PS1: Oppiminen

Oppiminen on usein yo-kokeissa toistuva aihe, ja ymmärtäähän sen: lukio-opiskelijoina oppiminen on osa jokapäiväistä elämäämme ja meillä on paljon omakohtaista kokemusta oppimisesta. Oppimisaihetta voi tarkastella monestakin eri näkökulmasta. Eri psykologian suuntaukset selittävät oppimista eri tavalla ja lisää näkökulmia oppimiseen voi hakea muun muassa motivaation, persoonallisuuden ja kognitiivisten taitojen kautta. Oppimisesta voi lisäksi erottaa tahattoman oppimisen ja kognitiivisen oppimisen suunnat.

Määritelmä oppimiselle

Mitä oppiminen sitten oikeastaan onkaan? Oppiminen määritellään kokemuksiin perustuviksi, suhteellisen pysyviksi muutoksiksi muistissa. Kun tapahtuu oppimista, tapahtuu väistämättä myös skeemojen, tietojen ja käyttäytymisen muutosta. Hermosolutasolla tämä tarkoittaa synaptisten yhteyksien lisääntymistä sekä välittäjäainetoiminnan muutosta. Opittaessa tiedot ja taidot lisääntyvät varastoituen muistin sopukoihin, mutta lopputulokseen vaikuttavat tietysti yksilön omat ominaisuudet (perimä määrää rajat oppimisellekin).

Psykologian suuntausten näkökulmat oppimiseen

Vilkko-Riihelän Psykologia-kertauskirjassa otetaan esille joitakin näkökulmia oppimisen tarkasteluun: 1) käyttäytymisreaktiot (behaviorismi), 2) mallien ja ympäristön vaikutus (sosiaalinen oppiminen), 3) tiedonkäsittely (kognitiivis-konstruktivistinen oppiminen) sekä 4) hermosto (mm. aivojen plastisiteetti, synaptiset yhteydet). Jos on tarkalla tuulella, saattaa huomata, että nämä näkökulmat liittyvät juurikin eri psykologian suuntauksien näkemyksiin oppimisesta.

Behavioristinen näkemys oppimisesta ehdollistumalla kuuluu ns. tahattoman oppimisen alaisuuteen. Behaviorismista kirjoitinkin jo tässä tekstissä, joten sen tarkemmin ei liene tarpeellista avata klassisen tai välineellisen ehdollistumisen käsitteitä. Ehdollistumisella on kuitenkin edellytyksensä. Neutraalin ja ehdottoman ärsykkeen (esim. Pavlovin koirakokeessa neutraalina ärsykkeenä toimi kello ja ehdollisena ärsykkeenä ruoka) on ilmennyttävä ajallisesti lähekkäin tai peräkkäin. Jotta ehdoton reaktio vahvistuisi, täytyy tilannetta toistaa useita kertoja. Lisäksi ehdollistumiseen tarvitaan tietysti motivaatiota (koirakokeessa nälkä, muuten esimerkiksi raha).

Myös sosiokognitiivisesta teoriasta kirjoitin edellisessä tekstissä, mutta muutaman seikan sosiokognitiivisen teorian näkemyksistä oppimiseen voisi huomioida. Mallioppiminen voi olla sekä tietoista että tahatonta (tiedostamatonta). Ihminen oppii ympäristöä tarkkailemalla paljonkin: joskus seurauksena on negatiivisia ilmiöitä (monelle tutut ulkonäköpaineet), mutta myös positiivisiakin löytyy. Mallioppimiseen vaikuttavat esimerkiksi minäpystyvyysuskomukset, sijaisvahvistaminen sekä kulttuurin arvostamat seikat, joita Bandura muutenkin korostaa sosiokognitiivisessa suuntauksessaan.

Kognitiivisten taitojen merkitys

Arkikielessä oppiminen nähdään usein kognitiivisena oppimisena. Kognitiivinen suuntaus näkee oppimisen nimenomaan tiedon aktiiviseen käsittelyyn perustuvana tapahtumana: ihminen konstruktoi tietorakenteitansa seurauksena uuden tiedon rakentuminen aikaisemman tiedon tueksi. Kognitiiviset taidot vaikuttavatkin merkittävästi oppimiseen: tarkkaavaisuuden suuntaaminen opiskeltavaan asiaan on merkityksellinen tekijä oppimisen onnistumisessa. Huonolla tarkkaavaisuudella (esimerkiksi huonon vireystilan takia) oppimistuloskin on heikompaa ja esimerkiksi unohtamista tapahtuu enemmän. Osansa oppimisessa on myös muun muassa älykkyydellä, luovuudella ja viisaudella. "Paremmat" korkeat kognitiiviset taidot omaavat ihmiset ovat ongelmanratkaisussa vahvoilla ja ongelmaratkaisuprosessin myötä tapahtuu oppimista (lähde).

Muita oppimisprosessin avaintekijöitä ovat metakognitiiviset taidot sekä itsesäätely. Taitava itsereflektoija tietää omat vahvuutensa ja heikkoutensa oppimisessa ja osaa hyödyntää tätä tietoa. Itsesäätelyltään vahva ihminen osaa arvioida esimerkiksi menetelmien ja aikatauluttamisen tarpeellisuutta sekä ottaa palautteet rakentavasti. Realististen tavoitteiden asettaminen onnistuu (välitavoitteet) ja opiskelun tulokset ovat hyviä.

Tähän yhteyteen voisi liittää vielä oppimisen strategiat: pintasuuntautuneisuuden, syväsuuntautuneisuuden sekä strategisen opiskelun strategiat. Pintasuuntautunut oppija keskittyy muistamaan ulkoa yksittäisiä asioita. Pintasuuntautunut opiskelu voi olla tehokasta esimerkiksi sanakokeisiin lukiessa. Syväsuuntautunut oppija puolestaan pyrkii ymmärtämään kokonaisuuden: tällöin opitun tiedon soveltaminen onnistuu, ja yksityiskohdat jäävät mieleen kuin itsestään. Uudet tiedot pyritään liittämään osaksi vanhaa. Strategisessa opiskelussa valitaan tarpeen mukaan pinta- ja syväsuuntautuneisuuden välillä.

Oppimiseen liittyvät tekijät

Oppimisen taustatekijät vaikuttavat siihen, millä tavoin opimme. Nämä tekijät voivat liittyä oppijaan itseensä (tiedot, kokemukset, kyvyt, lahjakkuus, motivaatio, tunne-elämä, fysiologiset tekijät) tai ympäristöön (opetusmenetelmät, arviointi). Taustatekijät vaikuttavat oppimiseen oppijan omien tulkintojen kautta. Tulkintojen myötä tapahtuu oppimista. Oppimisprosessissa keskeistä on kognitiiviset toiminnot, motivaatio ja opiskelumenetelmät. Oppimisen tuloksista on puolestaan keskeistä tarkastella niitä muutoksia, joita oppiminen meissä aiheuttaa (ajattelun, toiminnan, asenteiden ja käsityksien muutokset). Nämä muutokset vaikuttavat edelleen taustatekijöistä tekemiimme tulkintoihin. Lisäksi kulttuurilla ja oppimisympäristöllä on merkitystä siinä, miten ja mitä opitaan ja opiskellaan. Oppimiseen liittyy keskeisesti myös muisti, josta lisää täällä ja täällä.

Motivaatio ja oppimisorientaatiot

Ilman motivaatiota ei tapahtuisi oppimistakaan (tietoista). Opiskelumotivaatioon vaikuttaa monet tekijät, kuten: 1) selviytymisennuste, 2) ulkoinen motivaatio/sisäinen motivaatio, 3) tunteet ja 4) tavoitteet (vrt. Fordin motivaatiomalli). Motivaation lisäämiseksi toimiva keino on usein asettaa realistisia välitavoitteita: kukaan ei pysty syömään kokonaista kakkua yhdellä haukkauksella. Lisäksi esimerkiksi mieleisten opiskelutekniikoiden löytäminen, palkkiot itselle, positiiviset mielikuvat lopputuloksesta sekä oikean vireystilan omaaminen opiskeltaessa ovat keinoja nostaa motivaatiota.

Oppimiseen voi asennoitua eri tavoin, tiedostamattaankin. Oppimisorientoitunut oppija näkee itse asian ymmärtämisen ja oppimisen tärkeimpänä. Oppimisorientoitunut opiskelija osaa yleensä käyttää strategisen opiskelun menetelmää ja on sisäisesti motivoitunut. Tavoiteorientoitunut oppija puolestaan tavoittelee hyviä arvosanoja (ts. menestystä ja kunniaa) tai ulkoista palkkiota ennemmin kuin itse asian oppimista. Tavoiteorientoitunut opiskelija voi olla ulkoa tai sisältäpäin motivoitunut. Hieman heikompia motivaation lähteitä ovat muiden miellyttäminen (kaverien tai opettajien suosio), jolloin opiskelija on riippuvuusorientoitunut. Tällainen opiskelija on motivoitunut ulkoapäin. Välttämisorientaatiolla puolestaan tarkoitetaan sellaista tilannetta, jossa opiskelija pyrkii välttämään häpeää ja epäonnistumisen tunnetta.

Myös persoonallisuudella on merkitystä

Tietyt temperamenttipiirteet edistävät oppimista paremmin kuin toiset: perimä siis vaikuttaa oppimiseen, jopa määrää sen rajat. Esimerkiksi hyvä stressinsietokyky, tunnollisuus, sopeutuvuus ja avoimuus uusille kokemuksille ovat oppimista puoltavia persoonallisuuden piirteitä. Usein tytöillä koulumenestys on poikia parempaa. Erään selityksen mukaan tämä johtuu tyttöjen ja poikien asenne-eroista oppimiseen.

Erilaiset oppimisympäristöt

Oppiminen ei ole sidoksissa vain koulujen luokkahuoneisiin. Myös työpaikalla, kotona, harrastuksissa, liikenteessä, medioiden kautta, - siis missä vain -, tapahtuu oppimista. Nykyaikana oppimisympäristöt ovat koulussakin laajentuneet: useilla tunneilla saatetaan käyttää apuna internettiä ja toisinaan opetus järjestetään kokonaan etänä (avoin oppimisympäristö).

Oppimisympäristön laadukkuutta voidaan tarkastella fyysisestä, sosiaalisesta sekä psykologisesta näkökulmasta. Fyysisesti hyvä oppimisympäristö on virikkeellinen ja siellä viihdytään. Sosiaalisesti oppimisympäristö on hyvä puolestaan silloin, kun ryhmä tarjoaa tukea ja opiskelija-opettaja-suhteet ovat korostuneessa asemassa (jokainen opiskelija nähdään yksilönä, tukea saa tarvittaessa jne.). Psykologinen näkökulma tarkastelee oppimisympäristöä opiskelijan näkökulmasta muun muassa motivoivuuden, kannustavuuden ja onnistumisen kokemuksien tarjoamisen kautta.

On myös syytä huomata, että erilaisissa kulttuureissa oppiminen on erilaista.

Tiivistys: oppimiseen vaikuttavia tekijöitä

1. Oppijan ominaisuudet -skeemat -kognitiiviset taidot ja metakognitio -motivaatio -asenteet ja orientaatiot -ikä -temperamentti -tunteet -opiskelustrategiat -selviytymisennusteet 3. Opiskeltava aines  -liiallinen outous tai helppous -aineiston laajuus -aineiston laatu -aineiston määrä

2. Opiskelumenetelmät -kertaaminen -mind-mapit, referointi, oppimispäiväkirja -apuvälineet -yhteistoiminnallinen oppiminen (ryhmäläiset opettavat toisiaan) -tutkiva oppiminen (ryhmän toimintaa asetetun ongelman selvittämiseksi) 4. Oppimistilanne -häiriötekijät -oppimisympäristöt -kannustus ja esim. opettajan rooli -median vaikutus Kuten huomata saattaa, oppimiseen ja sen onnistumiseen vaikuttavat monet keskenään vuorovaikutuksessa olevat asiat.