PS4: Motivaatio ja motiivit

Motivaatio koostuu motiiveista, jotka voivat olla keskenään hyvin ristiriidassa. Lähes jokaiseen asiaan liittyy motivaatio: miksi teemme sitä, mitä teemme? Motiivit voidaan jaotella biologisiin, psyykkisiin ja sosiaalisiin motiiveihin. Jaottelua on kuitenkin kritisoitu sen keinotekoisuudesta, sillä esimerkiksi biologisiin motiiveihin, kuten syömiseen, liityy vahvasti myös psyykkinen ja sosiaalinen puoli. Motiivit voivat olla tiedostettuja tai tiedostamattomia. Motiiveja voi olla lyhyelle tai pitkälle aikavälille. Lisäksi myös tunteet voivat toimia motiiveina.

Biologiset motiivit

Selkäydin ja aivorunko säätelevät ihmisen biologisia motiiveja. Etenkin limbisellä järjestelmällä on keskeinen osuus motiivien säätelyssä. Biologiset motiivit perustuvatkin pitkälti nisäkkäille yhteiseen, kuitenkin lajityypilliseen, käytökseen: limbisessä järjestelmässä sijaitseva hypotalamus säätelee esimerkiksi nälkään, janoon, seksuaalisuuteen ja aggressiivisuuteen liittyviä motiiveja. Tällaisia motiiveja esiintyy myös muilla nisäkkäillä, seksuaalisuutta lukuunottamatta.

Tunnetun neurobiologi Antonio Damasion mukaan homeostasian säilyttäminen on nisäkkäiden keskeinen tavoite. Homeostaattiset motiivit ohjailevat ihmisen toimintaa pääosin tiedostamattomasti. Homeostasian tasoja ovat aineenvaihduntaan, reflekseihin, immuunijärjestelmään, kivun ja nautinnon mekanismeihin, tarpeisiin ja motiiveihin, emootioihin sekä tunne-elämyksiin liittyvät motiivit. Keskeisesti biologisiin motiiveihin liittyy myös hormonitoiminta, joka säätelee muun muassa kasvua, energiatasapainoa, kognitiivista toimintaa, käyttäytymistä sekä tunteita monipuolisten säätelyjärjestelmiensä kautta. Hormonitoiminnassa keskeisessä roolissa on hypotalamus, joka käskyttää aivolisäkettä eli hypofyysiä hormonin tuotantoon. Hypofyysi edelleen säätelee umpieritysrauhasten toimintaa.

Ihmisen aktivaatiotasoa säätelee adrenaliini ja kortisoli, eli ns. stressihormonit. Kilpirauhasen erittämä tyroksiini säätelee muun muassa aineenvaihduntaa ja vireyttä. Käpylisäkkeen erittämä melatoniini liittyy puolestaan nukahtamiseen. Sukupuolirauhaset (kivekset, munasarjat) erittävät sukupuolihormoneja, jotka aiheuttavat miehille ja naisille tyypilliset ominaisuudet ja käytöksen.

Myös seksuaalisuus on yksi biologisista motiiveista. Sen nähdään olevan lajin säilymisen ehto, muttei homeostaattinen tarve. Seksuaalisuuteen liittyy keskeisesti parisuhde ja parinvalinta. Tähän viakuttavia hormoneja ja välittäjäaineita ovat esimerkiksi luottamukseen vaikuttava oksitosiini, riippuvuuteen liittyvä dopamiini ja stressaavuuteen vaikuttava kortisoli. Parisuhteen muodostamisessa on kuitenkin keskeistä myös vuorovaikutus sosiaalisten ja kulttuuristen tekijöiden kanssa (vrt. pakkoavioliitot tms.).

Nälkä ja syöminen ovat mielenkiintoisia biologisia motiiveja, sillä niiden voidaan nähdä toimivan myös psyykkisinä ja sosiaalisina motiiveina. Tästä kertoo esimerkiksi ruuan tarjoaminen sosiaalisissa tilanteissa tai opittu lohtusyöminen. Nykyään syömiseen liittyvä ongelma on aliravitsemuksen lisäksi ylipaino, jonka psykologisia syitä voi löytää monesta eri näkökulmasta. Syömistottumukset kertovat myös kulttuurieroista: esimerkiksi ruuan jättäminen lautaselle on toisissa kulttuureissa suotava tapa, toisissa sitä pidetään epäkohteliaana. Syöminen kertoo siis arvoista ja asenteista.

Psyykkiset ja sosiaaliset motiivit

Ihminen on luontaisesti utelias, kiinnostunut ympäristöstään ja innokas oppimaan. Tätä on tutkittu esimerkiksi apinakokein: myös apinat hakeutuvat haastaviin ympäristöihin. Uteliaisuutta selitetään ympäristöön sopeutumisen, aktivaatioteorian sekä humanistisen psykologian näkemyksen kautta. Rogersin mukaan uteliaisuus on ihmisen luontainen ja synnynnäinen tarve, uteliaisuus on keino päästä lähemmäksi kohti itsensä toteuttamisen päämäärää. Aktivaatioteorian mukaan ihminen on tottunut suhteellisen vakioisena säilyvään vireystilaan, joten ympäristöstä haetaan sellaisia ärsykkeitä, jotka auttavat ylläpitämään sitä. Aktivaatioteorian avulla voidaankin selittää sitä, miksi ahdistavissa tilanteissa ihminen pyrkii rauhoittumaan: vireystaso voi nousta liian korkeaksi, joten ihminen pyrkii rauhoittumalla laskemaan vireystilaansa.

Tavoitteiden näkökulma on keskeinen psyykkisiä motiiveja tarkasteltaessa. Ihmisen toiminta on lähes aina tavoitteellista. Suoritusmotivaation mukaan samaan suoritukseen voi motivoida erilaiset tekijät: toisia motivoi tiedon hallinta, toisia jonkin asian saavuttaminen ja myös asian välttäminen voi motivoida. Suoritusmotivaatioon liittyy keskeisesti myös kulttuuri. Kollektivistisissa kulttuureissa yksilön onnistuminen tai epäonnistuminen nähdään koko yhteisön asiana, individualistisissa kulttuureissaan tavoitteet ovat lähinnä yksilön oma, yksityinen, asia.

Motivaatio voi olla sisäistä tai ulkoista. Sisäinen motivaatio lähtee itsestä ja omasta kiinnostuksesta jotakin asiaa kohtaan, ulkoinen motivaatio puolestaan syntyy esimerkiksi palkkion tavoittelemisen myötä. Mielenkiintoinen ilmiö on se, että kun jostakin sisäisesti motivoituneesta toiminnasta on alettu palkitsemaan, sisäinen motivaatio asiaa kohtaan väheni.

Tärkein sosiaalinen motiivi on ihmisen liittymisen tarve. Se toimii pohjana muille hyväksynnän tarpeille, jotka ovat ihmisellä suuria. Liittymisen tarve jakautuu seurallisuuteen ja läheisyyteen: joillekin riittää vain muutama läheinen ihmissuhde, toiset haluavat jatkuvasti olla sosiaalisessa kontaktissa muiden ihmisten kanssa. Selityksiä liittymiselle on tarjottu monesta näkökulmasta. Evoluutiopsykologian mukaan liittyminen on lajin säilymisen kannalta hyödyllistä. Psykodynaamisessa psykologiassa liittyminen sen sijaan nähtiin alunperin viriävän ihmisen seksuaalisista tarpeista, mutta nykyään korostetaan lapsen kiintymyssuhteita ja niiden muodostumista. Lisäksi Festinger on esittänyt sosiaalinen vertailun teorian, Homans puolestaan sosiaalisen vaihdon teorian.

Muuta motiiveista

Fordin kolmen tekijän motivaatiomallin mukaan motivaatioon vaikuttaa selviytymisennuste, tavoitteet ja emootiot. Maslow'n motiivihierarkia puolestaan perustuu puutemotiivien pakottavaan luonteeseen ja ihmisen pyrkimykseen saavuttaa kasvumotiivit.

Motiivit voivat aiheuttaa ns. motiivikonflikteja. Niissä motiivit ovat keskenään ristiriidassa. Konfliktien ratkeamiseen vaikuttaa yksilön tavoitteille antama arvo, ympäristön näkemykset, tilanne, panostus ja tunteet. Motiivikonflikteja ovat lähestymis-lähestymis-konflikti (kaksi hyvää asiaa, saa valita vain toisen), lähestymis-välttämis-konflikti (sama asia motivoi ja karkottaa) ja välttämis-välttämis-konflikti (täytyy valita kahdesta pahasta pienempi paha).

Motiiveja on myös selitetty eri psykologian suuntauksien näkökulmasta hieman eri tavoin. Alun perin motiivit nähtiin vaistoina (evoluutiopsykologinen näkökulma), ihmisellä ei siis juurikaan ollut mahdollista vaikuttaa vietteihinsä ja haluihinsa. Behaviorismi näi oppimisen vaikuttavan motivaatioon merkittävästi: palkinnot ja rangaistukset vaikuttavat ihmisen toimintaan. Psykodynaamiset teoriat puolestaan korostavat tiedostamattomien ristiriitojen merkitystä: id:issä motiivit saattavat olla ristiritaisia ja aiheuttaa sisäisiä jännitteitä, jotka sitten laukeavat tietyissä tilanteissa. Freudin näkemyksen mukaan motivaatioon liittyy vahvasti thanatos ja lipido.

Vasta humanistisen ja kognitiivisen psykologian aikaan ihmisen omaa toimintaa alettiin korostaa myös motivaation selittämisessä. Humanistisen psykologian mukaan ihmisen tavoite on toteuttaa itseään, joten ihmistä ohjaavat motiivit liittyi tähän keskeiseen päämäärään. Kognitiivinen psykologia puolestaan korostaa motiivien suhdetta ajatteluun ja hallinnan tarpeeseen: ihminen haluaa kehittää taitojaan, asettaa tavoitteita ja tehdä elämässään henkilökohtaisia projekteja.