Elämä jatkuu
Vaikka yritin etukäteen valmistautua pääsykokeen jälkeiseen elämään, täytyy todeta, että kyllä se hemmetti soikoon silti pääsi yllättämään. Kokeesta on nyt aikaa viikko, ja kuluneiden päivien ajatukset ovat pääosin keskittyneet koesuoritukseni analysointiin ja toiveikkaaseen jossitteluun. Tiedän, ei ehkä pitäisi, mutta jollakin tätä odottamisen tuskaa on lievitettävä. Minulla ei ole tulevaksi kesäksi töitäkään, joten veikkaanpa, että sellaiseen "normaaliin tekemisköyhään arkeen" kiinni pääseminen tulee olemaan melkoisen hankalaa. Tälläkin hetkellä minun tekisi mieli lainata kirjastosta joku paksu psykologian opus ja opiskella se kannesta kanteen, tai laskea edes pari vanhaa pääsykoelaskua -- ihan vain huvin vuoksi. Kun kuukausien ajan elämässä oli selkeä tavoite ja sisältö, tuntuu nyt todella hassulta vain ikään kuin kellua päivästä toiseen vailla päämäärää.
Huomenna julkaistaan ylioppilaskirjoitusten tulokset ja saan lopullisen tiedon siitä paljonko lähtöpisteitä yliopistoon ropisee. Vaikka tiedänkin pääsykoesuoritukseni olleen melko heikko sisäänpääsyn kannalta, on silti hauskaa pyöritellä mielessä sitä kuuluisaa mitä jos-ajatusta: Mitä jos lähtöpisteeni pelastavatkin minut? Mitä jos lopulta saankin kokeesta enemmän pisteitä kuin aluksi ajattelin?
Olen luonut puhelimeeni muistioita, joissa olen tehtäväkohtaisesti analysoinut vahvuuksiani ja heikkouksiani kokeessa, ja aina välillä niiden vahvuuksien huomaaminen saa pienen toivon kipinän syttymään sisälläni. Olen luonteeltani kuitenkin sellainen tylsä realisti, joten pidän välivuotta erittäin todennäköisenä. Tuleva vuosi tulee joka tapauksessa sisältämään hienoja juttuja. Kaikista eniten odotan muuttoa omaan kotiin ja unelmieni kaupunkiin. Saatoinpa myös luvata itselleni, että hankin koiralleni ja itselleni kaveriksi toisenkin nelijalkaisen, jos opiskelupaikka ei tällä kertaa napsahda kohdalleni... Ja täytyy sanoa, että varsin houkutteleva vaihtoehto sekin!
Tuntuu hienolta päästä elämässä eteenpäin, ja kuten edelliseenkin tekstiin kirjoitin, en oikeastaan muuttaisi matkastani mitään. Vaikka kokeen jälkeen mieleen on juolahdellut asioita, joita kokeessa olisi pitänyt tehdä toisin, en halua liiaksi jäädä murehtimaan jo mennyttä. Elämä kulkee eteenpäin ja maailma on loputtomasti täynnä uusia mahdollisuuksia yrittää. Jos jotain saisin sanoa tämän kevään pääsykoekokelaille ja etenkin heille, joista tuntuu ettei oma suoritus ollut tarpeeksi hyvä, olisi se ehdottomasti muistutus siitä, ettei maailma tähän kaadu.
En voi kuin kiittää itseäni siitä, että keskityin koko valmistautumisen ajan pitämään yllä positiivista fiilistä ja luottoa itseen: epäonnistuminen kokeessa ei tarkoita sitä, että olisi huono ihminen tai "heikompaa ainesta", kuten erään blogin kommenttikentässä osuvasti trollailtiin. Epäonnistuminen kokeessa tarkoittaa vain ja ainoastaan kasvun mahdollisuutta ja kokemuksesta oppimista. Sanassa epäonnistuminen on mielestäni muutenkin kurjan negatiivinen kaiku ja haluaisin mielummin puhua siitä, ettei suoritus vain tällä kertaa ollut riittävän hyvä.
Jos et onnistunut tällä kertaa, älä ajattele epäonnistuneesi. Ajattele sen sijaan, ettet vain onnistunut vielä.
Ensi vuonna itse koetilanne on ehkä helpompi, koska sen on käynyt jo kertaalleen istumassa ja tietää mitä se on. Ehkä se rentouttaa ja siivittää siten parempaan tulokseen. Jos välivuoden pitää, niin ehtii hyvin myös miettiä muita vaihtoehtoja ja mahdollisesti valmistautumaan johonkin toiseenkin pääsykokeeseen samalla, vaikka lopulta panostaisikin nimenomaan psykologiaan. Pelkkä tilastomatematiikan ja artikkelien pänttääminen vuoden ajan ei liene kovin kehittävää.
VastaaPoistaNimenomaan! Nykyisenmuotoinen pääsykoe vaati kuitenkin niin paljon muutakin kuin sitä pelkkää laskurutiinia ja asioiden ulkoa muistamista. Soveltamista on tietysti hankalampaa harjoitella tehtävien vähyyden takia, mutta kaikenlainen ajankäyttöön, paineen- ja stressinhallintaan sekä asioiden syvempään ymmärtämiseen keskittyvä harjoittelu on varmasti hyvästä.
PoistaKylläpä hyvin osasit pukea minunkin fiilikset sanoiksi. Kokeen jälkeen on ollut koko ajan todella tylsistynyt olo jos ei ole ollut jotain aktiivista huomiota vaativaa tekemistä.
VastaaPoistaItselläni on vielä haku Jyväskylään menossa, ja alunperin aikomuksenani oli osallistua k.o. kokeeseen täysin lukematta, ihan vain saadakseni lisää kokemusta erilaisista pääsykoetilanteista. Kuitenkin nyt viikon levähdyksen jälkeen alkaa käydä sietämättömäksi tämä mitääntekemättömyys, joten taidanpa huomenna alkaa käydä artikkeleita läpi, ihan vain ajankuluksi.
Jos nyt osasin oikein rivien välistä lukea, olet ilmeisesti muuttamassa Tampereelle? Olen itse muuttanut tänne huhtikuun alussa, enkä tunne täältä vielä ketään (harrastuksiakaan kun minulla ei koiran ulkoilutuksen lisäksi ole), joten mietinkin, olisitko mahdollisesti kiinnostunut tutustumaan? Voisinko jossain ottaa sinuun yhteyttä? En ole ikinä ennen tällä tavalla ottanut kehenkään kontaktia, mutta nyt en vain enää voinut antaa asian olla, kun tuntuu, että jokainen kirjoittamasi teksti voisi aivan hyvin pohjautua omiin tunteisiini ja ajatuksiini.
Voi, olipas kiva saada tällainen viesti! Jyväskylään liittyen sanon vain että kannattaa tosiaan ehdottomasti lukaista niitä artikkeleita, jos siltä tuntuu. Mulla on kanssa haku Jyväskylään, mutta tuskinpa sinne jaksan enää mennä.
PoistaJa aivan oikein luit rivien välistä, eli Tampereelle olen muuttamassa nyt tulevana kesänä. Olisi hurjan hienoa saada tuttuja sieltäkin suunnalta, sillä tällä hetkellä tunnen sieltä tasan yhden ihmisen. Etenkin jos opiskelupaikka ei aukea, olen todella uuden haasteen edessä, kun pitäisi tutustua ihmisiin jotakin muuta kautta kuin opiskelujen ohella. Ja myönnettäköön, että olen ollut varsin huono sellaisessa. Voit laittaa viestiä vaikkapa sähköpostiini (tiia.toivonen5@gmail.com), niin voidaan sitä kautta sopia jostakin vähän paremmasta yhteydenpitoväylästä!
Huomenna olisi se Joensuun koe! Olenkin täällä nyt hotellissa yötä. Ihmeellistä - ei jännitä tippaakaan. Taidan vielä mennä kerran tilaston kaavat läpi ja sitten nukkumaan. Kävi miten kävi, voin hyvällä omalla tunnolla hyväksyä lopputuloksen, koska sain parhaani. Se sitten riittää tai ei riitä.
VastaaPoistaOdotan nyt niin huomista ja kotiin menoa ja sitä tunnetta, kun ei tarvitse enää päntätä monta tuntia päivässä! Nyt nautitaan kesästä!
Mun tsempit ei enää kokeeseen ehtineet, mutta sitten kun olet saanut kokeen tehtyä, niin tosiaankin nauti fiiliksestä! Se kokeen jälkeinen fiilis oli jotakin niin ainutlaatuista. Sitten ei muuta kuin tuloksia odottamaan. :-)
PoistaOlisi kiinnostava tietää miten koe meni. Olet kuitenkin täällä pyörinyt aika pitkään, joten kiinnostaa kuulla fiiliksiä kokeen jälkeen meni sitten hyvin tai huonosti. Joensuussa aika erityyppinen koe, joten varmaan fiiliksetkin vähän poikkeavia.
PoistaKoe on nyt ohi! Ensinnäkin oli yllättävää, kuinka moni lähti heti luvan saatuaan eli he olivat sen minimiajan siellä (45 min).
PoistaMonivalinnat eivät olleet haastavia. Vain muutama kohti oli erittäin hankala ja vaati todella hyvää muistamista. Sitten oli vielä sellainen juju, että väärästä monivalinnasta meni -1 pistä ja tyhjästä 0. Mietenkin parin kysymyksen kohdalla tosi tarkkaan, että veikkaanko vai jätänkö tyhjäksi.
Esseen aihe oli erittäin laaja ja käsitti psykan kirja kannesta kanteen. Esseen aihe oli siis "ihmisen suhteet ikätovereihin elämänkaaren varrella".
Sisäänpääsystä vaikea tekee pisterajat. Itse koe ei ollut vaikea. Onko minulla mahdollisuus päästä sisään? En osaa yhtään sanoa. Monivalinnat menivät hyvin. 4-5 kohtaa oli hieman vaikeita. Essee on kuitenkin hyvin ratkaiseva. Omaan esseeseeni olen ihan tyytyväinen.
Nyt vain pitää odottaa ja jännittää! Olen niin iloinen, että se on ohi.
Joensuun koe on siis tuollainen Vakava-koetyyppinen, että vääristä menee miinuspisteitä. Huh! Hienoa kuulla, että päällimmäinen fiilis on silti ilo ja olet tyytyväinen suoritukseesi! Siitä se odottaminen sitten alkaa.
PoistaEsseekysymyksien kanssa tosiaan ei paljon voi muuta tehdä kuin odottaa, että millaisia pisteitä antavat, kun mitään selkeää oikeaa vastausta ei ole.
PoistaHei! En tiedä meneekö tää liian henkilökohtaiseksi blogiin mutta olis kiva lukea sulta postausta siitä miten oot tän parin viikon aikana keskittynyt rentoutumiseen ja kokeesta palautumiseen. Itselle tuntuu ainakin tosi vaikealta ns irrottautua kokeesta :/ mietin jatkuvasti mitä olisi voinut tehdä kokeessa toisin. Sen lisäks ois kiva kuulla minkälaisia suunnitelmia sulla on välivuoden varalle, suunnitteletko et teet töitä ja aloitat pääsykoekirjan pänttäämisen loppuvuodesta, aiotko käydä avoimessa psykan opintoja, jne :)
VastaaPoistaJa monet kiitokset sulle blogista! Välillä mut on vallanut kauhea epäonnistumisen tunne (juurikin tiettyjen nettikommenttien vuoksi) , mut niin kuin sanoit niin pitää ajatella sitä et nyt on vaan entistä valmiimpi ens vuotta varten, kävi miten kävi.
Minulla meni puolisen viikkoa unohtaa koe. Olen käynyt nyt varavaihtoehtoni pääsykokeessa ja se meni paljon paremmin ja siten voin hyvillä mielin lopettaa tämän kevään rupeaman. Harmi, että kokeet olivat nimenomaan tässä järjestyksessä, koska en onnistunut saamaan parasta vetoa psykan kokeeseen. Toisessa olin paljon rauhallisempi ja olin oppinut virheistäni.
PoistaMoikka, ja kiitos kommentistasi! Näinkin henkilökohtaisessa blogissa ei tosiaankaan ole mitenkään liian yksityinen aihe. Pyrin kirjoittelemaan toivomistasi asioista tällä viikolla.
PoistaJa toden totta, usein vasta toisella tai kolmannella kerralla pystyy antamaan parastaan. Huomasin saman yo-kirjoituksissa, joissa eka kirjoituskerta meni lähinnä tilaisuuteen tutustuessa (vaikkakin silti tuloksena ihan hyvä arvosana), ja seuraavina kertoina kykenikin jo keskittymään itse asiaan sen tilanteen sijasta.
Pääsykoekuulumisia, osa kaksi!
VastaaPoistaJyväskylän koe takana, ja olipas se melkoinen herkkupala HTT-kokeeseen verrattuna.
Koe oli laadittu rakenteellisesti tosi selkeäksi optista lomaketta myöten (optisia oli siis vain yksi).
Myös artikkelikysymykset olivat mielestäni yksiselitteisempiä kuin HTT-kokeessa, niitä oli 40 kpl. Matikkaa oli kahdenkymmenen kysymyksen verran, näistä neljä taisi olla laskutehtäviä.
Koin todareiden laskemisen ilman laskinta tosi haastavaksi, vaikka olin verestänytkin jakokulmalla laskemista sekä allekkain kertomista, näissä tehtävissä meninkin varmasti ihan metsään!
Ottaen huomioon alle kahden viikon valmistautumisajan JKL:n kokeeseen, olen enemmän kuin tyytyväinen omaan suoritukseeni. Vaikeita kysymyksiä oli (muistaakseni) seitsemän kappaletta, ja näiden vuoksi en pidä todennäköisenä etenemistäni soveltuvuuskokeisiin asti. Uskoakseni lähelle kyllä voidaan päästä, ehkäpä jopa ärsyttävän lähelle!
Onpa ollut melkoinen kevät, ja nyt arki jatkuu aivan erilaisena kuin kuukausiin. Ei sitä oikein vielä tajuakaan. Aionkin nyt panostaa eritoten sosiaalisiin suhteisiini, jotka ovat valitettavasti jääneet etenkin lähiaikoina liian vähälle huomiolle.
Kiva kun täällä sun blogissa voi käydä kertoilemassa fiiliksissä, blogissasi on muutenkin jotenkin hyvä tunnelma :)
Moi, Manna! Kiva kuulla sinunkin kuulumisia! Pääasia, että olet tyytyväinen omaan suoritukseesi, ja rivien välistä lukien päällimmäisenä on kuitenkin ilmeisesti sangen positiivinen fiilis rupeaman päättymisestä?
PoistaNormaaliin arkeen tottuminen ottaa tosiaan aikaa. Ystävien ja muiden tuttujen tapaaminen on nyt erityisen tärkeää: ihan jo suhteiden ylläpidon takia, mutta toki myös siksi, että saisi muutakin ajateltavaa ja pääsisi tavalliseen arkeen helpommin kiinni.
Hienoa kuulla, että blogin "tunnelma" on hyvä. Tavallaan se on ollut mulla tavoitteenakin: kehittää paikka, johon ennenkaikkea itse voisin jakaa ajatuksiani pelkäämättä ns. lytätyksi tulemista, mutta johon myös jokainen muu ketä aihe koskettaa tai kiinnostaa voisi tulla jakamaan fiiliksiään. Ja on ihan mahtavaa kuulla niitä! :-)
Kyllä vaan, hyvillä fiiliksillä tässä ollaan :) Tämän kevään parhaani olen tehnyt molemmissa kokeissa. Nyt vaan hyvillä mielin odottelemaan tuloksia, olipa ne tulokset sitten mitä hyvänsä.
VastaaPoistaHei hauska kuulla Manna, että joku muukin päätyi samanlaiseen hulluun ratkaisuun käydä myös JKL-kokeessa. Laskin juurikin nuo samaiset 7 olleen hankalia ja jotakuinkin kuti piti paikkansa, sillä 52/30 sain. Eli pikkiriikkisen alle soveltuvuuskokeen, mutta tosi tyytyväinen olen suoritukseeni! Toivottavasti sinun veikkaukset osuivat paremmin kohdalleen!
VastaaPoistaEi ne kyllä aivan osuneet, virheitä oli enemmän kuin ennalta arvelin! Siellä on selvästikin ollut sellaisia "muka helppoja" kysymyksiä joissa olen astunut ansaan aivan tietämättäni :)
VastaaPoista