Temperamentilla tarkoitetaan yksillölle ominaista käyttäytymistyyliä ja reagointitapoja. Temperamentti on osa persoonallisuutta, ja sitä kuvataankin persoonallisuuden rajat määrittäväksi tekijäksi. Temperamentti muodostuu erilaisista temperamenttipiirteistä: jokaisella on niistä jokaista, mutta eri ihmisillä erilaiset temperamenttipiirteet tulevat selkeämmin esiin. Temperamentti ilmenee jo varhaislapsuudessa ja sama temperamentti säilyy yksilöllä koko hänen elämänsä ajan. Temperamenttipiirteet ilmenevät kuitenkin eri tavalla eri ikäkausina, eli temperamentissa on ikäkausivaihtelua. Esimerkiksi lapsen impulsiivisuus ei välttämättä esiinny aikuisuudessa impulsiivisuutena vaan vaikkapa aktiivisuutena. Ikäkausivaihtelu johtuu kypsymisestä, kehityksestä ja ympäristön vaikutuksesta. Pysyvyys puolestaan johtuu nimenomaan temperamentin biologisesta luonteesta: eri temperamenttipiirteet perustuvat hermostollisiin eroihin, esimerkiksi välittäjäaine-eroihin. Tämän fysiologiaan pohjautuvan lu

Huomenna on prelipäivä. Jäiks! Täytynee tänä iltana kerrata päällisin puolin kaikkien kurssien kirjat, jotta pääsen prelissä testaamaan miten hyvin esimerkiksi persoonallisuuspsykologian jutut ovat hallussa, vaikka en sitä sen kummemmin vielä ole kerrannutkaan. Nyt kuitenkin kehityspsykan kimppuun. Kehityspsykologiahan tutkii ihmisen kehitystä vauvasta vaariin. Lapsuusaika jaetaan kolmeen eri vaiheeseen: vauvaikään (0-2v, 2-3v on taapero), leikki-ikään (3-6v) ja kouluikään (7-12v). Nuoruus puolestaan ajoittuu noin 12.-25. ikävuosien välille, 25-vuotiasta voidaan jo nimittää varhaisaikuiseksi. Aikuisuuden katsotaan alkaneen silloin, kun yksilö on itsenäistynyt vanhemmistaan, kantaa vastuuta itsestä ja muista, on löytänyt identiteettinsä sekä kykenee suunnittelemaan omaa elämäänsä ja tekemään harkittuja ratkaisuja. Keski-ikäisiä ovat noin 40-60-vuotiaat ja eläkeikää seuraa vanhuus. Vanhuuden voidaan katsoa jakautuvan kolmanteen ikään (yksilö selviytyy itsenäisesti) ja neljänteen ikään, j

Psykologian reaali vaatii omanlaisensa vastaustyylin siinä missä muutkin aineet. Abikurssilta olen saanut hyvät eväät nimenomaan vastauksien rakentamiseen, ja olen oppinut millaisia asioita psykologian vastauksissa kannattaa painottaa. Haluan jakaa nämä saamani vinkit ja neuvot tänne, mutta muistutan, etteivät kyseiset neuvot ole mitään kiveen hakattuja ohjeita, vaan muunlaisillakin vastaustyyleillä voi varmasti yltää hyviin pisteisiin. Sitten asiaan! Ensinnäkin, samaa teoriaa voi huoletta hyödyntää useassa vastauksessa. On siis järkevämpää opetella kunnolla 5-15 psykologian teoriaa, kuin päntätä pelkkää nippelitietoa. Opiskellessa teorioita tulee varmasti huomaamaan, että samat psykologian teoriat sattuvat sopimaan yllättävän moneen aihealueeseen. Toiseksi,  ei ole niin väliä kuuluuko jokin asia täsmälleen kysyttyyn aiheeseen : jos mieleen tulee joku hyvä huomio, muttei ole varma kuuluvatko huomio ja kysytty asia täysin yhteen, kannattaa tuo pointti silti ehdottomasti kirjoittaa

! Asenteilla tarkoitetaan melko pysyviä tapoja suhtautua johonkin asiaan joko myönteisesti tai kielteisesti. Asennetta voiskin nimittää "arvolatautuneeksi skeemaksi", siis sisäiseksi malliksi, joka on saanut jonkin arvon. Asenteen koostuminen Asenne koostuu 1) tiedosta (kognitiivinen komponentti), 2) tunteesta (affektiivinen komponentti) ja 3) toiminnasta. Tieto kohteesta voi olla vähäistä tai vääristynyttä, joka tarpeettomasti johtaa negatiivisiin asenteisiin. Tunteella tarkoitetaan sitä, millaisia tuntemuksia kohde herättää. Tunteet saattavat olla usein negatiivisia, mutta moni asia herättää myös positiivisia tuntemuksia. Tunteiden ja tiedon pohjalta ollaan valmiita johonkin toimintaan, esimerkisi yksilö voi miettiä antaako hän rahaa kerjäläiselle. Vaikka ihmisellä olisi vahvojakin asenteita, ei toiminta aina välttämättä ole niiden mukaista. Jos asenteen ilmaiseminen tuottaa haittaa, se yleensä jätetään ilmaisematta. Usein kyselyissä ihmiset ovat ilmaisseet tietyn asenteen

! Ryhmällä   tarkoitetaan sellaista ihmisten joukkoa, jossa ryhmäläiset ovat tietoisia jäsenyydestään ja he ponnistelevat yhteisten päämäärien saavuttamiseksi. Muita määritelmiä: jäsenillä on yhteiset normit ja tavoitteet, ryhmässä vallitsevat työnjako ja roolit, jäsenyys tyydyttää tarpeita. 1. Ryhmän synty Ryhmän muodostuksella on siis sekä biologinen että opittu perusta. Primaariryhmä syntyy biologisten siteiden ja tunnesiteiden myötä (perhe, sukulaiset, ystävät). Sekundääriryhmään kiinteys on löyhempää ja sen perusta on enemmän opittua: työryhmät, luokkaryhmät jne. Viiteryhmän arvot puolestaan omaksutaan ("Olen kristitty."). Ryhmällä voi olla tavoitteita lyhyelle tai pitemmälle aikavälille. Jokaisella ryhmällä on kuitenkin aina kaksi tavoitetta: tehtävätavoite (päämäärä, johon ryhmän toiminta tähtää) ja tunnetavoite (ryhmä pysyy koossa, kiinteänä ja siinä viihdytään) .Pienessä ryhmässä ryhmän tavoitteisiin yleensä sitoudutaan lujemmin ja ryhmän jäsenten välillä on enemmän

Sosiaalipsykologia ei varsinaisesti kuulu ylioppilaskokeen osa-alueisiin (ykköskurssin loppupuolella olevaa lyhyttä pätkää lukuunottamatta). Kuitenkin monesta sosiaalipsykologisesta teoriasta ja tutkimuksesta voi olla merkittävääkin hyötyä vastauksissa, joten mielestäni vähintäänkin perusasioiden hallitseminen on suotavaa. Osoittaahan se myös laajempaa ymmärrystä psykologiasta, jos opiskelijaryhmää (ja siis lähinnä oppimista) koskevassa tehtävässä osaa luontevasti heittää mukaan myös esimerkiksi konformistisuuden käsitteen. Kaikkea sosiaalipsykologista nippelitietoa ei siis tarvitse osasta, mutta tärkeimmät teoriat kyllä. Ei muuta kuin niiden kimppuun. Erotan itse sosiaalipsykologiasta neljä keskeistä kokonaisuutta: 1) ihmisten väliset suhteet, 2) ryhmä ja sen toiminta, 3) asenteet ja 4) attribuutiot. Lisäksi sosiaalinen havaitseminen on aika keskeinen osa sosiaalipsykologiaa, mutta siihen liittyy lähinnä vain joitakin käsitteitä (esim. stigma, haloefekti, edellisyysvaikutus jne.). Sik

Oppiminen on usein yo-kokeissa toistuva aihe, ja ymmärtäähän sen: lukio-opiskelijoina oppiminen on osa jokapäiväistä elämäämme ja meillä on paljon omakohtaista kokemusta oppimisesta. Oppimisaihetta voi tarkastella monestakin eri näkökulmasta. Eri psykologian suuntaukset selittävät oppimista eri tavalla ja lisää näkökulmia oppimiseen voi hakea muun muassa motivaation, persoonallisuuden ja kognitiivisten taitojen kautta. Oppimisesta voi lisäksi erottaa tahattoman oppimisen ja kognitiivisen oppimisen suunnat. Määritelmä oppimiselle Mitä oppiminen sitten oikeastaan onkaan? Oppiminen määritellään kokemuksiin perustuviksi, suhteellisen pysyviksi muutoksiksi muistissa. Kun tapahtuu oppimista, tapahtuu väistämättä myös skeemojen, tietojen ja käyttäytymisen muutosta. Hermosolutasolla tämä tarkoittaa synaptisten yhteyksien lisääntymistä sekä välittäjäainetoiminnan muutosta. Opittaessa tiedot ja taidot lisääntyvät varastoituen muistin sopukoihin, mutta lopputulokseen vaikuttavat tietysti yksilön

Psykologian ylioppilaskokeissa on toisinaan kysytty psykologian suuntauksista. Suuntausten keskeisten piirteiden hallitseminen on toki muutenkin tärkeää, jotta psykologiasta muodostuisi selkeän kokonaiskuvan lisäksi ymmärrys siitä, miten historia on muokannut psykologiatiedettä sellaiseksi kuin se tänä päivänä on. Haastaakseni itseäni kokeilen kirjoittaa tekstin täysin ulkomuistista.  Purppuralla  kirjoitetut kohdat tarkistin myöhemmin kirjasta ( Lukion psykologia 1 ). Käsittelen tekstissä myös kyseisten suuntausten käsityksiä muun muassa ihmisestä, oppimisesta ja persoonallisuudesta sekä merkityksiä psykologian kehitykselle. ................... Varsinainen alkusysäys psykologiatieteen kehittymiselle oli hetki, jolloin Wundt perusti kokeellisen psykologian laboratorion 1800-luvun lopulla Leipzigiin. Aiemminhan psykologisia "kokeita" tehtiin käsittääkseni filosofian piirissä, mutta Wundtin laboratoriossa keskityttiin enemmän nimenomaan kokeelliseen psykologiaan. Wundt

Sen pidemmittä puheitta: suoraan asiaan. Ylioppilaskirjoituksia vartenhan on opiskeltavana viisi kurssia. Olen käynyt lisäksi sosiaalipsykologian kurssin, joten siltäkin osin tietoa on kerrattavana ykköskurssin loppupuolella käytyä sosiaalipsykologian perusteet -osiota laajemmin. Opiskelen Lukion psykologia -kirjasarjaa, jossa aihepiirit jakautuvat seuraavasti: Lukion psykologia 1: psyykkinen toiminta, psykologian suuntaukset ja oppiminen Lukion psykologia 2: kehityspsykologia Lukion psykologia 3: aivot, tarkkaavaisuus, havaitseminen, muisti ja uni Lukion psykologia 4 : tunteet, motiivit, älykkyys, asiantuntijuus ja ajattelu Lukion psykologia 5: persoonallisuus ja mielenterveys Lukion psykologia 6: sosiaalipsykologia Lisäksi käytän opiskelun apuna loistavaa Vilkko-Riihelän Psykologia-kertauskirjaa , Jyrki Rossin nettiabikurssia , avoimien yliopistojen nettisivuilta löytyvää tietoa sekä muita satunnaisia lähteitä (YouTube, nettisivut, kirjat, artikkelit). Kirjoituspäivä on 30.9, jo