Teorioita kognitiivisesta kehityksestä

Piaget'n teoria

Piaget'n teoria lienee tunnetuin kognitiivisen kehityksen teorioista. Siinä Piaget vertaa lasta tiedemieheen, ja keskeisiä prosesseja kognitiivisessa kehityksessä ovat hypoteesien asettaminen, kokeiden tekeminen ja johtopäätösten luominen. Piaget näkee sekä perimän että ympäristön vaikuttavan kehitykseen, joskin biologisen kypsymisen merkitys teoriassa on korostunut. Adaptaatio ja organisointi liittyvät keskeisesti juuri perimään, ja lapsen keskeinen tavoite on sopeutua ympäristöön adaptaation kautta. Lisää teoriasta voit lukea täältä. 

Informaation prosessoinnin teoriat

Informaation prosessoinnin näkökulmasta ajattelu on ajan myötä tapahtuva toiminto. Kognitiivisella systeemillä on perusrakenne (structure), jossa tapahtuu erilaisia psyykkisiä prosesseja. Lapsen kognitiivinen kehitys nähdään jatkuvana, ja lapsen kognitiivista toimijuutta verrataan tietokoneeseen: tietokoneen tiedonkäsittelytehoa rajoittavat laitteisto eli muistin kapasiteetti ja prosessointinopeus sekä ohjelmisto eli käytössä olevat strategiat ja tiedot.

Muisti ja sen toiminta ovat keskeisessä roolissa informaation prosessoinnin teorioissa. Muistista ja sen rakenteesta voi lukea täältä.  Tärkeitä tiedonkäsittelyyn liittyviä perusprosesseja ovat assosiointi, tunnistaminen, muistaminen ja yleistäminen, ja näille kaikille perustana toimii tiedon enkoodaus. Kehittynyt enkoodaus ja prosessointinopeus ovat puolestaan avainroolissa muistin kehittymiselle ja oppimiselle. Lisäksi myelinaatio ja aivojen konnektiivisuus kehittävät prosessointinopeutta.

Muistin kehittymiselle ja oppimiselle olennaista on myös erilaisten strategioiden käyttö. Strategiat kehittyvät lapselle 5-8-vuotiaana. Harjoittelulla ja valikoivalla tarkkaavuudella sekä selektiolla eri strategioiden välillä on merkitystä informaation prosessoinnissa. Kokemuksen myötä lapsi oppii uutta tietoa, joka auttaa lasta muistamaan paremmin: kokemukset siis kehittävät enkoodausta ja assosiointia ja sitä kautta muistia ja prosessointinopeutta.

Informaation prosessoinnin teoriat ovat lähestyneet ongelmaratkaisutaitojen kehittymistä overlapping-waves approachin kautta. Tämän lähestymistavan mukaan useamman strategian käyttö ongelmanratkaisussa auttaa ratkaisuun pääsemistä. Lapsi alkaa tehdä yksinkertaisia suunnitelmia 1-vuotiaana, mutta vaikka lasten suunnittelukyky kehittyy iän myötä, lapset silti usein epäonnistuvat siinä. Tätä on selitetty inhibition vaikeuden (vrt. etuaivolohkon kehittymättömyys) ja lasten ylioptimistisuuden kautta. Lisäksi lapsen analoginen päättelykyky kehittyy 1-vuotiaasta eteenpäin, ja pinnallisten sekä syvällisten saman- tai erilaisuuksien ymmärtämisessä näkyy eroja iän myötä.

Ydintiedon teoriat

Ydintiedon teorioille keskeistä on ajatus lapsesta evoluution tuotteena. Teorioiden mukaan lapsella on synnynnäisiä kykyjä oppimiseen, esimerkiksi yleise oppimiskyvyt ja erikoistuneet oppimismekanismit. Lasten ymmärrys on kuitenkin rajoittunut tietyille alueille, esimerkiksi ymmärrykseen elollisista ja elottomista (domain-spesific understandings).

Lasten informaalit teoriat kattavat ymmärryksen psykologiasta, fysiikasta ja biologiasta. Teoriat fysiikasta ovat synnynnäisiä, teoriat psykologiasta ilmenevät 18kk iässä ja teoriat biologiasta ilmenevät noin 3-vuotiaana. Vaikka naiivit teoriat harvemmin ovat täysin paikkaansapitäviä, niillä on kuitenkin yhteneväisyyksiä formaaleihin teorioihin: niiden avulla lapset luokittelee asioita, kuvaa asioiden perusperiaatteet ja selittää asioiden näkymättömissä olevia syitä.

Sosiokulttuuriset teoriat

Sosiokulttuurisen näkökulman mukaan lapset ovat sosiaalisia olentoja, jotka osallistuvat relevanttiin toimintaan omassa sijainnissaan (vrt. Piaget'n näkemys universaaleista periaatteista). Kehityksen nähdään olevan jatkuvaa ja kvantitatiivista. Tomasellon mukaan ihmisen kyky opettaa ja oppia on perustana kulttuurin luomiselle ja välittämiselle: lapsen opettamiskyky ilmenee jo 2-vuotiailla. Kehitystä tuottava prosessi on sama kaikkialla mutta lapsen oppima sisältö vaihtelee kulttuurien välillä. Vuorovaikutuksessa muiden kanssa lapsi nauttii ohjatusta oppimisesta, jota tapahtuu usein tilanteissa joissa tähdätään johonkin tiettyyn tavoitteeseen. Lisäksi sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta lapsi sisäistää kulttuuriset välineet, esimerkiksi symbolijärjestelmän, esineet, tiedot, taidot ja arvot.

Keskeisin sosiokulttuurinen teoria on Vygotskyn teoria ajattelun kehityksestä. Vuorovaikutukselle keskeistä on intersubjektiivisuus eli jaettu yhteisymmärrys, ja tämä ymmärrys alkaa kehittyä 2-3kk iässä. Pohjana intersubjektiivisuudelle on jaettu huomio, joka ilmenee 9-15kk iässä. Intersubjektiivisuus kehittyy pitkälle varhaislapsuuden jälkeen. Vygotsky loi myös käsitteen social scaffolding. Tämä tarjoaa lapselle tukea ja neuvoja tehtävän ratkaisemiseksi, ja on tarkempaa ja konkreettisempaa kuin ohjattu oppiminen. Social scaffoldingin laatu riippuu paljolti ohjaajan iästä ja kokemuksesta: usein aikuisten tarjoama ohjaus on laadukkaampaa kuin nuorempien. Social scaffolding on hyödyllistä etenkin autobiografisten muistojen luonnissa.

Dynaamisten systeemien teoriat

Dynaamisten systeemien teoriat ovat uusimpia näkökulmia lapsen kognitiiviseen kehitykseen, joten teorioissa yhdistyy muiden teorioiden piirteitä. Keskeinen näkemys on mm. se, että lapsella on suuri motivaatio tutkia ja oppia maailmasta sekä laajentaa omia kykyjä: lapsi esimerkiksi yrittää aktiivisesti kävellä, vaikka ryömiminen olisi todennäköisesti helpompaa ja sujuisi paremmin. Lisäksi lapsella on kiinnostus sosiaalista maailmaa kohtaan, ja muiden ihmisten tarkkailu ja imitointi ovat potentiaalisia kehityksen motivaattoreita. Dynaamisten systeemien teoriat korostavat toiminnan merkitystä kognitiivisessa kehityksessä (esimerkiksi tavoittelu ja tarttuminen varhaislapsuudessa), ja toiminnan uskotaan muokkaavan kehitystä myös varhaislapsuuden jälkeen.

Tärkeä käsite on itseorganisoituminen, jolla tarkoitetaan lapsen kehityksen tapahtuvan vuorovaikutuksen kautta fysikaalisen ja sosiaalisen ympäristön kanssa, ja tämä vuorovaikutus tuottaa organisoituja, joustavia sekä adaptiivisia käyttäytymisjärjestelmiä. Itseorganisoituminen edellyttää eri komponenttien yhdistelemistä, jotta sopeutumista alati vaihtuaan ympäristöön voisi tapahtua. Kognitiivista kehitystä tapahtuu variaation ja selektion kautta. Variaatiota eli erilaisia tapoja saavuttaa sama tavoite tapahtuu syklisesti oppimisprosessin ajan, kun taas selektiolla on vaikutusta suhteelliseen menestykseen, tehokkuuteen ja adaptiivisuuteen.

Lähde: Siegler, Deloache & Eisenberg. How Children Develop. 2014. Worth.