PS5: Persoonallisuusteorioita

P S Y K O D Y N A A M I N E N P S Y K O L O G I A

Psykodynaamista persoonallisuuskäsitystä edustaa mm. Freud (psykoanalyysi), Erikson (kehityskriisit), Bowlby (kiintymyssuhteet) ja Stern (minätunteen syntyminen).

Persoonallisuuskäsitys on dynaaminen: persoonallisuus on energiajärjestelmä, jossa tiedostamattomassa sijaitsevat viestit, ristiriidat ja jännitteet vaikuttavat yksilön elämässä. Persoonallisuus koostuu kolmesta tasosta: tietoisesta, esitietoisesta ja tiedostamattomasta. Persoonallisuus rakentuu puolestaan id:istä eli viettipohjasta (mielihyväperiaate), egosta eli minästä (realiteettiperiaate) sekä superegosta eli yliminästä (tiukat moraalisäännöt). Ego tasapainoilee idin ja superegon välillä käyttäen tarvittaessa hyväkseen defenssejä. Persoonallisuuden rakenteet muodostuvat Freudin mukaan jo lapsen viitenä ensimmäisenä ikävuonna.

Keskeisenä persoonallisuuden kehityksessä Freud näki seksuaalisuuden kehityksen (oraalinen, anaalinen, fallinen, latenssi- ja genitaalivaiheet). Dynaamista energiaa ylläpitää lipido eli elämänvietti sekä thanatos eli kuolemanvietti. Varhaislapsuuden kokemukset nähdään keskeisenä persoonallisuuteen vaikuttavana tekijänä. Unissa (latenttiunissa) voidaan havaita tiedostamattomasta kumpuavia, symbolisia, viestejä.

Teorian ansiona on sen laaja kokonaiskuvaus persoonallisuudesta. Psykodynaamisen persoonallisuuspsykologian myötä varhaislapsuuden kokemuksia alettiin tutkia. Psykoterapioiden käyttäminen hoitomenetelmänä alkoi, samoin kuin käsitys mielenterveyden häiriöistä laajeni. Kuitenkin teorian oletukset ovat vaikeasti todennettavissa, ja menneisyyden liika korostaminen nähdään teorian heikkona puolena.

S O S I O K O G N I T I I V I S E T  J A  K O G N I T I I V I S E T  N Ä K E M Y K S E T

Sosiokognitiivisessa psykologiassa ihminen nähdään itse toimintaansa aktiivisesti ohjaavana toimijana. Teoriassa korostuu myös sosiaalisen ympäristön merkitys: ihmisen persoonallisuus saa merkityksensä vasta suhteessa muihin.

Alber Banduran mukaan keskeisesti persoonallisuuden muodostumiseen vaikuttaa minäpystyvyysuskomukset ja attribuutiot (yhteydessä toisiinsa). Ympäristön kannustus, yksilön omat tulkinnat sekä sijaisvahvistaminen muovaavat yksilön selviytymisennusteita ja vaikuttavat hänen tapaansa selittää toimintaa. Sosiokognitiivisessa psykologiassa persoonallisuuskäsitys korostaa mm. minäkäsityksen, sisäisten mallien ja hallintakeinojen merkitystä. Näiden teorioiden pohjalta persoonallisuus nähdään muuntuvana ominaisuutena: hallintakeinoja ja käsityksiä itsestä muuttamalla myös persoonallisuutta voi muuttaa.

Psyykkisten häiriöiden nähdään johtuvan virheellisistä ajattelumalleista, epärealistisesta minäkäsityksestä sekä virheellisistä, automatisoituneista, tulkinnoista. Verrattuna psykodynaamiseen psykologiaan, sosiaalis-kognitiivisissa persoonallisuusnäkemyksissä ei oteta huomioon tiedostamattoman vaikutusta, mitä voidaan pitää teorian kritiikkinä. Teorioiden myötä on kuitenkin syntynyt paljon sovelluksia esimerkiksi minäpystyvyysuskomuksia hyödyntävissä terveyden itsesäätelyohjelmissa tai koulutusohjelmissa.

H U M A N I S T I N E N  P S Y K O L O G I A

Humanistiset persoonallisuusteoriat ovat keskittyneet yksilöön ja tämän subjektiivisiin kokemuksiin: ihminen on ainutkertainen ja kehityskelpoinen yksilö, jonka tavoite on toteuttaa itseään. Humanistinen psykologia näkee persoonallisuuden indeterministisesti: yksilöllä on mahdollisuus hyviin valintoihin riippumatta varhaislapsuuden tai ylipäätään menneisyyden kokemuksista.

Persoonallisuus nähdään yksilöllisen minän, itsensä toteuttamisen tavoitteen, valinnanvapauden ja nykyhetken kautta. Vääristyneet minäkäsitykset aiheuttavat häiriöitä, ja kun tie itsensä toteuttamiseen estyy, ihminen voi kadottaa kosketuksensa aitoihin tunteisiin. Tunnettuja humanistisen psykologian edustajia olivat/ovat mm. Abraham Maslow, Carl Rogers (asiakaslähtöinen terapia), Viktor Frankl (logoterapia), Martin Seligman (onnellisuuspsykologia ja positiivinen psykologia) sekä Mihaly Csikszentmihalyi (flow-kokemukset).

Humanistisen persoonallisuuskäsityksen myötä on syntynyt monia psykoterapiamuotoja, jotka lähestyvät ihmisyyttä nimenomaan positiivisuuden kautta. Kuitenkin liian optimistinen ja yksilökorosteinen ihmiskuva voidaan nähdä teorian heikkoutena, samalla kun sen käsitteet ovat epämääräisiä ja hankalasti käytettäviä.

P I I R R E T E O R I A T

Piirreteoriat ovat nomoteettisia teorioita, joiden mukaan persoonallisuus on piirteiden kokonaisuus. Piirteet nähdään melko pysyvinä, universaaleina ja perittyinä ominaisuuksina. Psyykkisten häiriöiden nähdään syntyvän silloin, kun jotkin piirteet nousevat korostettuun asemaan yksilön persoonallisuudessa. Tunnettuja piirreteorioita ovat:

Raymond Cattel: persoonallisuus koostuu 16 keskeisestä piirteestä

Hans Eysenck: peruspiirteitä on kolme; neuroottisuus, ekstroversio sekä psykoottisuus

Costa ja McRae: Big Five -teoria; piirteitä on voitu löytää viisi (sovinnollisuus, ekstroversio, neuroottisuus, tunnollisuus ja avoimuus uusille kokemuksille). Piirteet on voitu löytää monista kulttuureista. (Muistisääntö: SENTA!)

Piirreteorioita on kritisoitu niiden deskriptiivisyydestä: ne keskittyvät syiden ymmärtämisen sijaan vain kuvailemaan erilaisia piirreulottuvuuksia. Piirteiden avulla ei juurikaan saada tietoa yksilöiden syvemmistä ominaisuuksista. Kuitenkin piirteiden käyttäminen on koettu hyödylliseksi esimerkiksi työhönotossa: tietynlaisen piirreprofiilin avulla voidaan helposti karsia työnhakijoista pienempi joukko.

Lue myös tämä!