Kielen kehittyminen

Kieli on ihmisen toiminnan kannalta välttämätön taito. Jo pienellä lapsella on merkittävät valmiudet oppia mikä tahansa kieli. Kielen kehittyminen alkaa kielen ymmärtämisestä ja jatkuu kielen tuottamiseen. Kehitys etenee fonologisen (äänteiden), semanttisen (merkityksien), syntaktisen (kieliopin) ja pragmaattisen (käytännön) kehityksen kautta aina aikuisten metalingvistiseen tietoisuuteen asti. 

Kielen oppimisen edellytykset

Keskeisin edellytys kielen oppimiselle on tietysti ihmisen aivot. Myös muille kädellisille on kyetty opettamaan elekieltä, mutta ihmislapsi oppii kieltä kuitenkin melko vähällä vaivalla. Kielen on havaittu prosessoituvan aivoissa etenkin vasemmalla aivopuoliskolla. Brocan alue etuaivolohkossa lähellä motorista aivokuorta liittyy keskeisesti puheen tuottamiseen. Wernicken alue ohimolohkossa lähellä kuuloaivokuorta liittyy taas keskeisesti puheen ymmärtämiseen.

Toinen edellytys kielen oppimiselle ovat kriittiset-/herkkyyskaudet. On havaittu, että kielen kehityksen kannalta viisi ensimmäistä elinvuotta ovat kriittisimpiä. Lisäksi sosiaalinen ympäristö on tärkeä edellytys kielen kehittymiselle. Puheen kuuleminen varhaisina elinkuukausina on erittäin tärkeää: jo 2kk ikäiset vauvat kiinnittävät pidempään huomiota puheeseen kuin ei-kielellisiin äänteisiin. Lisäksi infant-directed speech (IDS) on osoittautunut vauvan kielen kehityksen kannalta merkittäväksi tekijäksi: vauvat kuuntelevat mielummin IDS-muotoista puhetta kuin aikuisille suunnattua puhetta ja oppivat uusia sanoja helpommin sen kautta.

Kielen kehittymisen vaiheita

1. Puheen havaitseminen

Kyky havaita puhetta on edellytys kielen oppimiselle. Vauvalla on ainutlaatuinen kyky havaita ja erotella äänteitä kategorisesti. Kyky havaitsemiseen on synnynnäinen ja erillinen kokemuksista, jonka ansiosta vauvan on mahdollisuus oppia mikä tahansa kieli. Pikkulapset ovat jopa aikuisia parempia erottelemaan eri kielten äänteitä. Ensimmäisen elinvuoden loppuun mennessä äänteiden erottelukyky kuitenkin laskee aikuisen tasolle. Noin 7kk iässä lapsen sensitiivisyys omaa äidinkieltä kohtaan nousee ja sensitiivisyys muita kieliä kohtaan laskee. Mitä varhaisemmin sensitiivisyys äidinkieltä kohtaan on alkanut, sitä parempaa suoriutumista se ennustaa kielioppi- ja sanastotesteissä 14-30kk iässä.

Samalla kun sensitiivisyys äidinkieltä kohtaan kehittyy, kehittyy myös sensitiivisyys havaita kielen säännönmukaisuuksia (esimerkiksi tavujen painotukset). Vauva havaitsee, että kielissä tietyt äänteet esiintyvät muita useammin yhdessä (distributional properties). Noin 5kk iässä vauva oppii oman nimensä: oman nimen kuuleminen aiheuttaa ns. coktail party -ilmiön.

2. Puheeseen valmistautuminen

Noin 7kk iässä vauva alkaa jokeltaa. Aluksi jokellukseen kuuluu suht rajallisia äänteitä (esim. "baba", "mama" tai suomen kielessä "ätä"). Vähitellen jokelteluun muodostuu myös muita äänteitä, rytmiä ja erilaisia äidinkielen kaavoja. Jokeltelussa tärkeää on, että vauva kuulee oman jokeltelunsa. Opittuansa jokeltamaan lapsi alkaa myös olemaan varhaisessa vuorovaikutuksessa huoltajiensa kanssa. Leikkiminen lapsen kanssa luo perustaa varhaiselle vuorovaikutukselle lapsen roolin vaihdellessa aktiivisesta passiiviseen. Lisäksi kommunikaatio edellyttää intersubjektiivisuutta, jonka pohjana toimii jaettu huomio (joint attention). 6kk iässä lapsi pystyy seuraamaan toisen tuijotusta, 9kk iässä katsomaan osoitettuun suuntaan, 12kk iässä osoittamaan itse ja 18kk iässä hyödyntämään toisen katsetta asioiden paikantamiseen.

3. Ensimmäiset sanat

Lapsen puheen kehitys etenee sanojen tunnistamisesta sanojen ymmärtämiseen ja vasta sitten sanojen tuottamiseen itse. Kuten edellä mainittua, lapsi tunnistaa oman nimensä noin 5kk iässä. Lapsi oppii tunnistamaan helpommin sellaisia sanoja, jotka esiintyvät oman nimen yhteydessä. 7-8kk iässä lapsi oppii tunnistamaan myös uusia sanoja ja muistaa ne pitkään. Todella tuttujen sanojen merkityksiä lapsi alkaa oppia noin 6kk iässä: esimerkiksi "isän" tai "äidin" kuuleminen saa lapsen katseen suuntautumaan kohti vanhempiaan. 

Ensimmäisen sanansa lapsi sanoo 10-15kk iässä, useimmiten kuitenkin noin vuoden ikäisenä. Lapsi sanoo vain ymmärtämiään sanoja. Lapselle on tyypillistä myös helpottaa sanojen lausumista: esimerkiksi banaanista tulee naani tai koirasta koiva. Lapsen varhaisessa puheessa etenkin nimet, tärkeät objektit ja rutiinit toistuvat. Substantiivit ovat keskeisessä asemassa, mutta lapsen käyttämä sanavarasto riippuu paljolti myös äitin käyttämästä sanastosta. Lapsen varhaista puhetta kuvataan usein termillä holophrastic period, sillä lapsi ilmaisee itseään vain yksittäisten sanojen avulla. Lapselle on tyypillistä myös laajentaa kommunikointiaan käyttämällä esimerkiksi sanaa "isä" kaikista miehistä tai sanaa "koira" kaikista nelijalkaisista (overextension).

Noin 18kk iässä lapsen tuottavassa sanastossa on noin 50 sanaa. Tästä alkaa sanavaraston "räjähdys": lapsi oppii jopa 5-10 uutta sanaa päivässä ymmärtävään sanastoonsa. Lapsen sanojen oppimiseen vaikuttaa monet tekijät. Etenkin vanhemmilla on suuri rooli sanojen oppimisessa: vanhemmat nimeävät asioita, leikkivät lasten kanssa leikkejä joiden myötä oppimista voi tapahtua sekä tarjoavat omalla puheellaan lapselle jatkuvaa esimerkkiä kielen käytöstä. Toisaalta lapsi pyrkii myös itse oppimaan vieraan sanan merkityksen. Fast mappingin avulla lapsi erottaa nopeasti kontrastin tutun sanan ja vieraan sanan välillä. Lapsi tekee myös erilaisia oletuksia: hän esimerkiksi olettaa, että asioilla on vain yksi nimi (mutual exclusivity assumption) ja että puhuttaessa jostakin objektista se on kohteena kokonaisuudessaan (whole-object assumption). Lapsi hyödyntää sanojen oppimisessa myös käytännön vihjeitä (katseen suunta), intentionaalisuutta (demonstrointia), lingvististä kontrastia, kategorioita ja muotoja sekä kieliopin merkitystä (syntactic bootsrapping).

4. Sanojen yhdistely

Lapsi muodostaa ensimmäisiä lauseita toisen ikävuotensa lopulla. Kuitenkin jo 12-14kk iässä lapsi kuuntelee mielummin lauseita, joiden sanajärjestys on oikea kuin lauseita, joiden sanajärjestys on väärä. Lapsen ensimmäiset lauseet ovat usein kaksisanaisia (telegraphic speech), mutta niiden sanajärjestys on kuitenkin usein oikea. Ei ole varmuutta, onko kyseessä vain lapsen kyky imitoida aikuisen puhetta, vai hallitseeko lapsi todella sanajärjestyksen luontaisesti. Noin 2,5 vuoden ikäisenä lapsi muodostaa 4-sanaisia lauseita ja myöhemmin useamman lausekkeen rimpsuja. Harjoittelu on suuressa roolissa puheen kehityksen kannalta.

On jotakin näyttöä siitä, että lapsi sisäistää kielioppisääntöjä luonnostaan. Lapsi kuitenkin tekee usein virheitä, joissa hän taivuttaa epätavallisia sanoja siten kuin ne olisivat tavallisia (overregularization errors). Lapsi oppii kielen monimutkaiset syntaksit vähitellen. Lisäksi kysymyssanojen oppiminen on tärkeää, jotta lapsi voisi kyselemällä oppia lisää asioita. Vanhemmat toimivat esimerkkinä kieliopin oppimisessa, mutta vanhempien vaikutuksen on todettu olevan hyvin pieni.

5. Keskustelutaidot

Pienten lasten puhe on suunnattu aluksi itselle (vrt. Vygotskyn teoria ajattelun ja kielen kehityksestä). Toisaalta Piaget on tuonut esille kollektiivisten monologien käsitteen: pikkulasten keskusteluissa jokaisen puheenvuoro on egosentristä puhetta. Vaikka lapset näyttävät "keskustelevan", heidän sanomansa ei kuitenkaan millään tapaa liity edelliseen puheenvuoroon. 3-vuotias lapsi osaa viitata menneeseen, ja 5-vuotias lapsi osaa tuottaa narratiiveja. Vanhempien tarjoama apu (kysymykset, johdattelu) voi nopeuttaa keskustelutaitojen kehitystä.

6. Kielen kehitys varhaislapsuuden jälkeen

Keskustelutaidot kehittyvät vielä 5-6-vuotiaasta eteenpäin. Esimerkiksi kouluikäiset oppivat ja osaavat monimerkityksellisiä sanoja, ja tällaisten sanojen oppiminen on mahdollista vain merkityksen kuulemalla. Siinä missä 6-vuotias osaa noin 10 000 sanaa, osataan niitä korkeakoulussa jo noin 150 000.

Teoreettisia näkemyksiä kielen kehittymiseen

Nativistit esittävät, että aivoissa on jokin synnynnäinen, muista kognitiivisista toiminnoista erillinen, rakenne, joka mahdollistaa kielen oppimisen (modularity hypothesis). Lisäksi Chomsky on esittänyt, että kielen oppiminen edellyttää kaikille kielille yhteisten sääntöjen oppimista ja tietämistä: on siis olemassa ns. universaali kielioppi, joka mahdollistaa kielen kehityksen. Kritiikkiä nativistiseen näkemykseen on kuitenkin esitetty kielen roolin vähättelystä kommunikaation välineenä sekä kaikille yhteisistä kielioppisäännöistä.

Interaktionistinen näkökulma esittää, että kaikkeen kielen kehityksessä vaikuttaa sen tehtävä kommunikaation välineenä. Tomasello on esittänyt, että kieli on sosiaalinen taito ja sen rakenteet opitaan ihmisten välisen kanssakäymisen myötä. Kritiikkiä on esitetty siitä, ettei interaktionismi selitä abstraktien ja kompleksisten kielioppisääntöjen ymmärtämistä.

Konnektionistisen näkökulman mukaan kielen oppiminen perustuu yleisiin oppimismekanismeihin. Kieli opitaan tiedon prosessoinnin ja kokemuksen kautta, esimerkiksi kerratessa yksittäisten sanojen yhteyttä toisiinsa. Konnektionismin parissa tutkimusta on tehty tietokonemallinnusten avulla, mihin myös näkemystä koskeva kritiikki on kohdistettu.

Lähde: Siegler, Deloache & Eisenberg. How Children Develop. 2014. Worth.