PS4: Asiantuntijuus ja ongelmanratkaisu

Psykologiassa asiantuntijuudella tarkoitetaan minkä tahansa alan osaamista: asiantuntijaksi voi tulla niin luonnontieteiden kuin ruuanlaitonkin saralla. Asiantuntija voi olla korkeasti koulutettu, tai taidot ovat hankittu muuten, mutta olennaista on, että asiantuntijaksi tuleminen on hitaasti kehittyvä kognitiivinen ja sosiokulttuurinen prosessi. Asiantuntijan eli ekspertin vastakohta on aloittelija eli noviisi. Eksperttien ja noviisien välillä on paljon eroavaisuuksia etenkin kognitiivisesta näkökulmasta katsottuna (Sami Paavola ym.).

E K S P E R T I T	N O V I I S I T
suuri tietomäärä, monipuoliset sisäiset mallit, jäsentyneet tietorakenteet	vähäinen tietomäärä, sisäiset mallit ovat suppeita ja hajanaisia
laajat havaitsemisyksiköt	suppeat havaitsemisyksiköt
syvällinen tuntemus omasta alasta	vain perustiedot
ammattikäsitteistö, hierarkiat ja luokittelut käsitteissä	arkikäsitteet, ei täsmällistä käsitteiden käyttöä
palaute koetaan rakentavana	palaute koetaan loukkaavana
keskittyminen olennaiseen	fokusointi vaikeaa
perustoiminnot automatisoituneet	perustoiminnot vievät huomiota ja aikaa muulta
käytössä myös hiljaista tietoa	käytössä vain eksplisiittistä tietoa
kokemukset opettaneet ennakointia	ennakointi ei onnistu
tavoitteiden asettaminen onnistuu realistisesti	tavoitteet usein liian pitkällä
sisäinen motivaatio	ulkoinen tai sisäinen motivaatio
sosiaalisen tuen hyödyntäminen (lähikehityksen vyöhyke)	uskoo selviytyvänsä ja haluaa usein selviytyä yksin
itsereflektio onnistuu	oman toiminnan tarkkailu on vaikeaa
aiemman tiedon hyödyntäminen, kokonaisuuksien käyttäminen	irralliseen tietoon takertuminen
ongelmanratkaisussa ongelman määrittelyyn ja rajamiseen käytetään paljon aikaa	ongelmanratkaisussa pyritään mahdollisimman nopeaan selviytymiseen

Ongelmanratkaisu

Psykologiassa ongelmia voivat olla myös positiiviset asiat, kuten koulutuspaikan valitseminen tai ihmissuhdeasiat. Yleensä tarkastellaan rajattuja ongelmia (tunnettuja esimerkkejä esim. yhdeksän pisteen ongelma, Hanoin torni jne.), mutta ongelmanratkaisuun sisältyy myös avoimet ongelmat, kuten edellä mainitut koulutukseen, ihmissuhteisiin tai muuhun liittyvät asiat.

Pohjan ongelmanratkaisututkimuksille ovat muodostaneet eläinten pulmatehtävät. Tunnettuja esimerkkejä löytyy behaviorismin piiristä (Thorndike, pulmalaatikot kissoille; Skinnerin kyyhkyskokeet). Lisäksi Köhlerin simpanssikokeet ovat tunnettu esimerkki eläimen ongelmanratkaisutilanteesta: simpanssi oivalsi pinota laatikkoja ylettyäkseen katossa roikkuvaan banaaniin.

Ongelmanratkaisu etenee vaiheittain, mutta todellisuudessa vaiheesta toiseen voidaan siirtyä sulavasti ongelmanratkaisun eri vaiheissa. Jos valittu ratkaisustrategia ei toimikaan, on palattava uudestaan pohtimaan ongelmaa. Ratkaisun vaiheita ovat:

1) ongelman huomaaminen, 2) ongelman määrittely, 3) ongelmaan liittyvän tiedon hankkiminen, 4) ongelmanratkaisustrategioiden valinta, 5) ongelmanratkaisuprosessin tarkkailu ja 6) prosessin arviointi.

Olennaista onnistuneessa ongelmanratkaisussa on ns. heuristiikkojen huomaaminen ja välttäminen. Tällaisia heuristiikkoja ovat mm. itseä suojeleva harha, vahvistamisharha, pienten lukujen laki, vedonlyöjän harha ja helposti muistettavan tiedon harha. Ongelmanratkaisussa auttaa tehokas työmuistin toiminta, apuvälineisiin tai ryhmään tukeutuminen, ongelman jakaminen pieniin osiin ja tarkkaavaisuuden keskittäminen olennaiseen (vrt. asiantuntijan on helpompi ratkaista ongelmia).