ja hysteeriseksi itkemiseksihän se meni keskellä kuntosalia, ihmettelevien katseiden alla. Niissä adrenaliinihöyryissä tuli muuten rikottua omat penkkiennätyksetkin yllättävän kevyesti... Mutta voi jestas, mä olen niin onnellinen, iloinen ja sanoinkuvailemattoman kiitollinen kaikista teistä, jotka kuljitte tätä matkaa mun kanssa! Haluan onnitella kaikkia muita opiskelupaikan saaneita, ja toivottaa kovasti tsemppiä heille, joilla koitos on vielä ensi vuonna edessä. Tätä kokemusta ja tunnetta sietääkin tavoitella. Nyt en kykene sanomaan muuta. Ehkä myöhemmin palaan kirjoittamaan vähän syvällisemmin, sitten joskus, kun itsekin ymmärrän mitä ihmettä tänään oikein tapahtui. Mä tein sen. Mä tein sen! En vaan käsitä.

Pohdiskellessani omia ominaisuuksiani ja tunnistaessani itseni melkoisen herkäksi ihmiseksi, tulin esittääkseni itselleni mielenkiintoisen kysymyksen: olenko liian herkkä toimimaan psykologina? Kysymys on tietysti hieman aikainen ottaen huomioon sen, etten laisinkaan tiedä pääsenkö opiskelemaan alaa tänä vai vasta jonakin muuna vuonna. Mutta mielenkiintoisiin kysymyksiin on tietysti tartuttava heti! Omaa herkkyyttäni voisi kai kuvailla myös muotitermein  erityisherkkyydeksi , mutta jostain syystä kavahdan lokeroimasta itseäni ominaisuuksieni takia mitenkään "erityiseksi" tai erityistarpeita vaativaksi ihmiseksi. Puhun itsestäni mieluiten vain herkkänä. Oma herkkyyteni näkyy ennen kaikkea emotionaalisena herkkyytenä . Olen kova itkemään: itken pahoittaessani mieleni, kohdatessani pettymyksiä, ollessani valtavan iloinen, nähdessäni koskettavan leffan tai kuullessani hyvää musiikkia. Koen niin ilon kuin surunkin tunteet vahvoina, ja elän kokemaani tunnetta aina satapro

Kirjoitin tämän tekstin erään kommentoijan toiveiden pohjalta, ja täytyy sanoa, että koin todella hyödylliseksi päästä kunnolla pohtimaan omia ajatuksiani ja menneitä päiviä. Juhlien järjestely on haukannut suurimman osan päivieni sisällöistä, joten en ehkä ole saanut pääsykoekevättä kunnolla "paketoitua" ja sinetöityä sen vaatimalla tavalla. Nyt voin kuitenkin sanoa, että olen valmis kesään ja elämään, miettimättä enää mennyttä koetta. Tulosten julkaisemisen päivä ei enää ole tulevaisuudessa häämöttävä mörkö, vaan päivä, joka tulee kertomaan lähitulevaisuuteni suunnan. Oli suunta mikä hyvänsä, odotan sitä iloisena ja luottavaisin mielin. Miten olen keskittynyt rentoutumiseen ja pääsykokeesta palautumiseen? Kokeesta on nyt aikaa 17 päivää. Noihin päiviin on mahtunut jos minkämoista tunneskaalaa, pääosin iloa, mutta myös niitä synkempiä hetkiä. Näin jälkikäteen ajateltuna ensimmäinen viikko tuntui helpoimmalta: olin yksinkertaisesti vain niin helpottunut, että minulla

Vaikka yritin etukäteen valmistautua pääsykokeen jälkeiseen elämään, täytyy todeta, että kyllä se hemmetti soikoon silti pääsi yllättämään. Kokeesta on nyt aikaa viikko, ja kuluneiden päivien ajatukset ovat pääosin keskittyneet koesuoritukseni analysointiin ja toiveikkaaseen jossitteluun. Tiedän, ei ehkä pitäisi, mutta jollakin tätä odottamisen tuskaa on lievitettävä. Minulla ei ole tulevaksi kesäksi töitäkään, joten veikkaanpa, että sellaiseen "normaaliin tekemisköyhään arkeen" kiinni pääseminen tulee olemaan melkoisen hankalaa. Tälläkin hetkellä minun tekisi mieli lainata kirjastosta joku paksu psykologian opus ja opiskella se kannesta kanteen, tai laskea edes pari vanhaa pääsykoelaskua -- ihan vain huvin vuoksi. Kun kuukausien ajan elämässä oli selkeä tavoite ja sisältö, tuntuu nyt todella hassulta vain ikään kuin kellua päivästä toiseen vailla päämäärää.  Huomenna julkaistaan ylioppilaskirjoitusten tulokset ja saan lopullisen tiedon siitä paljonko lähtöpisteitä yliop

Puuuuh. Eilinen oli pitkä ja energiaa vievä päivä. Mutta siitä selvittiin! Yllätin itseni siinä mielessä, etten jännittänyt juuri lainkaan koesaliin astuessani. Hoin vain päässäni sitä tuttua tiedän, osaan, hallitsen -mantraa ja istuin paikalleni levollisin mielin. Pyrin menemään kokeeseen ilman ennakko-odotuksia sen sisällöstä, mikä osoittautuikin varsin hyväksi päätökseksi. Koe tosiaan oli melkoisen erilainen ja erittäin haastava aiempiin vuosiin verrattuna, mutta koska olin varautunut kaikkeen, ei koevihkon avaaminen saanut juurikaan paniikkia päälle. Aloitin vastaamisen helpoimmilta tuntuneista artikkelitehtävistä. Artikkelitehtävien määrä ja yleisluontoisuus oli kuvainnollisesti kuin märkä rätti päin naamani, sillä olin valmistautunut artikkelien suhteen erittäin hyvin ja opetellut pienimmätkin tärkeältä tuntuvat yksityiskohdat. Kysymykset eivät toki olleet helppoja, vaan jokaisen kohdalla sai tarkkaan ja sanakohtaisesti miettiä mikä vastausvaihtoehdoista on oikea. Uskon kuite

Olen sormet syyhyten odottanut koko päivän sitä, että pääsisin näin pääsykoetta edeltävänä iltana purkamaan ajatuksiani ja tuntemuksiani huomisen ja koko tämän kevään suhteen. Nyt, kun se hetki viimein koitti, olen istunut koneen ääressä kymmenen minuuttia kirjoittamatta sanaakaan ja tuijottaen ikkunasta auringonlaskua todetakseni vain sen, ettei päässäni liiku yhtään ruotimisen arvoista asiaa. Olen täynnä innostusta, luottamusta ja jännitystä -- ja totesinkin juuri ääneen, että odotan huomista enemmän kuin lapsena joulua. Se kertonee jo paljon. Aamulla en malttanut olla kertaamatta, ja kulutinkin muutaman tunnin kertauskortteja pläräillen ja pari matikan laskua laskien. Se ei kuitenkaan lisännyt jännitystä tai ahdistusta, vaan päin vastoin sain annettuani itselleni sen viimeisen luottamuspiikin: minä tiedän, osaan ja hallitsen .  Minä tiedän, osaan ja hallitsen. Huomenna saan luottaen keskittyä vain siihen, että olen tälle rupeamalle tehnyt parhaani. Jos se ei riitä, niin se ei s

Paras neuvo mitä suurten tietomäärien hallintaan liittyen voi antaa lienee se, että aina tulisi keskittyä opettelemaan suuria kokonaisuuksia ja asioiden välisiä yhteyksiä. Itse jätin noudattamatta neuvoa siltä osin, että opettelin artikkelit ensin yksittäisinä kokonaisuuksina, ja vasta muutama päivä ennen koetta keskityin hetkeksi tarkastelemaan niiden välisiä yhteyksiä tarkemmin. Toki artikkeleita lukiessakin esiin nousi asioita, joiden tajusi linkittyvän johonkin toiseen artikkeliin, mutta lukuvaiheessa en keskittynyt niihin kummemmin.  Etsin artikkelien yhteisiä tekijöitä listaamalla yksittäisten käsitteiden tai aihepiirien alle niihin kuuluvia asioita. Lopputuloksena minulla oli värikäs taulukko, jossa risteili nuolia sikin sokin ja tajusin, että loppujen lopuksi kaikki asiat liittyvät toisiinsa vähintäänkin jollakin kaukaisella tavalla. Tässä kuitenkin keskeisimmät aihepiirit, joiden itse havaitsin nousevan esiin artikkeleista. Mielenterveysongelmat ja psykiatriset häiriöt

Otsikko kertoo kaiken oleellisen; säännön, jota ei koskaan tulisi unohtaa ja säännön, jonka minä unohdin . Olen viimeisimmät päivät elänyt puolikuntoisena ja osittaisesta äänenmenetyksestä kärsien. Minä, joka ennen sairastin vain kausittaiset syys- ja kevätflunssat, olen ollut kuluneen puolen vuoden aikana varmaan neljästi kipeä.  Aikani kiukuttuani sitä, miksi juuri minulle pitää elämäni tärkeimmän kevään aikana iskeä valtavasti voimia kuluttava tauti, aloin pohtimaan, että ehkä kehoni haluaa viestiä jotain. Toki kaikki voi olla vain sattumaa, mutta haluaisin jopa enemmän uskoa siihen, että kehoni osaa kertoa milloin tulisi höllätä otetta. Viimeisen puolen vuoden aikana olen melko tauottomasti tykittänyt tilastomatikkaa, psykajuttuja ja yo-kirjotuksia. Vaikka en olekaan kokenut sitä henkisesti raskaaksi enkä ole juuri tietoisesti stressannut mistään, ehkä jatkuvat flunssat ovat kuitenkin merkki siitä, että kyllä se ahertaminen jossain näkyy. En raaskinut aikatauluttaa itsellen

Kolme viikkoa takana, yksi viikko edessä. Voisin änkeä tekstin täyteen sellaisia kliseitä kuin "En vain käsitä mihin tämä aika menee" tai "Kyllä se kevät sieltä sittenkin tuli, vaikka epätoivoiselta jo näyttikin", ja totta olisi joka sana. Voisin kuvailla tämänhetkistä tilannettani  elämäkseni murmelina , sillä jokainen päivä toistaa melko samaa rataa: aamu alkaa lenkillä, sitten kolme tuntia psykaa, tunnin ruokatauko, toiset pari kolme tuntia psykaa, lisää ruokaa, lisää lenkkeilyä,  (lisää ruokaa) , pikku hetki lisää psykaa ja päivän lopuksi palauttaville yöunille. Ja sama toistuu. Mutta en valita, tämä sopii minulle itseasiassa yllättävän hyvin. Kakkoskämppäni seinät on nyt vuorattu jos minkälaisilla taulukoilla, mind mapeilla, post it -lapuilla, kuvioilla, kaavioilla, muistilistoilla... lista on loputon. Lukunurkkaukseni pöytä notkuu eri värisiä flash card -pinoja, stabiloja, muistilappuja ja vihkoja. Artikkelit minulla sentään on siististi mapitettuna omiin

Enpä olisi uskonut, että tulen olemaan kymmenen päivää lukusuunnitelmaani edellä  —  aikataulutin sen kuitenkin melkoisen tiukaksi. Mutta tässä sitä sittenkin ollaan, kaikki artikkelit kertaalleen opiskeltuina ja aivot täynnä uusia synaptisia yhteyksiä tapahtuneen oppimisen myötä. Tarkoitukseni oli pitää useampikin tällainen metakognitio-kahvihetki kunkin artikkeliryhmän opiskelun välissä, mutta motivaatio ja kiinnostus artikkeleita kohtaan vei voiton, ja halusin kahmia tietoa lisää heti edellisen artikkelin sisällöt opittuani. Eikä se nyt jälkikäteen tuntunut olevan lainkaan hassumpi tapa, sillä kuten sanoin, aivoni ovat täynnä uutta tietoa ja koen jopa hallitsevani asiat jo tässäkin vaiheessa hyvin.  Tässä tekstissä keskityn pohdiskelemaan omaa oppimistani, toimintaani, artikkelien sisältöjä sekä sitä, missä voisin vielä parantaa ja mitä asioita minun täytyy erityisesti keskittyä kertaamaan. Koska kertaus on oppimisen kannalta erityisen tärkeää (kai vielä muistatte Ebbinghausin

Teksti pohjautuu Kotilaisen ym. artikkeliin Heikkoon sähkövirtaan perustuvat aivojen stimulaatiomenetelmät - tulevaisuuden kliinikon työkalu? (2016) Stimulaatiomenetelmien historiaa Ensimmäiset kirjalliset kuvaukset 43-48 jaa. päänsäryn lievittäminen sähköankeriaan avulla ( Largus ) Vuonna 1804 tutkittiin sähkövirran vaikutusta melankolian hoitoon ( Aldini ) myös lukuisia muita kliinisiä tutkimuksia 1930-luvulla keksittiin sähköhoito, stimulaatiomenetelmien tutkimus jäi syrjään 1960-luvulla kliinisiä tutkimuksia mm. masennuksen ja skitsofrenian hoidossa 1970-luvulla stimulaatiomenetelmien tutkimus jäi taas syrjään kenties lääkehoidon kehittymisen myötä 2000-luvun vaihteessa nykymuotoiset uudet tutkimukset stimulaatiomenetelmistä ( Paulus , Prior , Nitschen ) Aivostimulaation vaikutusten mittaaminen Näkemykset stimulaation vaikutuksista pohjautuvat pitkälti TMS-menetelmällä ( transcranial magnetic stimulation)  tehtyihin motoristen herätevasteiden ja solutason mit