Muistia on tutkittu psykologiassa paljon. On kuitenkin edelleen mysteeri, mihin muistijälki aivoissa tallentuu ja miten hermosolujen sähköisestä viestinnästä voi muodostua jotakin niin abstraktia kuin muisto (vrt. body-mind-ongelma). Muistin toimintaan vaikuttavat monet asiat, muistaminen ei ole vain säilömuistista hakemista. Alla listattuna joitakin näistä asioista: tietoinen ja tiedostamaton puoli (eksplisiittinen ja implisiittinen muisti), kokonaisvaltainen toiminta, konstruktiivisuus, muistivaiheet, muistijärjestelmät, unohtaminen, yhteys mielialaan, motiiveihin, tunteisiin ja aivojen toimintaan, muokkautuvuus, nykytilanteen ja muististrategioiden vaikutus, varhaislapsuuden heikot muistijäljet, muistivihjeet, asiantuntijuus Atkinsonin ja Shiffrinin mukaan muisti jakautuu kolmeen järjestelmään (ns. muistin monisäilömalli ): sensoriseen (aisti-)muistiin, työmuistiin sekä säilömuistiin. Nämä toimintajärjestelmät eroavat toisistaan muun muassa kestoltaan, kapasiteetiltaan, koodaustavo

Havainnon jäsentyminen Havaitsemisella tarkoitetaan monitasoista kognitiivista prosessia, joka voi olla sekä ärsyke- että skeemalähtöistä. Ihminen havaitsee jatkuvasti ympäristöstään asioita: ääniä, hajuja, makuja ja ennenkaikkea näköaistillaan näönvaraista ainesta. Havainto tarkoittaa puolestaan ärsykkeen aiheuttamalle aistimukselle annettua tulkintaa. Havainnon ei kuitenkaan tarvitse sisällyttää kuvailevaa tulkintaa, sillä pienikin lapsi tekee havaintoja osaamatta kuitenkaan pukea niitä sanoiksi. Skeemat ohjaavat ärsykkeestä aiheutuneen aistimuksen tulkintaa eli havaintoa. Ihmisen tekemä havainto ei kuitenkaan ole kopio ulkoisesta todellisuudesta. Vaikka havainnot ja todellisuus eivät vastaa täysin toisiaan, ihminen kykenee silti tulemaan ympäristössään toimeen. Tähän havainnon ja todellisuuden vastaamattomuuteen vaikuttavat monet asiat, joista osa listattuna alla: yksilöön liittyvät tekijät (fysiologinen tila, ikä yms.), sosiaalisen tiedon tulkinta, konstanssi-ilmiö tai sen puuttu

Tarkkaavaisuus on tärkeää missä tahansa toiminnassa aina tiedonkäsittelystä ja sosiaalisesta vuorovaikutuksesta median seuraamiseen ja liikenteessä toimimiseen. Tarkkaavaisuus kohdistuu usein ulkoisiin ympäristön ärsykkeisiin, tosin vain murto-osaan niistä, mutta tarkkaavaisuutta voi keskittää myös omaan toimintaan (vrt. metakognitio). Tarkkaavaisuutta voi suunnata tahdonalaisesti, esimerkiksi opiskeltaessa, mutta hyödyllisen orientaatiorefleksin avulla tarkkaavaisuus suuntautuu myös tahattomasti yllättäviin ärsykkeisiin. Yksilöiden välillä voi olla suuriakin eroja tarkkaavaisuuden suuntaamisessa, mutta taito on kehitettävissä. Lisäksi skeemat ohjaavat tarkkaavaisuuden suuntautumista (vrt. havaintokehä). Tarkkaavaisuutta tarkastellaan usein kahdesta näkökulmasta: valikoivan ja jaetun tarkkaavaisuuden näkökulmista. Valikoiva tarkkaavaisuus Tarkkaavaisuuden suuntautuminen riippuu havaitsijasta (skeemat, ikä, väsymys, motivaatio, emootiot, automatisoituminen), ympäristöstä (mallit, hiljai

Vireys ja sen hermostollinen säätely Vireys eli yksilön fysiologinen aktivaatiotaso on tietyllä hetkellä vallitseva aktiviteetin yleistila. Vireydellä tarkoitetaan myös subjektiivista kokemusta, eli sitä, miten energiseksi ja vireäksi yksilö itsensä tuntee. Objektiivisesti vireyttä voidaan mitata erilaisin fysiologisin mittarein, esimerkiksi pulssia, ihon sähkönjohtavuutta tai aivosähkökäyrää tutkimalla. Vireyteen liittyy keskeisesti valppaus eli vigilanssi . Siinä missä vireys liittyy hermoston aktiivisuuteen, vigilanssin avulla ihminen voi keskittyä. Vireystila vaihtelee vuorokauden eri aikoina, ja siinä voidaan löytää myös yksilöllisiä eroja (vrt. temperamentti ja aktiivisuus). Vireyteen vaikuttavat erilaiset ulkoiset tekijät, kuten ärsykkeen määrä (vrt. sensorisen deprivaation kokeet), ravinto, lääkkeet, yleiskunto. Hermostollisista tekijöistä keskeisin vireyttä säätelevä tekijä on aivoverkosto (RAS). Lisäksi hypotalamus liittyy keskeisesti vireyden säätelyyn uni-valverytmin säätel

Aivojen tutkimisessa voidaan erottaa toisistaan rakenteelliset ja toiminnalliset tutkimusmenetelmät. Rakenteellisten menetelmien avulla voidaan havaita aivojen rakennemuutoksia ja muodostaa aivoista kolmiulotteisia kuvia. Toiminnallisia tutkimusmenetelmiä käytetään esimerkiksi vireyttä tutkittaessa. Lisäksi niitä käytetään selvittämään vaikkapa sitä, mitkä aivoalueet aktivoituvat jotakin kognitiivista tai muuta tehtävää suorittaessa. Aivotutkimus kehittyy jatkuvasti, ja tutkimuksien myötä on saatu paljon lisää tietoa aivojen toiminnasta. Rakenteellisia tutkimusmenetelmiä MRI (magnetic resonance imaging) eli magneettikuvaus: mahdollistaa aivojen rakenteen tutkimisen, esimerkiksi rakennemuutokset, kuten kasvaimet, voidaan havaita magneettikuvauksen avulla CAT (computerized axial tomography) eli tietokonetomografia: röntgenlaitteella otetuista kuvista voidaan muodostaa tietokoneella kolmiulotteisia kuvia aivoista Toiminnallisia tutkimusmenetelmiä EEG (elektroenkefalografia), ts. aivosä

Aivan ensiksi on syytä huomioida eräs ihmismielen suurin ongelma, ns . body-mind-ongelma. Tiedetään, että muisto tai tunne syntyy lukemattomien hermosolujen yhteistyönä. Pelkästään yksi hermosolu ei tähän riitä, vaikka viesti kulkeekin hermosolussa. Mieltä ei voi konkretisoida samalla tavalla kuin hermosoluja, mutta silti esimerkiksi muistot ja tunteet syntyvät aivojen hermosolujen aktivoituessa. Ihmismieli tarvitsee siis aivot ollakseen olemassa. On kuitenkin arvoitus, miten tietoisuus, psyykkiset toiminnat ja hermosto ovat keskenään vuorovaikutuksessa ja miten näiden kolmen tekijän vuorovaikutuksesta voi syntyä jotakin niin abstraktia, kuin muisto tai tunne. Hermosolu eli neuroni Aivoissa on miljardeja hermosoluja, jotka käsittelevät tietoa ja muodostavat hermoverkkoja. Sensoriset neuronit vastaanottavat aistitietoa ja kuljettavat sen keskushermostoon, motoriset neuronit puolestaan vievät käskyjä lihaksiin. Välineuronit sijaitsevat edellämainittujen välissä, ja ne ovat erikoistuneet

Nyt päästään lempiaiheeseeni, kognitiiviseen psykologiaan! Lisäksi neuropsykologia tuntuu varsin mielenkiintoiselta, ja näitä molempia aiheita psykologian kolmoskurssissa käsitellään. Aivan ensiksi käsittelen ja kertaan perusteet: mitä kognitiivinen psykologia on, miten se on syntynyt ja millaisia näkökulmia tiedonkäsittelyyn voi löytää. Kognitiivinen psykologia kattaa kaikki tiedonkäsittelyn alueet: tarkkaavaisuuden, havaitsemisen, muistin, ajattelun, älykkyyden, vireyden, oppimisen... Kognitiivinen psykologia näkee ihmisen aktiivisena tiedon käsittelijänä, joka rakentaa uutta tietoa vanhan pohjalle. Sisäiset mallit eli skeemat toimivat perustana uuden tiedon käsittelylle ja tulkitsemiselle.Kognitiivisen psykologian tutkimustuloksia voidaan soveltaa laajasti esimerkiksi liikennepsykologia, neuropsykologian ja mediapsykologian aloilla - kognitiivisen psykologian merkitys on  siis ollut ja on edelleen sangen suuri. Kognitiivisen psykologian historiaa kognitiivisten toimintojen tutkimine

Tällä kertaa luvassa höpinää psykologian prelistä, jonka sain arvosteltuna vihdoin ja viimein eilen käteeni. Kyllä oli hymyssä pidättelemistä, kun opettajan kanssa kävimme arviointikeskustelussa tehtäviä läpi: "Tästä annoin kuusi pistettä, samoin tästä. Tästä viisi. Tähän jokeriin vastasit kahdeksan pisteen arvoisesti." Kokonaispisteitä 37/42 . Siis mitä! Kol-me-kym-men-tä-seit-se-män . Laudaturin raja on ollut korkeimmillaan 33 tienoilla. Vaikka kyseessä oli vain preli, oli mulla silti fiilikset koko loppupäivän ihan pilvissä. Tuntui, että yksi tavoite oli saavutettu. Menestyin. Voihan varsinaisessa ylioppilaskokeessa käydä vielä vaikka jos mitä, ja onhan YTL:n arviointi hieman erilaista kuin opettajan tekemä. Mutta silti! Preli-laudaturin jälkeen motivaatio nousi kyllä uudestaan korkeuksiin (vaikka siellähän se on jo kiikkunut kesästä asti). Tunsin, että minulla on nyt tosi hyvät lähtökohdat kahden viikon päästä olevaan kokeeseen, kunhan vain kertaan vielä lisää ja lisää. A

Mielenterveyden häiriöissä lääkkeiden ohella keskeisenä hoitomuotona on psykoterapiat. Psykoterapiaan hakeudutaan useimmiten ahdistuksen, masennuksen, pelkojen ja ihmissuhdeongelmien takia, ei niinkään varsinaisten mielenterveyden sairauksien takia. Hoito perustuu aina psykoterapeutin ja asiakkaan väliseen vuorovaikutukseen , joten myös asiakkaan asenne ratkaisee: hänellä on oltava halu muuttua ja kehittyä. Terapeutin kyky empatiaan ja kuuntelemiseen, asiakkaan mielikuvat terapeutistaan sekä mielenterveyden häiriön vaikeusaste vaikuttavat kukin asiakkaan kokemaan hyötyyn ja oireiden lievittymiseen psykoterapian myötä. Psykoterapian tavoitteina onkin esimerkiksi oireiden lieventyminen, sisäinen eheytyminen, itseä koskevien tulkintojen muuttuminen paremmin todellisuutta vastaavaksi, sosiaalisen vuorovaikutuksen edistäminen, omien tunteiden hallinta sekä yksilön käyttäytymisen muuttaminen selviytymistä edistävämmäksi. Psykoterapioita on monenlaisia: lyhyt- ja pitkäkestoisia, yksilö- ja ry

Mielenterveyden häiriöihin liittyy mm. seuraavia seikkoja: häiriö haittaa jokapäiväistä elämää haittaa koituu itselle ja läheisille subjektiivinen sairauden tunne voi puuttua (esim. persoonallisuushäiriöt) häiriö voi olla vain yhdellä alueella häiriöiden vaikeusaste vaihtelee häiriöön voi liittyä harhaluuloja tai aistiharhoja (hallusinaatioita) Mielenterveyden häiriöitä aiheuttaa mm. geneettiset tekijät aivotoiminnan häiriöt hermoston häiriöt psykososiaaliset tekijät ympäristötekijät (työttömyys) sisäiset ristiriidat (traumat) negatiivinen minäkäsitys ja heikko itsetunto virheelliset ajattelumallit kasvuympäristön tarjoamat mallit Psykodynaamisesta näkökulmasta mielenterveyden häiriöt voidaan jakaa kolmeen ryhmään : 1. neuroosit yksilö kokee subjektiivisesti kärsivänsä jostakin ongelmasta neuroottiset defenssit esim. ahdistuneisuushäiriöt 2. persoonallisuushäiriöt yksilö ei itse välttämättä tiedosta ongelmaa epäadaptiivisten de

Stressillä tarkoitetaan fyysistä ja psyykkistä rasitustilaa, jossa elimistö reagoi uhkaavaan tilanteeseen. Tällöin ihminen kokee, ettei hän selviä itse tai muiden asettamista vaatimuksista, todellisista tai kuvitelluista.  Stressi ilmenee fysiologisesti (unettomuus, päänsärky), psyykkisesti (ahdistus, tarkkaavaisuushäiriöt) ja sosiaalisesti (riippuvuus tai eristäytyminen). Stressoreita eli stressiä aiheuttavia tekijöitä ovat mm. työn tai opiskelun vaatimukset ympäristöön liittyvät tekijät (informaatiotulva, kiire) sosiaalisten tilanteiden muutokset (muutto, avioero) myös iloiset asiat voivat aiheuttaa stressiä (lapsen syntymä) Stressin synnyssä ja vaiheissa keskeistä on mm. stressitekijän kesto ja laatu tilanteesta tehdyt arvioinnit (Richard Lazaruksen kognitiivinen arviointi: primaari- ja sekundaariarviot, vrt. tunneteoria) vaikutuksen mahdollisuudet itsesäätelyn keinot ja persoonallisuus motivaatio (tavoitteen tärkeys ratkaisee) stressin määrä: sopiva m

Määrittelyä: Freud : kyky rakastaa ja tehdä työtä Erikson : ehjä, todenmukainen minäkäsitys mielenterveys on kykyä selviytyä arjesta ja työstä, sopeutua, olla joustava mieleltään terve kykenee tulemaan toimeen ihmissuhteissa mielenterveydessä korostuu myös psyykkinen ja fyysinen hyvinvointi mieleltään terve ihminen kykenee selviytymään haastavistakin tilanteista mielenterveys ei ole staattinen tila mielenterveydessä realiteettitestaus toimii mielenterveyteen liittyy ehjä identiteetti ja psyykkisen itsesäätelyn toimivuus Normaalius: otettava huomioon kokonaistilanne, ikä, kulttuurin vaatimukset, perhesuhteet... tilastollinen normaalius: normaalius on enemmistön mukaista toimintaa huono määritelmä, esim. enemmistö kärsii nälästä, ei silti normaalia normatiivinen normaalius: normaalius on normien mukaista, yleisesti hyväksyttävää toimintaa heijastaa aikaa ja kulttuuria (vrt. esim. miesten ja naisten roolijaot) subjektiivinen normaalius: yksilö voi kokea i

P S Y K O D Y N A A M I N E N P S Y K O L O G I A Psykodynaamista persoonallisuuskäsitystä edustaa mm. Freud (psykoanalyysi), Erikson ( kehityskriisit ), Bowlby ( kiintymyssuhteet ) ja Stern ( minätunteen syntyminen ). Persoonallisuuskäsitys on dynaaminen: persoonallisuus on energiajärjestelmä, jossa tiedostamattomassa sijaitsevat viestit, ristiriidat ja jännitteet vaikuttavat yksilön elämässä. Persoonallisuus koostuu kolmesta tasosta: tietoisesta, esitietoisesta ja tiedostamattomasta. Persoonallisuus rakentuu puolestaan id:istä eli viettipohjasta (mielihyväperiaate), egosta eli minästä (realiteettiperiaate) sekä superegosta eli yliminästä (tiukat moraalisäännöt). Ego tasapainoilee idin ja superegon välillä käyttäen tarvittaessa hyväkseen defenssejä. Persoonallisuuden rakenteet muodostuvat Freudin mukaan jo lapsen viitenä ensimmäisenä ikävuonna. Keskeisenä persoonallisuuden kehityksessä Freud näki seksuaalisuuden kehityksen (oraalinen, anaalinen, fallinen, latenssi-