PS3: Tarkkaavaisuus

Tarkkaavaisuus on tärkeää missä tahansa toiminnassa aina tiedonkäsittelystä ja sosiaalisesta vuorovaikutuksesta median seuraamiseen ja liikenteessä toimimiseen. Tarkkaavaisuus kohdistuu usein ulkoisiin ympäristön ärsykkeisiin, tosin vain murto-osaan niistä, mutta tarkkaavaisuutta voi keskittää myös omaan toimintaan (vrt. metakognitio). Tarkkaavaisuutta voi suunnata tahdonalaisesti, esimerkiksi opiskeltaessa, mutta hyödyllisen orientaatiorefleksin avulla tarkkaavaisuus suuntautuu myös tahattomasti yllättäviin ärsykkeisiin. Yksilöiden välillä voi olla suuriakin eroja tarkkaavaisuuden suuntaamisessa, mutta taito on kehitettävissä. Lisäksi skeemat ohjaavat tarkkaavaisuuden suuntautumista (vrt. havaintokehä). Tarkkaavaisuutta tarkastellaan usein kahdesta näkökulmasta: valikoivan ja jaetun tarkkaavaisuuden näkökulmista.

Valikoiva tarkkaavaisuus

Tarkkaavaisuuden suuntautuminen riippuu havaitsijasta (skeemat, ikä, väsymys, motivaatio, emootiot, automatisoituminen), ympäristöstä (mallit, hiljainen tieto, ilmapiiri) sekä ärsykkeestä (epäselvyys, lyhytaikaisuus, tuttuus, outous, konstanssit). Tarkkaavaisuuden valokeilaksi kutsutaan ilmiötä, jossa tarkkaavaisuus kohdistuu usein sinne minne katsotaankin: vaikka ihminen näkee ympärilleen laajemmin, näkökentän sivuosiin ei yleensä kiinnitetä huomiota. Seuraavassa joitakin keskeisiä käsitteitä ja paljon tutkittuja ilmiöitä liittyen valikoivaan tarkkaavaisuuteen:

orientaatio, habituaatio, coctail party-ilmiö, dikoottinen kuuntelu, subliminaaliset ärsykkeet, automatisoituminen, stroop-kokeet

Jaettu tarkkaavaisuus

Todellisissa tilanteissa tarkkaavaisuutta joutuu usein suuntaamaan moneen asiaan yhtäaikaa. Esimerkiksi tavallisessa opetustilanteessa opiskelija joutuu samanaikaisesti kuuntelemaan opetusta, katsomaan kalvoja taululta sekä tekemään muistiinpainoja; tarkkaavaisuus siis jakautuu. Jaettua tarkkaavaisuutta on tutkittu paljon esimerkiksi dikoottisen kuuntelun kokeen avulla. Korviin tulee eri sanomaa, joista koehenkilön on keskityttävä toiseen (tehdään kysymyksiä). Mielenkiinto kohdistuu siihen mitä koehenkilö muistaa siitä sanomasta, johon hän ei tietoisesti keskittynyt.

Donald Broadbentin suodatinteorian mukaan ihminen on yksikanavainen: ihminen voi täydellisesti keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan, sivusanomasta ei muisteta sisältöä. Broadbent oletti, että sivusanoma suodattuu pois fysiologisin perustein. Joskus kuulee puhuttavan myös varhaisen valinnan teoriasta, jonka mukaan ihminen päästää tietoisuuteen fysikaalisten piirteiden perusteella valitun tiedon. Anne Treisman tarkensi Broadbentin teoriaa olettamalla, että ihminen on osittain kaksikanavainen: ihminen pystyy jossain määrin käsittelemään myös sivusanomaakin. Jos tarkkaavaisuus ei kohdistu johonkin asiaan, tapahtuu vaimeneminen, tästä juontuu teorian nimi suodatin-vaimennusteoria.

Myöhäisen valinnan teorian (Deutsch & Deutsch) mukaan vasta viestin merkityssisältö ratkaisee sen, kumpi sanomista tulee tietoiseen käsittelyyn. Ihminen on siis monikanavainen ja vasta työmuisti karsii sisältöä.

Edellä mainitut teoriat eivät kuitenkaan ole nykyään tarpeeksi tarkkoja selittämään tarkkaavaisuuden jakautumista. Nykyään painotus onkin resurssiteorioissa, joiden mukaan tarkkaavaisuus on resurssi. Donald Normanin resurssiteorian mukaan resurssia on vain rajallinen määrä. Jos tarkkaavaisuus kohdentuu yhteen asiaan paljon, sen kohdentaminen muuhun on vaikeaa. Tehtävien laatu ja se, mille aistille ne kohdentuu, vaikuttavat tarkkaavaisuuden suuntaamiseen: samanaikaisesti voi kyllä syödä ja katsoa elokuvaa, mutta ei katsoa samanaikaisesti kahta eri tekstitettyä elokuvaa. Automatisoitumisen myötä resurssia kuluu vähemmän ja sitä on käytettävissä enemmän muuhun (vrt. stroop-kokeet alkavat onnistua harjoittelun myötä paremmin).

Tarkkaavaisuuden ongelmia

Otsalohkot ovat keskeisessä asemassa tarkkaavaisuuden säätelyssä. Otsalohkojen avulla ihminen pystyy inhiboimaan eli poissulkemaan häiritsevät ärsykkeet, eikä tarkkaavaisuus hyppelehdi. Jos otsalohkot ovat vaurioituneet, tarkkaavaisuus saattaa kohdistua liikaa epäolennaisiin ärsykkeisiin. Lisäksi muut aivovauriot, kuten neglect, vaikuttaa tarkkaavaisuuden suuntaamiseen. Neglectissä yksilön oikea päälaenlohko on vaurioitunut, jolloin tarkkaavaisuus kohdistuu vain oikealle puolelle.

Tarkkaavaisuusongelmia voi esiintyä edellä mainittujen lisäksi muun muassa motivaatio- ja emootioperäisten keskittymisvaikeuksien, liiallisen automatisoitumisen, vigilanssiongelmien sekä esimerkiksi ADHD:n takia.