PS2: Kiintymyssuhteet

John Bowlbyn kiintymysteoria

Kyseinen teoria on varmasti yksi tärkeimmistä kehityspsykologian teorioista. Bowlbyn mukaan ihmislapsella on luontainen kyky muodostaa kiintymyssuhde lähimpään hoitajaansa, yleensä äitiinsä. Kiintymysjärjestelmä (Attachment Behavioral System) organisoi käyttäytymistä, joka edistää hengissä säilymistä. Se perustuu biologiseen, neuraaliseen ja evolutiiviseen pohjaan, ja on luonteeltaan kyberneettinen: kiintymysjärjestelmä aktivoituu ja deaktivoituu riippuen tilanteesta ja hoivan tarpeesta.

Kiintymisen perimmäinen tarkoitus on varmistaa fyysisen läheisyyden säilyttäminen vanhempaan ja turvan saaminen uhkatilanteessa. Turvan tunne on eräänlainen tavoitetila, johon lapsi pyrkii kiintymyskäyttäytymisen kautta. Tavoitetilaa uhkaavat esimerkiksi pimeys, pelko, kipu tai sairaus, jolloin lapsi kiintymyskäyttäytymisellä (esimerkiksi itkulla, tavoittelulla tai lähestymisellä) yrittää taata turvan saamisen. Kiintymyksen kehityspsykologinen merkitys näkyy kahdella osa-alueella: vanhempi on toisaalta "safe base" eli turvallinen tukikohta, ja toisaalta "safe haven" eli turvasatama. Tukikohdasta lapsi uskaltaa lähteä toteuttamaan eksploraatiota eli ympäristön tutkimista, ja hädän hetkellä lapsi voi palata turvasatamaan saamaan suojaa, lohdutusta ja vakuuttelua.

Bowlbyn mukaan kiintymyksen kehitys tapahtuu neljässä vaiheessa. Esikiintymyksen vaiheessa (0-6vk) lapsi tuottaa synnynnäisiä signaaleja, jotka kutsuvat huoltajaa ja saavat huoltajan vuorovaikuttamaan lapsen kanssa yhä enemmän. Tekeytyvän kiintymyksen vaiheessa (6vk-7kk) lapsi vastaa ensisijaisesti vain tutuille ihmisille (hymyllä), joka lisää vuorovaikutusta lapsen ja tämän huoltajan välillä. Lapsi luo odotuksia, miten huoltaja vastaa lapsen tarpeisiin, ja sen pohjalta joko luo tai ei luo luottamusta huoltajaa kohtaan. Selväpiirteisen kiintymyksen vaiheessa (7kk-1,5v) lapsi hakee aktiivista kontaktia huoltajaan ja ilmentää eroahdistusta. Lapsen huoltaja (äiti) toimii safe basena mahdollistaen eksploraation. Vastavuoroisen suhteen vaiheessa (1,5v -) lapsen ymmärrys vanhempien tunteista ja motiiveista kehittyy kognitiivisten ja kielellisten kykyjen kehittymisen myötä. Lapsi hyödyntää tätä tietoa pysytelläkseen vanhemman lähellä ja ottaakseen aktiivisemman roolin kumppanuuden luomisessa. Tässä vaiheessa myös lapsen ilmentämä eroahdistus vähenee.

Kiintymyksen kehittyessä lapsi muodostaa sisäisen kiintymyksen työmallin, joka ohjaa lapsen ihmissuhteita koskevia odotuksia. Malli sisältää mentaalisen kuvauksen itsestä, kiintymysmuodoista ja ihmissuhteista yleensä, ja tämän mallin pohjalta lapsuuden kokemukset kiintymyssuhteista vaikuttavat lapsen myöhempiin ihmissuhteisiin.

Kiintymyssuhteen laadut eli kiintymystyylit

Kiintymyssuhteet jaotellaan kahteen ryhmään: turvalliseen ja turvattomiin kiintymystyyleihin. Turvattomat kiintymystyylit jakautuvat edelleen ristiriitaiseen ja välttelevään kiintymystyyliin. On huomattava, että sekä turvallinen eli primaari että turvattomat eli sekundaarit kiintymystyylit ovat sinällään toimivia selviytymisstrategioita: turvaton kiintymystyyli ei tarkoita "huonoa" tyyliä, vaan turvattoman kiintymystyylin kautta lapsi yrittää selviytyä ympäristössään ja sopeutua siihen.

Turvattomassa välttelevässä kiintymystyylissä(A-kiintymys) lapsen perustarpeisiin on vastattu, mutta tunneilmaisut vanhemman ja lapsen välillä ovat olleet puutteellisia. Vuorovaikutus vanhemman ja lapsen välillä on ollut etäistä, eikä lapsi ole saanut kokemuksia siitä, että tunteita kannattaisi ilmaista. Koska lapsi ei osaa ilmaista tunteitaan eikä koe saavansa vanhemmastaan turvaa, hän suojaa itsensä pettymyksiltä ja käyttäytyy vanhempaansa kohtaan välttelevästi. Vierastilannemenetelmässä välttelevästi kiintynyt lapsi ei reagoi äidin lähtemiseen eikä paluuseen.

Turvallisessa kiintymystyylissä (B-kiintymys) lapsi kokee saavansa vanhemmastaan turvaa. Lapsen tarpeisiin on vastattu, vanhemmat ovat käyttäytyneet johdonmukaisesti ja lapsi on saanut myönteisiä kokemuksia vuorovaikutuksesta. Lapsi uskaltaa ilmaista tunteitaan, sekä positiivisia että negatiivisia. Bowlbyn assistentti, Mary Ainsworth, kehitti kiintymyssuhteiden tutkimiseksi vierastilannemenetelmän, jossa seurataan lapsen reaktioita äidin ja vieraan henkilön poistumiseen, palaamiseen sekä lapsen yksinjäämiseen. Vierastilannemenetelmässä turvallisesti kiintynyt lapsi osoittaa eroahdistusta esim. itkemällä äidin ollessa pois. Kun äiti palaa, lapsi hakee äidistä turvaa ja iloitsee, mutta uskaltaa kuitenkin pian lähteä takaisin tutkimaan ympäristöä.

Turvattomassa ristiriitaisessa kiintymystyylissä (C-kiintymys) lapsi ei tiedä, miten hänen vanhempansa tulee reagoimaan. Vanhempien käytös on ollut epäjohdonmukaista ja lapsi on saattanut yllättyä vanhemman odottamattomasta reaktiosta. Ristiriitaisesti kiintyneen lapsen voimavarat kuluvat vanhempien reaktioiden tarkkailuun: vierastilannemenetelmässä lelut eivät kiinnosta ja lapsi käyttäytyy vanhempaansa kohtaan ristiriitaisesti, esim. kiipeää syliin, takertuu äitiin ja sitten lyö häntä. Koska lapsi ei tiedä miten vanhempi tulee reagoimaan, tämä yrittää taata turvan saannin voimistamalla hätäänsä.

Myöhemmin on löydetty vielä yksi kiintymystyyli, disorganisoitunut kiintymys, joka ei ole varsinainen kiintymystyyli vaan ennemminkin häiriö. Disorganisoituneessa kiintymyksessä lapsen kiintymysjärjestelmä on häiriintynyt eikä lapsi tiedä, miten vanhemman kanssa tulisi toimia. Vierastilannemenetelmässä disorganisoituneesti kiintynyt lapsi vaeltelee, dissosioi, jähmettyy ja käyttäytyy oudosti. Tällaisen kiintymystyylin taustalla on usein ollut vuorovaikutuksen katkeilua, väärintulkintaa, epäsynkroniaa lapsen ja vanhemman välillä sekä suoranaista kaltoinkohtelua.

Kiintymyssuhteen laatuun vaikuttavat tekijät

Jotta lapselle voisi muodostua turvallinen kiintymyssuhde, tarvitsee hän sensitiivisen vanhemman. Sensitiivisyydellä tarkoitetaan vanhemman kykyä havainnoida lapsen tunnetiloja, tarpeita ja viestejä ja toimia niiden mukaan. Vanhemman tulee olla lapsen saatavilla ja reagoida herkkävaistoisesti tämän tarpeisiin, jotta lapselle muodostuisi kokemus siitä, että vanhempi tarjoaa turvaa ja hänelle voi osoittaa tunteitaan. Erittäin sensitiivinen vanhempi huomaa kaikki vauvan viestit ja reagoi niihin sopivasti ja ajoissa. Melko sensitiivinen vanhempi huomaa lähinnä vain vauvan suorat ilmaisut, eikä siksi kykene reagoimaan lapsen viesteihin niin herkkävaistoisesti.

Usein vanhemmalla on taipumusta muodostaa lapseensa samanlainen kiintymyssuhde kuin hänellä itsellään on ollut. Turvattomien kiintymyssuhteiden kohdalla näin ei kuitenkaan aina ole, jos vanhempi on muutoin onnistunut luomaan turvallisia kiintymyssuhteita tai työstämään kokemuksiaan. Jos lapsella on vaikea temperamentti ja äiti on heikosti sensitiivinen eikä hänellä ole juurikaan sosiaalista tukea (esim. puolison välinpitämättömyys tai ystävien puute), voi seurauksena valitettavan usein olla turvaton kiintymyssuhde lapsen ja vanhemman välillä. 

Kiintymyssuhteiden merkitys

Turvallisella kiintymyssuhteella on osoitettu olevan merkitystä myöhemmän kehityksen kannalta. Turvallisesti kiintynyt lapsi oppii usein empaattisuutta, sosiaalisia taitoja, aloitteellisuutta ja muita vuorovaikutustaitoja paremmin kuin turvattomasti kiintyneet lapset. Turvallisesti kiintynyt osaa solmia muitakin turvallisia kiintymyssuhteita esim. parisuhteessa tai omaan lapseensa. Lapsen hyvä suhde vanhempiin auttaa lasta mm. sopeutumaan päivähoitoon, sillä lapsi on saanut paljon kokemuksia aikuisten tuomasta turvasta. Lisäksi turvallinen kiintymys mahdollistaa eksploraation, joka on tärkeä pohja lapsen myöhemmälle kehitykselle.

Tutkimustuloksia ja teoriaa voi kuitenkin kritisoida siinä mielessä, ettei turvallinen kiintymyssuhde tarkoita suoraan myönteistä kehityskulkua. Turvallisen kiintymyssuhteen myötä kehitys on suojatumpaa ja todennäköisesti suotuisampaa kuin turvattomien kiintymyssuhteiden myötä, mutta se ei silti osoita selkeää kausaalisuhdetta.

Aikuisuuden kiintymystyylit

Suomalaistutkija Kaisa Männikkö on tutkinut aikuisten kiintymyssuhteita ja päätynyt neljään tyyliin: turvalliseen, itseriittoiseen, pelokkaaseen ja takertuvaan tyyliin. Usein lapsuudessaan turvallisesti kiintyneillä on myös aikuisuudessa turvallinen kiintymystyyli. Aikuisuuden kiintymystyylit muodostuvat omien kiintymyssuhteiden ja nuoruudessa rakennetun identiteetin perusteella: yksilö pyrkii tyydyttämään läheisyydentarvettaan ja muodostamaan ihmissuhteita itselleen ominaisella tavalla. Esimerkiksi heikon itsetunnon omaava, omaa identiteettiään vielä etsivä, nuori aikuinen saattaa altistua turvattomille kiintymystyyleille.

Itseriittoisessa kiintymystyylissä yksilöllä on ylikorostunut itsetunto. Hän välttää läheisyyttä ja suhteessa muihin ihmisiin on etäinen. Lapsuudessaan itseriittoisesti kiintyneet aikuiset ovat saattaneet kokea vanhempiensa laiminlyövän heitä ja jäävän vaille huomiota. Samoin kuin lapsuuden välttelevässä kiintymyssuhteessa, itseriittoisessa kiintymystyylissä yksilö suojaa sisimpänsä välttyäkseen uusilta pettymyksiltä. Yksilön käsitys itsestä on myönteinen, jopa ylikorostuneen myönteinen, mutta muista käsitys on kielteinen.

Pelokkaassa kiintymystyylissä yksilöllä on heikko itsetunto. Hän on samanaikaisesti riippuvainen muista ja hakee hyväksyntää, mutta toisaalta hän ei luota toisiin ja on arka ihmissuhteissa. Pelokkaasti kiintynyt ei luota omaan arvoonsa, hänen minäkäsitys on kielteinen. Pelokkaasti kiintyneet ovat usein lapsuudessaankin turvattomasti kiintyneitä, ja he ovat saattaneet kokea perheväkivaltaa tai eläneet alkoholistiperheessä, tai muuten kehityksen kannalta turvattomissa oloissa.

Takertuvasti kiintyneet aikuiset hakevat edellisen tavoin jatkuvasti muiden hyväksyntää. Siinä missä pelokkaan kiintymystyylin omaavien aikuisten käsitys muista on kielteinen, takertuvasti kiintyneet näkevät muut myönteisessä valossa mutta itsensä kielteisesti. Takertuvasti kiintynyt hakee muiden hyväksyntää kokeakseen itsensä arvokkaaksi. He pelkäävät hylätyksi tulemista, jolloin takertuminen esimerkiksi kumppaniin tuntuu ehkäisevän sitä. Takertuvasti kiintyneet aikuiset ovat lapsuudessaan kokeneet vanhempien laiminlyövän heitä ja käyttäytyvän epäjohdonmukaisesti, he ovat siis olleet hajanaisesti kiintyneitä.

Aikuiset voidaan luokitella myös Mainin ja Georgen Adult Attachment Interview:n mukaan neljään kiintymysryhmään: autonomiseen, etäännyttävään, jumiutuneeseen ja disorganisoituneeseen ryhmään. Luokittelu ennustaa sensitiivisyyttä omia lapsia kohtaan ja lapsien kiintymystä vanhempaan. Autonomiset vanhemmat ovat usein sensitiivisiä, ja heidän lapsensa ovat yleensä turvallisesti kiintyneitä. Kolmeen muuhun luokkaan kuuluvien vanhempien lapset ovat usein turvattomasti kiintyneitä.

Lähteenä myös: Siegler, Deloache & Eisenberg. How Children Develop. 2014. Worth.