Käsitteellinen kehitys
Käsitteiden avulla maailmaa on helpompi ymmärtää. Lapsi luokittelee käsitteitä samankaltaisuuksien perusteella, usein asioiksi joita on maailmassa (ihmiset, luonto, elottomat asiat jne.) ja asioiksi, jotka ovat kokemuksia kuvaavia ulottuvuuksia (aika, paikka, syy jne.). 5-vuotiaaksi asti lapsi oppii perusasioita tärkeistä käsitteistä, jonka jälkeen käsitteellinen kehitys jatkuu uusien käsitteiden luontina ja vanhojen käsitteiden syventämisenä. On yleisesti hyväksytty käsitys, että sekä perimä ja ympäristö vaikuttavat käsitteiden syntyyn: biologinen taipumus käsitellä informaatiota vuorovaikutuksessa kokemusten kanssa luo lapselle hyödyllisen ja sopeutumista edistävän käsitteistön. Nativistien mukaan peruskäsitteet ymmärretään synnynnäisesti - ympäristö siis kehittää käsitteitä, ei luo niitä. Empiristisen näkemyksen mukaan puolestaan kokemukset ovat käsitteiden oppimisen perusta, ja hahmottaminen, yleistäminen sekä muistaminen ovat perusprosesseja, joiden kautta kokemuksia jäsennetään.
Kategorisointi
Lapsi luokittelee asioita aluksi kolmeen luokkaan: elottomiin asioihin, ihmisiin ja muihin eläviin asioihin. Tällainen luokittelu on tärkeää, jotta uudet käsitteet voitaisiin luokitella, ja että lapsella olisi jo jotakin tietoa uudesta käsitteestä sen luokan perusteella. Jatkamalla luokittelua edelleen asioista tulee tarkempia, ja lapsi oppii myös asioiden välisistä yhteyksistä. Lopulta lapsi muodostaa hierarkkisia luokkia, joiden avulla asioiden väliset yhteydet jäsentyvät lapselle selkeinä.
Luokittelu varhaislapsuudessa
Jo 3-4kk ikäiset lapset kykenevät aistinvaraiseen luokitteluun. Aistinvarainen luokittelu tapahtuu lähinnä yksittäisten tekijöiden perusteella 18kk ikään asti. 2-vuotiailla on jo kyky luokitella asioita myös kokonaisuuden perusteella. 1-vuotiaaksi mennessä vauva osaa luokitella asioita myös sen funktion perusteella.
Luokittelu varhaislapsuuden jälkeen
Varhaislapsuuden jälkeen lapsi luo hierarkkisia luokkia. Basic level on ns. perusluokka, johon kuuluvat käsitteet opitaan helpoimmin niiden samankaltaisuuksien takia. Superordinate level on luokka, joka kokoaa yhteen useita perustason käsitteitä. Subordinate level on puolestaan luokka, joka kuvaa spesifimmin perustason käsitteitä. Lapset oppivat uusia käsitteitä, kun vanhemmat selittävät niistä perustason esimerkkien kautta. Lisäksi kehittyvä ymmärrys kausaalisuhteista on tärkeää luokittelujen onnistuneessa muodostamisessa.
Tietoisuus itsestä ja muista
Ihmisellä on tietyntasoinen ymmärrys itsestä ja muista sekä etenkin biologisista, psykologisista ja fyysisistä prosesseista. Halut ja uskomukset ovat tärkeitä käsitteitä toisten toimintaa ymmärrettäessä, sillä käsitteet viittaavat näkymättömiin mielentiloihin ja liittyvät vahvasti toisiinsa. Varhaislapsuudessa vauvat muodostavat psykologista ymmärrystä matkimalla muita ihmisiä ja muodostamalla tunnesiteitä näiden kanssa. Psykologisen ymmärryksen ominaisuudet ilmaantuvat ensimmäisen elinvuoden lopussa tai toisen alussa. Tällaisia ominaisuuksia ovat esimerkiksi jaettu huomio, intersubjektiivisuus sekä ymmärrys intentioista. Jo 1-vuotiaat ymmärtävät muiden tunteita ja tarjoavat sekä fyysistä että sanallista lohdutusta.
Mielen teoria on keskeinen käsite puhuttaessa tietoisuudesta itsestä ja muista. Mielen teorialla tarkoitetaan ymmärrystä mielen toiminnasta ja siitä, miten psykologiset prosessit vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen. 12kk ikäinen lapsi ymmärtää halujen johtavan tekoihin. 2-vuotiaalla on vakiintunut käsitys omien halujen ja tekojen välisistä yhteyksistä, ja 3-vuotiaat alkavat ymmärtää jonkin verran myös uskomusten ja tekojen välisistä yhteyksistä. Mielen teoriaa on selitetty nativisesta näkökulmasta theory of mind modulen (TOMM) avulla, jonka mukaan aivojen jokin hypoteettinen alue olisi yhteydessä muiden ymmärtämiseen (todisteena mm. autististen lapsien aivolöydökset). Empiristit puolestaan näkevät psykologisen ymmärryksen kumpuavan lapsen vuorovaikutuksesta muiden kanssa ja lapsen omista informaationkäsittelyn taidoista. Erilaisista näkemyksistä huolimatta on kuitenkin vallitseva ajatus, että mielen teoria saavutetaan 5-vuotiaaksi mennessä.
Tietoisuus itsestä ja muista näkyy selkeästi myös leikin kehittymisessä. 18kk ikäinen lapsi leikkii mielikuvitusleikkejä (pretend play) ja hyödyntää object substitutionia eli esineiden käyttämistä toisessa käyttötarkoituksessa (esim. puun lehdet ovat seteleitä). 2,5-vuotiaana lapsi alkaa leikkiä sosiodramaattisia leikkejä eli pienoisdraamoja sisältäviä leikkejä toisten kanssa. Leikin ja etenkin tällaisen sosiaalisen leikin määrä on yhteydessä lapsen ymmärrykseen muiden psykologisesta toiminnasta.
Tietoisuus elävistä asioista
Lapset ovat luonnostaan hyvin kiinnostunut elävistä asioista, ja 4-5-vuotiailla onkin jo melkoinen määrä tietoa biologisista prosesseista. Hyvin nuorilla lapsilla on kuitenkin joskus vaikeuksia erottaa, onko jokin asia elollinen vai eloton. 3-4-vuotias tietää elollisten samankaltaisuuksista ja eroista elottomiin asioihin, mutta ennen viidettä ikävuotta lapsi ei esimerkiksi ymmärrä ihmisen olevan eläin. Välttämättä edes 7-9-vuotiaat eivät vielä ymmärrä esimerkiksi kasvien olevan elollisia.
Ymmärrys biologisista prosesseista alkaa kehittyä 3-4-vuotiaana. Perinnöllisyydestä lapset ymmärtävät, että jälkeläinen perii vanhempien piirteitä. Esikouluikäiset tietävät, että joskus perimä voi vaikuttaa kehitykseen ympäristöä enemmänkin, mikä saattaa joskus johtaa liialliseen perimän korostamiseen eli essentialismiin. Ymmärrys kasvamisesta, sairaudesta ja paranemisesta alkaa niin ikään kehittyä 3-vuotiaasta alkaen. Kolmevuotias ymmärtää, että kontaminoitunut ruoka voi sairastuttaa. Neljävuotias puolestaan ymmärtää elävien asioiden parantuvan, mutta toisaalta myös sairauden tai vanhuuden voivan aiheuttaa kuoleman.
Tilan ymmärtäminen
Nativistien ja empiristien näkemyseroista huolimatta yhtenäinen käsitys on, että tilan ymmärrys syntyy lapselle jo varhain. Lisäksi hyväksytään yhteisesti se, että tietyt aivoalueet ovat keskittyneet tilainformaation koodaamiseen.
Piaget'n mukaan pikkulapset koodaavat tavaroiden sijaintia suhteessa itseensä (egosentriset representaatiot). Tällainen koodaus ei kuitenkaan ole absoluuttista. Lisäksi itsenäinen liikkuminen helpottaa huomattavasti lapsen kykyä ymmärtää tilaa. 6kk ikäinen pystyy hyödyntämään selkeitä maamerkkejä objektien paikannuksessa. 22kk ikäinen lapsi kykenee hyödyntämään maamerkkejä, vaikka objekti ei sijaitsisikaan aivan niiden vieressä. 5-vuotias pystyy paikantamaan objektin sijainnin suhteessa useisiin maamerkkeihin. Sosiokulttuurinen konteksti vaikuttaa keskeisesti lapsen tilan ymmärryksen ja "navigointikyvyn" kehittymiseen.
Ajan ymmärtäminen
Ajan kokeminen on melko synnynnäistä: jo 3-4kk ikäisillä vauvoilla on melko selkeä käsitys asioiden tapahtumajärjestyksestä, ja 4kk ikäisellä vauvalla on myös jonkinlainen käsitys tapahtumien kestosta. 10kk ikäinen lapsi kykenee imitoimaan useasti toistuneita tapahtumia, 12kk ikäinen lapsi imitoi kerran tapahtunutta ja 20kk ikäinen lapsi pystyy muistamaan useiden eri tapahtumien järjestyksen. Ajan järjestyksen ja tapahtumien keston ymmärrys kehitty ensimmäisen ikävuoden aikana huomattavasti. Pidempien ajanjaksojen ymmärrys kehittyy 4-5-vuotiaasta eteenpäin, ja tulevaisuuden sekä menneisyyden ymmärrys kehittyy 5-vuotiaasta eteenpäin. Lapset pystyvät myös tekemään yksinkertaisia aikaan liittyviä päätelmiä 5-vuotiaasta eteenpäin.
Kausaliteetin ymmärtäminen
Psykologisten asioiden kausaliteetti ymmärretään fysikaalisia asioita aikaisemmin. 6kk ikäinen lapsi pystyy tekemään jonkinlaisia kausaalipäätelmiä. 9-11kk ikäinen lapsi pystyy toistamaan kausaalisuhteissa olleita tapahtumia: ymmärrys fysikaalisesta kausaliteetista itseasiassa auttaa lasta muistamaan ja imitoimaan tapahtumia. 2-vuotiaaksi mennessä lapsi osaa hyödyntää yhden asian kausaalisuutta päätelmiin toisen asian kausaalisuhteesta. Varhaislapsuuden jälkeen lapsi laajentaa kausaalista ymmärrystä myös ei niin ilmeisiin tilanteisiin. 4-vuotiaat lapset olettavat kausaalisuuden olevan johdonmukaista.
Numeroiden ymmärtäminen
Lapsi osaa noin 5kk iässä erotella vähäisiä tapahtumia lukumäärältään. Lapsi ymmärtää, että N:llä objektilla on jotakin yhteistä (numerical equality). Eräässä nukkekokeessa lapset osasivat päätellä, että 1+1=2, mutta tällainen päättely ei välttämättä liity pikkulapsen aritmeettisiin kykyihin vaan esimerkiksi ilmiöön, jossa lapset ja aikuiset pystyvät melkein välittömästi sanoa muutaman objektin nähtyään montako niitä on (subitizing). Suurin osa 3-vuotiaista lapsista osaa laskea kymmeneen. 4-5-vuotiaat osaavat laskemisen periaatteet ja huomaavat etenkin virheellisen laskutavan. Kuitenkin sosiokulttuurisilla tekijöillä on vaikutusta myös lapsen numeerisen ymmärryksen kehittymiseen.
Lähde: Siegler, Deloache & Eisenberg. How Children Develop. 2014. Worth.
Kategorisointi
Lapsi luokittelee asioita aluksi kolmeen luokkaan: elottomiin asioihin, ihmisiin ja muihin eläviin asioihin. Tällainen luokittelu on tärkeää, jotta uudet käsitteet voitaisiin luokitella, ja että lapsella olisi jo jotakin tietoa uudesta käsitteestä sen luokan perusteella. Jatkamalla luokittelua edelleen asioista tulee tarkempia, ja lapsi oppii myös asioiden välisistä yhteyksistä. Lopulta lapsi muodostaa hierarkkisia luokkia, joiden avulla asioiden väliset yhteydet jäsentyvät lapselle selkeinä.
Luokittelu varhaislapsuudessa
Jo 3-4kk ikäiset lapset kykenevät aistinvaraiseen luokitteluun. Aistinvarainen luokittelu tapahtuu lähinnä yksittäisten tekijöiden perusteella 18kk ikään asti. 2-vuotiailla on jo kyky luokitella asioita myös kokonaisuuden perusteella. 1-vuotiaaksi mennessä vauva osaa luokitella asioita myös sen funktion perusteella.
Luokittelu varhaislapsuuden jälkeen
Varhaislapsuuden jälkeen lapsi luo hierarkkisia luokkia. Basic level on ns. perusluokka, johon kuuluvat käsitteet opitaan helpoimmin niiden samankaltaisuuksien takia. Superordinate level on luokka, joka kokoaa yhteen useita perustason käsitteitä. Subordinate level on puolestaan luokka, joka kuvaa spesifimmin perustason käsitteitä. Lapset oppivat uusia käsitteitä, kun vanhemmat selittävät niistä perustason esimerkkien kautta. Lisäksi kehittyvä ymmärrys kausaalisuhteista on tärkeää luokittelujen onnistuneessa muodostamisessa.
Tietoisuus itsestä ja muista
Ihmisellä on tietyntasoinen ymmärrys itsestä ja muista sekä etenkin biologisista, psykologisista ja fyysisistä prosesseista. Halut ja uskomukset ovat tärkeitä käsitteitä toisten toimintaa ymmärrettäessä, sillä käsitteet viittaavat näkymättömiin mielentiloihin ja liittyvät vahvasti toisiinsa. Varhaislapsuudessa vauvat muodostavat psykologista ymmärrystä matkimalla muita ihmisiä ja muodostamalla tunnesiteitä näiden kanssa. Psykologisen ymmärryksen ominaisuudet ilmaantuvat ensimmäisen elinvuoden lopussa tai toisen alussa. Tällaisia ominaisuuksia ovat esimerkiksi jaettu huomio, intersubjektiivisuus sekä ymmärrys intentioista. Jo 1-vuotiaat ymmärtävät muiden tunteita ja tarjoavat sekä fyysistä että sanallista lohdutusta.
Mielen teoria on keskeinen käsite puhuttaessa tietoisuudesta itsestä ja muista. Mielen teorialla tarkoitetaan ymmärrystä mielen toiminnasta ja siitä, miten psykologiset prosessit vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen. 12kk ikäinen lapsi ymmärtää halujen johtavan tekoihin. 2-vuotiaalla on vakiintunut käsitys omien halujen ja tekojen välisistä yhteyksistä, ja 3-vuotiaat alkavat ymmärtää jonkin verran myös uskomusten ja tekojen välisistä yhteyksistä. Mielen teoriaa on selitetty nativisesta näkökulmasta theory of mind modulen (TOMM) avulla, jonka mukaan aivojen jokin hypoteettinen alue olisi yhteydessä muiden ymmärtämiseen (todisteena mm. autististen lapsien aivolöydökset). Empiristit puolestaan näkevät psykologisen ymmärryksen kumpuavan lapsen vuorovaikutuksesta muiden kanssa ja lapsen omista informaationkäsittelyn taidoista. Erilaisista näkemyksistä huolimatta on kuitenkin vallitseva ajatus, että mielen teoria saavutetaan 5-vuotiaaksi mennessä.
Tietoisuus itsestä ja muista näkyy selkeästi myös leikin kehittymisessä. 18kk ikäinen lapsi leikkii mielikuvitusleikkejä (pretend play) ja hyödyntää object substitutionia eli esineiden käyttämistä toisessa käyttötarkoituksessa (esim. puun lehdet ovat seteleitä). 2,5-vuotiaana lapsi alkaa leikkiä sosiodramaattisia leikkejä eli pienoisdraamoja sisältäviä leikkejä toisten kanssa. Leikin ja etenkin tällaisen sosiaalisen leikin määrä on yhteydessä lapsen ymmärrykseen muiden psykologisesta toiminnasta.
Tietoisuus elävistä asioista
Lapset ovat luonnostaan hyvin kiinnostunut elävistä asioista, ja 4-5-vuotiailla onkin jo melkoinen määrä tietoa biologisista prosesseista. Hyvin nuorilla lapsilla on kuitenkin joskus vaikeuksia erottaa, onko jokin asia elollinen vai eloton. 3-4-vuotias tietää elollisten samankaltaisuuksista ja eroista elottomiin asioihin, mutta ennen viidettä ikävuotta lapsi ei esimerkiksi ymmärrä ihmisen olevan eläin. Välttämättä edes 7-9-vuotiaat eivät vielä ymmärrä esimerkiksi kasvien olevan elollisia.
Ymmärrys biologisista prosesseista alkaa kehittyä 3-4-vuotiaana. Perinnöllisyydestä lapset ymmärtävät, että jälkeläinen perii vanhempien piirteitä. Esikouluikäiset tietävät, että joskus perimä voi vaikuttaa kehitykseen ympäristöä enemmänkin, mikä saattaa joskus johtaa liialliseen perimän korostamiseen eli essentialismiin. Ymmärrys kasvamisesta, sairaudesta ja paranemisesta alkaa niin ikään kehittyä 3-vuotiaasta alkaen. Kolmevuotias ymmärtää, että kontaminoitunut ruoka voi sairastuttaa. Neljävuotias puolestaan ymmärtää elävien asioiden parantuvan, mutta toisaalta myös sairauden tai vanhuuden voivan aiheuttaa kuoleman.
Tilan ymmärtäminen
Nativistien ja empiristien näkemyseroista huolimatta yhtenäinen käsitys on, että tilan ymmärrys syntyy lapselle jo varhain. Lisäksi hyväksytään yhteisesti se, että tietyt aivoalueet ovat keskittyneet tilainformaation koodaamiseen.
Piaget'n mukaan pikkulapset koodaavat tavaroiden sijaintia suhteessa itseensä (egosentriset representaatiot). Tällainen koodaus ei kuitenkaan ole absoluuttista. Lisäksi itsenäinen liikkuminen helpottaa huomattavasti lapsen kykyä ymmärtää tilaa. 6kk ikäinen pystyy hyödyntämään selkeitä maamerkkejä objektien paikannuksessa. 22kk ikäinen lapsi kykenee hyödyntämään maamerkkejä, vaikka objekti ei sijaitsisikaan aivan niiden vieressä. 5-vuotias pystyy paikantamaan objektin sijainnin suhteessa useisiin maamerkkeihin. Sosiokulttuurinen konteksti vaikuttaa keskeisesti lapsen tilan ymmärryksen ja "navigointikyvyn" kehittymiseen.
Ajan ymmärtäminen
Ajan kokeminen on melko synnynnäistä: jo 3-4kk ikäisillä vauvoilla on melko selkeä käsitys asioiden tapahtumajärjestyksestä, ja 4kk ikäisellä vauvalla on myös jonkinlainen käsitys tapahtumien kestosta. 10kk ikäinen lapsi kykenee imitoimaan useasti toistuneita tapahtumia, 12kk ikäinen lapsi imitoi kerran tapahtunutta ja 20kk ikäinen lapsi pystyy muistamaan useiden eri tapahtumien järjestyksen. Ajan järjestyksen ja tapahtumien keston ymmärrys kehitty ensimmäisen ikävuoden aikana huomattavasti. Pidempien ajanjaksojen ymmärrys kehittyy 4-5-vuotiaasta eteenpäin, ja tulevaisuuden sekä menneisyyden ymmärrys kehittyy 5-vuotiaasta eteenpäin. Lapset pystyvät myös tekemään yksinkertaisia aikaan liittyviä päätelmiä 5-vuotiaasta eteenpäin.
Kausaliteetin ymmärtäminen
Psykologisten asioiden kausaliteetti ymmärretään fysikaalisia asioita aikaisemmin. 6kk ikäinen lapsi pystyy tekemään jonkinlaisia kausaalipäätelmiä. 9-11kk ikäinen lapsi pystyy toistamaan kausaalisuhteissa olleita tapahtumia: ymmärrys fysikaalisesta kausaliteetista itseasiassa auttaa lasta muistamaan ja imitoimaan tapahtumia. 2-vuotiaaksi mennessä lapsi osaa hyödyntää yhden asian kausaalisuutta päätelmiin toisen asian kausaalisuhteesta. Varhaislapsuuden jälkeen lapsi laajentaa kausaalista ymmärrystä myös ei niin ilmeisiin tilanteisiin. 4-vuotiaat lapset olettavat kausaalisuuden olevan johdonmukaista.
Numeroiden ymmärtäminen
Lapsi osaa noin 5kk iässä erotella vähäisiä tapahtumia lukumäärältään. Lapsi ymmärtää, että N:llä objektilla on jotakin yhteistä (numerical equality). Eräässä nukkekokeessa lapset osasivat päätellä, että 1+1=2, mutta tällainen päättely ei välttämättä liity pikkulapsen aritmeettisiin kykyihin vaan esimerkiksi ilmiöön, jossa lapset ja aikuiset pystyvät melkein välittömästi sanoa muutaman objektin nähtyään montako niitä on (subitizing). Suurin osa 3-vuotiaista lapsista osaa laskea kymmeneen. 4-5-vuotiaat osaavat laskemisen periaatteet ja huomaavat etenkin virheellisen laskutavan. Kuitenkin sosiokulttuurisilla tekijöillä on vaikutusta myös lapsen numeerisen ymmärryksen kehittymiseen.
Lähde: Siegler, Deloache & Eisenberg. How Children Develop. 2014. Worth.
Kommentit
Lähetä kommentti