PS1: Psykologian suuntaukset
Psykologian ylioppilaskokeissa on toisinaan kysytty psykologian suuntauksista. Suuntausten keskeisten piirteiden hallitseminen on toki muutenkin tärkeää, jotta psykologiasta muodostuisi selkeän kokonaiskuvan lisäksi ymmärrys siitä, miten historia on muokannut psykologiatiedettä sellaiseksi kuin se tänä päivänä on. Haastaakseni itseäni kokeilen kirjoittaa tekstin täysin ulkomuistista. Purppuralla kirjoitetut kohdat tarkistin myöhemmin kirjasta (Lukion psykologia 1). Käsittelen tekstissä myös kyseisten suuntausten käsityksiä muun muassa ihmisestä, oppimisesta ja persoonallisuudesta sekä merkityksiä psykologian kehitykselle.
...................
Varsinainen alkusysäys psykologiatieteen kehittymiselle oli hetki, jolloin Wundt perusti kokeellisen psykologian laboratorion 1800-luvun lopulla Leipzigiin. Aiemminhan psykologisia "kokeita" tehtiin käsittääkseni filosofian piirissä, mutta Wundtin laboratoriossa keskityttiin enemmän nimenomaan kokeelliseen psykologiaan. Wundt kollegoineen tuki muun muassa muistia sekä tuntoherkkiä alueita. Syntyi aatesuuntaus STRUKTUALISMI, joka keskittyi mielen rakenteiden eli struktuurien selvittämiseen ja pienten osien tarkkailuun kokonaisuuksien sijasta (vrt. esimerkiksi gestalt-psykologia).
...................
Tästä hieman eteenpäin venäläinen Ivan Pavlov teki kokeita kuuluisuuksiksi muodostuneiden koiriensa kanssa. Pavlov havaitsi, että koirat alkoivat kuolaamaan jo kuullessaan ennen ruuan tarjoilua soitettavan kellon äänen. Muodostui klassisen ehdollistumisen käsite, jossa aluksi neutraalista ärsykkeestä muodostui merkityksellinen ärsyke saaden aikaan reaktion (kuolaaminen). Hieman myöhemmin J.B. Watson loi BEHAVIORISMIN suuntauksen aivan 1900-luvun alussa (1913). Watson tunnetaan pikku-Albertilla tekemistään kokeista, jossa ehdollistumisen kautta Albert oppi pelkäämään kaikkea karvaista. Muita tunnettuja behavioristeja olivat mm. Skinner (välineellinen ehdollistuminen, kokeet puluilla -> oppivat pelaamaan pingistä) ja Thorndike (pulmalaatikko kissoille, yritys ja erehdys).
Behaviorismi ei antanut yhtään sijaa ihmisen mielensisäisille tapahtumille, ihmiskuva oli siis mekaaninen. Behavioristit näkivät ihmisen mielen tutkimisen tuottavan liikaa virheellisiä tulkintoja ja olevan muutenkin erittäin hankalasti saavutettavissa, joten he halusivat suunnata psykologian tutkimisen pelkästään ihmisen käyttäytymiseen. Kaikki toiminta perustui ehdollistumiseen ja ulkomaailman ärsykkeet nousivat korostettuun asemaan. Behaviorismista tuttu S-R (ärsyke-reaktio)-ketju kuvaa nimenomaan sitä, miten erilaiset ärsykkeet saavat aikaan reaktioita ihmisissä. Uusbehavioristit tosin lisäsivät ketjuun organismin (ihmisen, S-O-R), joka antoi hieman sijaa myös ihmisen mielensisäisille tapahtumille oppimisessa (esim. nälkäinen ei välttämättä syö). Behavioristinen oppimiskäsitys perustui siis ehdollistumineen: ihminen ehdollistuu joko klassisesti tai välineellisesti, jolloin myös esimerkiksi pelkoja voi poisopettaa. Palkkio-rangaistusjärjestelmä oli myös keskeisessä roolissa, sillä behavioristit näkivät, että ihmistä oli mahdollista ns. manipuloida palkkioiden ja rangaistusten avulla.
Behaviorismin myötä syntyneet oppimisteoriat ovat osaltaan vaikuttaneet merkittävästi psykologian historiassa, ja nykyään esimerkiksi eläinten koulutuksessa hyödynnetään välineellistä, operanttia, ehdollistumista. Behaviorismin myötä kokeelliset tutkimusmenetelmät kehittyivät, sillä behaviorismi korosti kokeellisen mittaamisen tärkeyttä. Uusbehaviorismin myötä mekaaninen ihmiskuva muuttui hieman lievemmäksi, väliintuleva tekijä pystyi vaikuttamaan ärsyke-reaktioketjun toimivuuteen. Terapiamuodot kehittyivät (vrt. aversioterapia ja muut psykoterapiamuodot), lisäksi käytännön sovelluksiin kuten peleihin, oppimistehtäviin ja leikkeihin sovellettiin vahvistamisen periaatteita. Behaviorismi osoitti jättämällä mielen tutkimuksen ulkopuolelle sen, että mielensisäisten tapahtumien tutkiminen on hyvin vaikeaa - nykypäivänäkin.
...................
Vastapainoksi behaviorismille muodostui PSYKODYNAAMINEN PSYKOLOGIA (psykoanalyysi), jonka perustaja Sigmund Freud on varmasti yksi psykologian tunnetuimpia henkilöitä. Siinä missä behaviorismissa korostui ympäristö, oltiin psykodynaamisen psykologian piirissä kiinnostuneita nimenomaan ihmisen mielensisäisistä tapahtumista. Freud näki, että ihmisen mielen rakenteet koostuvat kolmesta tasosta: tietoisesta, esitietoisesta (kaikki se mikä ei tällä hetkellä ole tietoisuudessa, mutta on sinne saatavissa) sekä tiedostamattomasta -- ja etenkin mielen tiedostamattomasta osasta oltiin kiinnostuneita. Tiedostomattomassa sijaitsevat torjutut muistot ja toiveet, ja niitä voitiin saattaa tietoisuuteen esimerkiksi unien tulkinnan kautta.
Psykodynaamisessa psykologiassa ihmisen varhaislapsuuden kokemuksia pidetään erittäin tärkeänä nykyhetken vaikuttajana. Varhaislapsuuden kokemukset voivat määrittää sen, millaiseksi ihmisen persoonallisuus muodostuu. Lisäksi mielensisäiset tiedostamattomat ristiriidat vaikuttavat ihmiseen suuresti. Psykoanalyysien avulla pyrittiinkin tuomaan esiin niitä ihmisen tiedostamattomassa vaikuttavia piirteitä ja tapahtumia, jotka saattoivat olla syynä ongelmille. Psykodynaamisesssa psykologiassa unilla on vahva merkitys ja etenkin latenttiunet (piilounet) kertoivat paljon ihmisen salaisista haluista tai peloista. Useat symbolit nähtiin ajankuvan mukaan viittaavan seksuaalisuuteen (esim. kolot, kepit) ja toisaalta unen esimerkiksi pojasta isän kanssa nähtiin viittaavan lapsen kokemaan oidipaalivaiheeseen (kilpailu isästä tai äidistä).
Freud loi kolme käsitettä, jotka vaikuttavat ihmisessä: Id eli viettipohja vaikuttaa pääosin tiedostamattomassa ja saa ihmisen kokemaan haluja ja tarpeita, joita ihminen pyrkii välittömästi tyydyttämään mielihyväperiaatteen mukaan. Idillä ei ole moraalia eikä se ajattele tekojensa seurauksia. Idistä kehittyy ego, kun lapsi alkaa tajuamaan itsensä erillisenä. Superego eli yliminä kehittyy, kun lapsi alkaa oivaltaa moraalin alkeita, viimeistään noin viiden kuuden vuoden iässä. Superego vaikuttaa myös pääosin tiedostamattomassa ja saa ihmisen toimimaan täysin tiukkojen moraalisääntöjen mukaan. Ego eli minä pyrkii tasapainottelemaan näiden kahden vahvan dynaamisen voiman välillä realiteettiperiaatteen mukaan. Ego pyrkii tekemään kompromisseja ja käyttää tarvittaessa hyväkseen defenssejä ja hallintakeinoja. Näiden kolmen mielen rakenteen vuorovaikutus on kiinteää. Freud loi lisäksi viettiteorian, jonka mukaan ihmisessä vaikuttaa kaksi viettiä: lipido ja thanatos. Lipido saa aikaan seksuaaliset halut ja lisääntymisen tarpeen, thanatos eli kuolemanvietti puolestaan pitää huolen hengissä selviämisestä (esim. aggressiivisuus).
Psykodynaamisessa psykologiassa ihminen nähdään siis dynaamisten voimien välillä tasapainoilevana olentona, johon varhaislapsuuden kokemukset ovat painaneet syvän jäljen. Psykodynaamisen psykologian myötä kehittyneet psykoterapiat ovat olleet ja ovat edelleen hyvin tärkeässä roolissa psykologiassa (vapaa assosiaatio). Lisäksi lapsuuden kokemuksien merkityksen huomioonottaminen jäi arkiajatteluun vasta Freudin jälkeen. Psykodynaamisen psykologian ajatusmalleja on lisäksi hyödynnetty esimerkiksi taiteessa ja kirjallisuudessa. Psykodynaaminen psykologia on osoittautunut erittäin muuntautumiskykyiseksi, jonka takia sen suuntaukset ovat säilyttäneet elinvoimaisuutensa psykologian kentässä. Psykodynaaminen psykologia oli valtasuuntauksena suurimman osan 1900-luvusta, ennen kuin kognitiivinen vallankumous syrjäytti aikaisemmat suuntaukset tieltään.
...................
1900-luvun puolessa välissä syntyi nykyiseen havaintopsykologiaan merkittävästi vaikuttanut suuntaus, HAHMO- ELI GESTALT-PSYKOLOGIA. Hahmopsykologia syntyi nk. saksalaisen koulukunnan toimesta, ja perustajia olivat Koffka ja Köhler sekä Wertheimer. Hahmopsykologit vastustivat struktualismia, sillä he näkivät nimenomaan kokonaisuuden osia tärkeämpänä. Tästä esimerkkinä on tunnettu kuva dalmatialaisesta: pystymme havaitsemaan kokonaisuuden, mutta pieniin osiin keskittymällä tämä olisi mahdotonta.
Hahmopsykologian myötä syntyivät vielä nykyisessäkin havaintopsykologiassa tunnetut hahmolait (läheisyyden laki, hyvän jatkon laki jne.). Vaikka hahmopsykologian merkitys ei muutoin noussut psykologian historiassa kovin suureksi, ei nykyinen havaintopsykologia olisi varmastikaan samankaltainen ilman saksalaisen koulukunnan tutkimuksia.
...................
1950-luvulla syntyi psykologian suuntaus, joka piti muita suuntauksia liian jäykkinä ja liikaa ihmistä määrittelevinä. HUMANISTISESSA PSYKOLOGIASSA ihminen itse nostetaan keskeiseen rooliin: ihmisellä on mahdollisuudet tehdä elämästään juuri sellaista kuin haluaa (vrt. psykodynaaminen käsitys varhaislapsuuden kokemuksista). Humanistinen psykologia kritisoi esimerkiksi psykodynaamista psykologiaa siitä, että siinä keskitytään nimenomaan psyykkisesti sairaiden ihmisten tutkimiseen. Humanistinen psykologia pyrkii nimenomaan terveiden ihmisten tutkimiseen. Ihmisen subjektiiviset kokemukset ovat tärkeässä roolissa, sillä kukapa ihmistä paremmin ymmärtäisi kuin ihminen itse.
Perustaja Abraham Maslow (motiivihierarkia) korosti ihmisen tarvetta toteuttaa itseään ja olla luova. Maslow'n mukaan useimmat ihmiset joutuvat tekemään elämässään liikaa kompromisseja, jolloin ihmisen aito minuus voi jäädä toteutumatta. Itseään toteuttava ihminen tuo esille aidon minuutensa ja näin ollen käyttää lahjojaan parhaalla tavalla. Kuitenkin usein ihmisen turvallisuuden ja hyväksytyksi tulemisen tarve nousee niin suureen asemaan, ettei yksilö uskalla kasvaa omaksi itsekseen ja itsensä toteuttamisen tavoite estyy.
Humanistisessa psykologiassa terapiatyössä keskeisenä nähtiin asiakkaan kannustaminen ja hänen nostaminen tasavertaiseen asemaan. Carl Rogers kehitti asiakaslähtöinen terapian ja aktiivisen kuuntelun menetelmän, jonka tavoitteena oli aidosti kuunnella ja ymmärtää asiakasta. Lisäksi Franklin logoterapiassa keskityttiin löytämään elämälle tarkoitusta ja näin ollen parantamaan ihmisten hyvinvointia.
Vaikka humanistinen psykologia sai paljon kritiikkiä muun muassa epämääräisestä käsitteiden käytöstä ja tarkan tieteellisen tutkimuksen puutteesta, on humanistisen psykologian kannattajakunta edelleen vahva. Nykyään tosin humanistisessa psykologiassa ollaan siirrytty enemmän onnellisuuspsykologisiin suuntauksiin, lähtökohtana nimenomaan lisätä jo ennestään hyvinvoivien ihmisten hyvinvointia. Humanistinen psykologia on luonut useita terapiasuuntauksia ja sen seurauksena käsiteltäväksi on tullut myös sellaisia asioita, joita muut suuntaukset eivät ole huomioineet (arvot, luovuus jne.). Humanistisen psykologian myötä kehittyivät etenkin laadulliset tutkimusmenetelmät, joiden avulla pystyttiin keräämään mahdollisimman laajasti tietoa tutkimuskohteesta.
...................
Jo aiemmin mainitsemani KOGNITIIVINEN VALLANKUMOUS tapahtui 1950-1970-lukujen välillä. Kognitiivisen psykologian tutkimuskohteita ovat nimenomaan tiedolliset toiminnot, kuten ajattelu, havainnot, tarkkaavaisuus, muisti, älykkyys, luovuus, ongelmanratkaisu ja asiantuntijuus. Kognitiivisen psykologian perustajana pidetään Kellyä, joka korosti ihmisen tiedonhankintaa ja suuntautumista tulevaisuuta kohti.* Kognitiivinen psykologia tosin sai vaikutteita jo mm. Barttletin pöllönpiirroskokeista (ihmisen mieli rakentaa uutta tietoa eli konstruktoi). Tunnettuja kognitiivisen psykologian edustajia ovat muun muassa Hermann Ebbinghaus (unohtamiskäyrä), Ulrich Neisser (havaintokehä), Jean Piaget (ajattelun kehitys, assimilaatio ja akkommondaatio) ja Lev Vygotsky (ajattelun kehitys, lähikehityksen vyöhyke).
Kognitiivisen psykologian mukaan tavoitteenamme on muodostaa maailmasta eheä ja johdonmukainen kuva. Tähän pääsemme tarkkaavaisuuden, havainnoinnin ja niiden tulkitsemisen kautta - tosin sisäinen kokemus ja ulkoinen todellisuus eivät aina vastaa toisiaan. Muodostamiemme sisäisten mallien pohjalta suuntaamme tarkkaavaisuuttamme ja havainnoimme todellisuutta, valikoimme tietoa sekä jälleen muutamme sisäisiä mallejamme (havaintokehä). Aikaisemmat käsitykset ja kokemukset ovat siis toimintamme perusta. Sisäiset mallit alkavat muodostua jo varhaislapsuudessa. Niiden avulla pystymme ymmärtämään ja jäsentämään havaintojamme, eikä maailma tunnu kaoottiselta.
Kognitiivinen psykologia on edelleen akateemista aluetta hallitseva suuntaus. Kognitiivisen psykologian käsityksiin oppimisesta kuuluu se, että ihminen nimenomaan prosessoi ja muokkaa tietoa aktiivisesti. Omilla toimillaan voi vaikuttaa oppimiseen ja sen onnistumiseen (tarkkaavaisuus ym.). Nykyiset oppimiskäsitykset ovatkin vahvasti kognitiiviseen psykologiaan kuuluvia (tehokkaat oppimismenetelmät, oppimisympäristöt). Kognitiivisen psykologian myötä aivotutkimus on lisääntynyt hurjasti ja aivojen toiminnasta on saatu paljon lisää tietoa. Toisaalta tiedonkäsittelyn tutkimisesta saatua tietoa on hyödynnetty myös esimerkiksi työvälineiden kehittelyssä.
Kognitiivisessa psykologiassa persoonallisuutta tarkastellaan tietorakenteiden avulla. Itseä koskevat sisäiset mallit toimivat pohjana persoonallisuudelle. Esimerkiksi pintatasolla (henkilökohtainen identiteetti) minäkäsitys ja itsetunto vaikuttavat henkilön persoonallisuuteen. Minäkäsitys vaikuttaa monipuolisesti toimintaan, todellisuutta koskeviin käsityksiin ja havaintojen suuntautumiseen. Joustava minäkäsitys auttaa näkemään todellisuudenkin monipuolisena. Ihmisessä vaikuttaa myös sanaton taso, jonka käsitykset ilmenevät erilaisina itseen liittyvinä tunteina. Nämä tunteet voivat olla ahdistaviakin, jota varten suojaavan tason skeemat pyrkivät tasapainottamaan näitä itseen liittyviä käsityksiä.
...................
Elossa olevista psykologeista kenties kuuluisin, Albert Bandura, loi 1900-luvun loppupuolella SOSIOKOGNITIIVISEN SUUNTAUKSEN. Siinä keskeisenä asiana nähdään ihmisten kognitiivisten toimintojen ohella se, että ihminen elää sosiaalisessa todellisuudessa ja sosiaalisen ympäristön vaikutus ihmiseen on tällöin välttämätöntä. Bandura edusti alkujaan behaviorismia, ja saikin siksi suuntaukseensa paljon vaikutteita behavioristisista käsityksistä. Minäpystyvyyden käsitteellä Bandura tarkoittaa ihmisen uskomuksia omiin kykyihinsä ja taitoihinsa: vahvat minäpystyvyysuskomukset omaava ihminen selviytyy tilanteesta kuin tilanteesta, eikä lannistu epäonnistumisia kohdatessaan. Heikot minäpystyvyysuskomukset omaava ihminen saattaa puolestaan epäillä omia kykyjään, lannistua epäonnistumisesta ja joutua jopa nk. opittuun avuttomuuteen, jolloin hänellä ei ole mitään uskomuksia itseensä: kaikki menee kuitenkin pieleen.
Sosiokognitiivisessa suuntauksessa myös attribuutioilla on tärkeä merkitys: minäpystyvyysuskomukset ja attribuutiot liittyvätkin vahvasti yhteen. Se, selittääkö ihminen onnistumisiaan tai epäonnistumisiaan sisäisillä vai ulkoisilla syillä, kuvastaa paljon hänen minäpystyvyysuskomuksiaan. Toinen tärkeä Banduran luoma teoria, sosiaalisen oppimisen teoria (tai mallioppiminen), on vaikuttanut paljon sosiaalipsykologisiin tutkimuksiin. Bobo Doll -nukellaan tekemien kokeiden myötä Bandura havaitsi, että lapset jäljittelivät aikuisen aggressiivista käytöstä nukkea kohtaan. Teoria osoittaa, että ihminen ei opi ainoastaan tietoisesti opiskelemalla, vaan myös mallioppimisella tai sosiaalisen ympäristön "painostavuudella" on vaikutusta oppimiseen.
...................
Muita psykologian suuntauksia ovat esimerkiksi nykyään "muotia" oleva neuropsykologinen suuntaus, jossa aivotutkimukset ja muu käyttäytymisen hermostollinen perusta nousevat korostettuun asemaan. Biologisessa psykologiassa ja evoluutiopsykologiassa tarkastellaan ihmisen biologisia ja evolutiivisia ominaisuuksia, joilla on vaikutusta esimerkiksi käyttäytymiseen. Sosiokulttuurisessa psykologiassa puolestaan korostetaan ympäristön ja kulttuurin merkitystä ihmiseen. Sosiaalipsykologian suuntaus tarkastelee ihmistä nimenomaan sosiaalisen toiminnan näkökulmasta.
...................
Vielä vuosi sitten pidin näitä suuntauksia vähiten kiinnostavana, mutta kummasti nekin alkavat tuntua mielenkiintoisilta, kun niihin vain yksinkertaisesti tutustuu! On hienoa huomata ymmärtävänsä, ja ennen kaikkea muistavansa, psykologian kulkua aina Wundtin laboratorion ajoista nykypäivien tutkimuksiin.
Kuvat: https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/a/a3/Wundt-research-group.jpg, http://ichef-1.bbci.co.uk/news/624/media/images/83555000/jpg/_83555491_woody-allen.jpg, https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/f/fa/Bobo_Doll_Deneyi.jpg
Moi!
VastaaPoistaVanha postaus jo, mutta rupesin yo-paniikissa katselemaan vielä pääasioita. Rupesin pohtimaan, että mitäs, eikö psykoanalyysi ja psykodynaaminen psykologian suuntaus kuitenkin ollut ennen behaviorismia? Ainakin meille on opetettu, että behavioristit pitivät psykodynaamista mielen sisäisten rakenteiden tutkimista epätieteellisenä ja vastapainoksi keksittiin behaviorismi.
Hehheh sama täällä. Ja kyllä munkin mielestä psykoanalyysi ja psykodynaaminen suuntaus oli ennen behaviorismia...
Poista