Psykologian yo-koe: tietopaketti

Blogini käsitteli aiemmin psykologian ainereaaliin valmistautumista, ja haluankin vielä yhdessä kirjoituksessa muistaa tämän kevään (tai tulevien kirjoituskertojen) koitokseen valmistautuvia kirjoittajia. Pyrin kokoamaan tähän tekstiin kaikki mahdolliset ja mahdottomat vinkit, neuvot ja kikkakolmoset, joita minulla on kokemukseni pohjalta annettavanani, jotta jokaisella teillä olisi hyvät valmiudet jo viikon päästä olevaan kirjoituspäivään! 

Psykologian ylioppilaskoe on 15.3.2017 ja tänä keväänä se on ensimmäistä kertaa sähköinen. Siksi en tietystikään voi taata, että antamani neuvot esimerkiksi tietyntyyppisiin tehtäviin pätisivät myös sähköisen kokeen tehtävissä. Vasta viikon päästä olemme kaikki viisaampia, ja tiedämme, millainen psykologian sähköinen koe sitten lopulta tuli olemaan. Psykologia aineena tai tieteenalana ei kuitenkaan tietenkään muutu miksikään, joten pääosin vastaustekniikat ja sisällöt pysynevät samoina.

Kertaaminen

Kokonaisuus ennen yksityiskohtia — tämän pitäisi olla jokaiselle tuttu neuvo, ja jos ei ole, keskity viimeistään nyt luomaan kattava kokonaiskuva psykologiasta. Psykologia on kuitenkin tiede, joka keskittyy tutkimaan ja selittämään ihmisen psyykkistä toimintaa: siis kokonaisvaltaisesti. Vaikka psykologiassa erotellaankin toisistaan esimerkiksi persoonallisuuspsykologia tai kehityspsykologia, on ihminen silti yksi suuri kokonaisuus, jota ei voida paloitella kyseisen kaltaisiin osiin.

Miten? Selaile läpi kaikki kurssikirjat, vanhat kokeet ja muistiinpanot. Alotia vasta sitten yksittäisten kurssien kertaaminen. Tutki sisällysluettelot ja koko kurssin sisältö ennen yksittäisiin aihealueisiin siirtymistä. Keskity aluksi kertaamaan suuret kokonaisuudet: mitä kappale käsittelee? Yksityiskohdat, kuten käsitteet, jäävät paremmin mieleen vasta sitten, kun kokonaisuudet ovat hallussa.

Lukiessa on syytä kiinnittää huomiota keskeisiin teemoihin ja ns. punaisiin lankoihin. Nämä teemat toistuvat koko kurssin tai aihealueen aikana, joten aiemmin opittu tukee uuden oppimista. Psykologian kurssit ovat jaoteltu opetussuunnitelmassa järkevästi, esimerkiksi kehityspsykologian kurssi opiskellaan yleensä ennen persoonallisuuspsykologian kurssia, sillä persoonallisuuspsykologiset asiat pohjautuvat pitkälti kehityspsykologiassa opituille seikoille. Tätä järjestystä voi hyödyntää myös kerratessa, mutta välttämätöntä se ei ole. Motivaation ylläpitämiseksi voi olla järkevintä aloittaa kertaus kiinnostavimmasta tai parhaiten muistissa olevasta psykologian aihealueesta. Keskity lukiessasi teemoihin liittyviin teorioihin, tutkimuksiin ja ilmiöihin, sillä ne muodostavat yhdessä psykologisen tiedon.

Miten? Jos kirjassa esitellään jokin tutkimus tai teoria perinpohjaisesti, se on luultavasti hyvin keskeinen ja tällöin osattava. Tiivistä teorian tai tutkimuksen keskeinen sisältö itsellesi: kuka tutki, mitä tutki, miten tutki ja mitkä olivat tulokset? Kuka on luonut teorian, mihin teoria liittyy, miten liittyy ja mitä teoria pyrkii selittämään? Onnistuuko se mielestäsi selittämään ilmiön perusteellisesti? Onko teoriassa kritisoitavaa? Ks. alempaa lista psykologian keskeisistä teorioista. Lyhyesti esitellyt tutkimukset eivät ole niin keskeisiä, mutta tukevat toki oppimaasi ja ovat erinomaisia keinoja osoittaa psykologisen tiedon hallintaa kirjoituksissa.

Millä tavalla kertaaminen olisi sitten tehokkainta? Yläasteen opettajani lempilausahdus oli "Käsi kirjoittaa, aivot oppii", ja jotain totuusperäähän siinä on. Yleensä mitä mielikuvituksellisempia ja itseä miellyttävämpiä kertaamisen keinot ovat, sitä parempia ovat myös oppimistulokset. Hyödynnä kertaamisessa rinnakkaislähteitä, eli älä tyydy vain siihen, mitä oppikirjassasi sanotaan. Itse hyödynsin kertaamisessa Googlea, Youtubea, kirjaston palveluita ja, ah niin ihanaa, Jyrki Rossin nettiabikurssia. Suosittelen! Kerratessa kannattaa soveltaa opittuja tietoja arkielämään ja toisaalta myös arkielämän tilanteita psykologiseen tietoon. Tällä tavoin keräät itsellesi myös tärkeitä käytännön esimerkkejä psykologian esseevastauksia ajatellen.

Miten? Käytä itsellesi parhaiten sopivia keinoja: alleviivaa, tiivistä, tee mind mapeja ja listoja, kirjoita kertausblogia, äänitä lukemaasi, tee teorioista tarinoita ja lauluja... mitä ikinä keksitkin! Kannattaa tutustua myös muistikikkoihin, esimerkiksi paikkamenetelmään, jossa muistettavat asiat sijoitetaan johonkin itselle tuttuun paikkaan. Esimerkki: kuvittele itsesi kotisi etuovelle. Eteisessä vastassa seisoo Freud, joka kertoo sinulle idistä, egosta ja superegosta. Hän johdattelee sinut keittiöön, jossa keittiön pöydällä makaa vauva: lapsi kokee ikänsä takia maailman vielä hyvin kokonaisvaltaisena, ja eri aistijärjestelmien tuottama tieto sekoittuu vauvan päässä melkoiseksi sekamelskaksi... you got it.

Vastaaminen

Tässä tekstissä olen käsitellyt joitakin keskeisiä vastaamiseen liittyviä tekijöitä. On syytä huomioida, että psykologian yo-kokeen tehtävätyypit voivat olla melkeinpä millaisia tahansa, ja etenkin nyt kun koe muuttuu sähköiseksi, voi joukosta löytyä joitakin täysin uudenlaisia tehtävätyyppjeä. Valmistaudu siis kaikkeen. Aiemmin yo-kokeissa on nähty tehtäviä esimerkiksi oman tutkimuksen suunnittelusta aina kuvaajien tulkintaan. Joskus tehtävistä selviää parilla lauseella ja kirjainten yhdistämisellä, mutta selvästi yleisempiä ovat kuitenkin olleet laajat esseetehtävät. Alla on esitetty muutamia ohjeita esseevastausten laadintaan Anneli Vilkko-Riihelän Psykologia-kertauskirjan pohjalta.

Ennen varsinaista vastauksen kirjoittamista on hyvä tehdä suunnitelma. Kirjoita ylös kaikki tutkimukset, teoriat, käsitteet ja tiedot mitä kysymyksestä tulee mieleesi, ja ala vasta sitten jäsentämään vastausta eheäksi kokonaisuudeksi. Karsi epäolennainen pois, ota olennainen mukaan. Tästä tekstistä löytyy tekemäni prelin vastausjäsentelyt, joten voit ottaa niistä mallia ja hyödyntää samanlaista vastausjäsentelytekniikkaa koevastauksesi suunnittelussa.

Tehtävänanto määrittelee vastauksen perustan: mitä tulee tehdä (vertaile, pohdi, kritisoi...) ja mistä näkökulmasta (vaikutukset työmuistiin, merkitykset vanhuudessa...). Alleviivaa tehtävänannosta käskysana sekä määriteltävät käsitteet. Pidä tehtävänanto mielessä koko kirjoitusprosessin ajan.

Aloituksessa määritellään yleensä käsitteet tai asiat, jotka tehtävänannossa on kerrottu. On tehtäväkohtaista, kuinka paljon pohjustusta asiaan vaaditaan, mutta jos tehtävänantona on esimerkiksi pohtia kysyttyä asiaa, ei määrittelylle kannata antaa liikaa painoarvoa.

Käsittelyosassa tuodaan esille kysytyn ilmiön eri puolia ja psykologisia perusteluita. Käsittelyosassa kannattaa hyödyntää vastausrakenteita, jotka olen esitellyt tuossa aiemmassa tekstissäni. Anna havainnollistavia esimerkkejä, kerro asiaa koskevista tutkimuksista ja teorioista, käsittele asian merkityksiä, sovelluksia ja eroja esimerkiksi eri kulttuureissa tai ikäryhmissä, pohdi syitä ja seurauksia, tulkitse. Näitä kaikkia ei tietenkään kannata sisällyttää tekstiin, vaan rajaa vastaukseesi vain tehtävänannon kannalta olennaisimmat tavat käsitellä asiaa.

Lopetuksessa käsitelty asia voidaan tiivistää, tai sitä voidaan pohtia omien näkökantojen tai vaikkapa tulevaisuuden valossa. Älä kuitenkaan jaarittele, vaan lopeta asian käsittely sitten, kun asia loppuu.

Esseevastauksissa kannattaa lisäksi huomioida muutama sellainen erityinen asia, jotka hyvin suurella todennäköisyydellä tulevat vastaan vastauksia laadittaessa. (1) Älä otsikoi esseevastauksia, ellei sitä erikseen edellytetä. (2) Kirjoita vastauksesi ikään kuin ihmiselle, joka ei tunne asiaa entuudestaan. (3) Käytä tutkijoista vähintään sukunimeä tai etu- ja sukunimeä, ei koskaan pelkkää etunimeä. (4) Suurista klassikoista ja tutuista kokeista (Pavlov, Bandura, Harlow jne.) voi kirjoittaa melko lyhyesti. (5) Keskeiset psykologiset käsitteet on hallittava. (6) Arkiesimerkit sellaisinaan eivät riitä perusteluiksi, tueksi tarvitaan aina psykologista tietoa. (7) Tutkimussuunnitelmatehtävissä kerro mitä, miten ja millä menetelmillä tutkisit asiaa ja pohdi myös oletettuja tutkimustuloksia. (8) Tehtävänannon salliessa pohdi kysyttyä asiaa monipuolisesti: syyt-seuraukset, edut-haitat, ennen-nyt, positiiviset-negatiiviset vaikutukset, erot yksilöiden välillä, merkitykset, tutkimusmenetelmät, historia, sovellusalueet, psykologian osa-alueet...

Keskeisiä teorioita ja tutkijoita

Klikkaa linkkiä tai nimeä!

Oppimisteorioita: 
linkki oppimisteorioihin
Pavlov (klassinen ehdollistuminen)
Watson (pelkoehdollistuminen, behaviorismi)
Skinner (välineellinen ehdollistuminen)
Thorndike (yritys ja erehdys)
Bandura (mallioppiminen)

Kehitysteorioita:

Piaget, Vygotsky (ajattelun kehitys)
Erikson (psykososiaaliset kriisit)
Stern (minäkokemuksen synty)
Bowlby, Ainsworth, Männikkö (kiintymyssuhteet)
Chess&Thomas, Keltikangas-Järvinen (temperamentti)
Harlow (apinakokeet, kiintyminen)
Marcia (identiteetin tasot)
Kohlberg (moraalin kehitys)

Tunne- ja motivaatioteorioita: 
linkki tunneteorioihin
James-Lange ("act as if")
Cannon-Bard (talamusteoria)
Schachter-Singer (kognitiivinen tunneteoria)
Lazarus (kehämalli)
Greenberg (emootioteoria)
linkki motivaatioteorioihin
Maslow (motiivihierarkia)
Damasio (homeostasia)
Ford (kolmen tekijän motivaatiomalli)

Persoonallisuus- ja mielenterveyteen liittyviä teorioita:
linkki persoonallisuusteorioihin
Freud (psykoanalyysi)
Bandura (minäpystyvyys)
Rogers, Frankl, Seligman, Csikszentmihalyi (humanistinen näkemys)
Cattel, Eysenck, Costa-McRae
Vaillant (defenssit)
Selye (stressiteoria)

Kognitiivisen psykologian teorioita:
Broadbendt, Deutsch-Deutsch, Norman (jaetun tarkkaavaisuuden teoriat)
Young-Helmholtz, Hering (väriteoriat)
Atkinson-Shiffrin, Baddeley, Tulving (muistiteoriat)

Älykkyyteen ja asiantuntijuuteen liittyviä teorioita:
linkki älykkyyteen liittyviin teorioihin
Sternberg, Gardner (älykkyysteoriat)
Baltes-Smith (viisaus)
Csikszentmihalyi (luovuus)
Guilford (luova ajattelu)
Paavola ym. (ekspertit-noviisit)

Sosiaalipsykologisia teorioita:

linkki sosiaalipsykologisiin teorioihin

Lewin, Lippit-White (johtajuus)

Asch, Milgram, Zimbardo, Moscovici (konformistisuus)

Janis (ryhmäajattelu)

Sherif (realistisen konfliktin teoria)

Tajfel (sosiaalisen identiteetin teoria)

Allport (kontaktihypoteesi)

Turner-Killian (emergentin normin teoria)

Homans (sosiaalisen vaihdon teoria)

Festinger, Heider (asenteenmuutosteoriat)
Salmivalli (koulukiusaamistutkimukset)

Koetilanne

Jos sinulla on taipumusta jännittää tärkeää koetta, saatat hyötyä mielikuvaharjoittelusta. Harjoittelu sopii toki kaikille muillekin, jotka haluavat tehdä koetilanteesta mahdollisimman rennon ja mukavan tilanteen. Aikoinaan abikurssilla opettajamme neuvoi hokemaan "Minä tiedän, minä hallitsen, minä osaan" ennen koesaliin siirtymistä, ja liekö sitten tuon itseensä luottamisen seurausta vai mitä, mutta minulla oli koesalissa ihan ennennäkemättömän rento ja luottavainen fiilis. Toki osansa oli myös perinpohjaisella valmistautumisella ja tiedon hallinnalla. Kun tietää että osaa ja luottaa siihen että osaa, ei jännityksen pitäisi kasvaa liian suureksi.

Mitä tuo mielikuvaharjoittelu sitten pitää sisällään? Koetilannetta kannattaa käydä ajatuksissa läpi useita kertoja ennen varsinaista koepäivää. Aloita mielikuvaharjoittelu saliin siirtymisestä ja tunnustele millaisia tunteita koet asettuessasi pöytäsi ääreen. Jännittääkö? Etkö osaa? Tehtävät ovat varmasti kamalia! Karkota kyseisenlaiset ajatukset pois mielestäsi ja korvaa ne luottamuksella itseesi. Saadessasi kokeen eteesi tehtävät tuntuvat vaikeilta. Et tiedä mistä aloittaa. Luet tehtävät uudelleen ja päätät tarttua niistä mielenkiintoisimpaan. Kirjoitat suttupaperille mieleen tulevia asioita, aivot jumittavat, mitään ei tule mieleen. Yhtäkkiä kuitenkin saat mieleesi yhden käsitteen ja sen myötä muistat paljon muutakin. Saat kasaan kokonaisen vastauksen, olet tyytyväinen. Tartut seuraaviin tehtäviin ja vastaaminen tuntuu koko ajan helpommalta. Pääset flow-tilaan, ja tekstiä syntyy kuin itsestään. Pian olet saanut kasaan kaikki tarvittavat vastaukset, olet väsynyt mutta iloinen, ja palautat kokeen. 

Todellisessa koetilanteessa asiat menevät pitkälti mielikuvien mukaan. Käydessäsi läpi kysymyksiä kirjoita muistiin käsitteitä, tutkijoita ja kaikkea mitä mieleen tulee, vaikka et olisikaan aikeissa vastata kysymykseen. Tämä virittää aivot valmiuteen. Tartu mielenkiintoisimpaan tai helpoimmalta tuntuvaan tehtävään ja aloita tekstin suunnittelu aiemmin kerrottujen neuvojen mukaan. Pyri pitämään ajatuksesi täysin siinä tehtävässä mitä teet. Saatuasi tekstin valmiiksi nollaa tilanne, syö eväitä, lepää ja rauhoitu hetki. Viritä itsesi uudestaan valmiuteen.

Evääksi kannattaa muuten valita paitsi ravitsevia ja terveellisiä eväitä myös jotain motivoivaa. Onko suklaa suurinta herkkuasi mutta olet ollut suklaalakossa viimeiset puoli vuotta? Nyt on aika kaivaa suklaat esille, ottaa ne mukaan kirjoituksiin ja palkita itsesi jokaisen valmiiksi saadun tehtävän jälkeen!

Lopuksi

Hurjan suuret tsemppirutistukset teille kaikille, jotka olette suuren koitoksen edessä viikon päästä — ja myös teille, jotka tulette lukemaan ja tarvitsemaan tämän tekstin sisältöjä vasta myöhemmin. Voi, saisinpa vielä itsekin kirjoittaa psykologian reaalin, niin kivaa puuhaa se oli! Haluan sitten ehdottomasti kuulla moniko teistä kirjotiti psykologian, miltä sähköinen koe tuntui ja millaiset fiilikset kirjoituksista jäi. Tsemppiä, tsemppiä, tsemppiä!