PS2: Temperamentti

Temperamentilla tarkoitetaan yksillölle ominaista käyttäytymistyyliä ja reagointitapoja. Temperamentti on osa persoonallisuutta, ja sitä kuvataankin persoonallisuuden rajat määrittäväksi tekijäksi. Temperamentti muodostuu erilaisista temperamenttipiirteistä: jokaisella on niistä jokaista, mutta eri ihmisillä erilaiset temperamenttipiirteet tulevat selkeämmin esiin.

Temperamentti ilmenee jo varhaislapsuudessa ja sama temperamentti säilyy yksilöllä koko hänen elämänsä ajan. Temperamenttipiirteet ilmenevät kuitenkin eri tavalla eri ikäkausina, eli temperamentissa on ikäkausivaihtelua. Esimerkiksi lapsen impulsiivisuus ei välttämättä esiinny aikuisuudessa impulsiivisuutena vaan vaikkapa aktiivisuutena. Ikäkausivaihtelu johtuu kypsymisestä, kehityksestä ja ympäristön vaikutuksesta. Pysyvyys puolestaan johtuu nimenomaan temperamentin biologisesta luonteesta: eri temperamenttipiirteet perustuvat hermostollisiin eroihin, esimerkiksi välittäjäaine-eroihin. Tämän fysiologiaan pohjautuvan luonteen takia pienen vauvan temperamentti ilmeneekin fysiologisina prosesseina psyykkisten sijaan. Temperamentissa perimän osuudeksi arvioidaan yleensä noin 40 prosenttia, joidenkin temperamenttipiirteiden kohdalla jopa 60 prosenttia.

On tärkeää muistaa, että temperamentti ei kerro miksi joku tekee jotakin, vaan sen, miten joku tekee jotakin. Ympäristö määrittää sen, mistä temperamenttipiirteistä saattaa tulla ongelmallisia. Esimerkiksi amerikkalaiset arvostavat estottomuutta ja aktiivisuutta, kun taas kiinalaiset pitävät näitä piirteitä huonona käytöksenä ja sopeutumattomuutena. Yksilö vaikuttaa temperamentillaan ympäristöönsä jossa hän elää, mutta samalla ympäristö vaikuttaa yksilön temperamenttipiirteiden ilmentymiseen. Temperamenttitutkija Liisa Keltikangas-Järvinen onkin todennut, että kasvatus ja ympäristö muovaavat temperamentista persoonallisuuden. Ympäristö ja yksilön temperamentti ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Esimerkiksi vanhemmat tyypillisesti kasvattavat lapsiaan omien temperamenttipiirteiden mukaisesti: ujot vanhemmat kasvattavat ujoja lapsia, aktiiviset vanhemmat aktiivisia lapsia. Lisäksi vanhemmat voivat tietoisesti tai tiedostamattaan vahvistaa tai heikentää joitakin temperamenttipiirteitä (evokatiivinen vuorovaikutus). Oma osuutensa on myös yksilön omalla toiminnalla. Usein hakeudutaan sellaisiin ympäristöihin, joissa oma temperamenttipiirre ei koidu ongelmalliseksi (proaktiivinen vuorovaikutus).

Alttius-stressi-mallin mukaan temperamentti voi altistaa negatiivisille seurauksille stressaavassa ympäristössä. Toisenlaisen näkökulman temperamentin vaikutuksiin ottaa erilaisen herkkyyden malli, jonka mukaan temperamentti voi negatiivisten seurausten ohella kuitenkin myös lisätä hyötymistä positiivisesta ympäristöstä (kaksisuuntainen vuorovaikutus). Hyötysensitiivisyydellä, joka on hieman vähemmän tunnettu näkökulma temperamentin ja ympäristön vuorovaikutukseen, tarkoitetaan puolestaan sitä, että yksilö voi hyötyä positiivisesta ympäristöstä, mutta temperamentti ei sinänsä altista negatiivisille vaikutuksille.

Temperamenttipiirteet saavat siis merkityksensä vasta suhteessa ympäristöön. Ympäristön, etenkin lähiympäristön, ja yksilön temperamentin tulisi olla yhteensopivia. Lapsen kasvatuksessa tämä tarkoittaa sitä, että lapsen temperamentti tiedostetaan ja otetaan huomioon (goodness of fit). Temperamenttitutkija Stella Chess on muotoillut asian näin: "Kaikki vanhemmat uskovat ympäristön ylivoimaisuuteen ja kasvatuksen kaikkivoipaisuuteen, kunnes saavat toisen lapsensa." Tämä tarkoittaa nimenomaan sitä, että jokaisella lapsella on oma yksilöllinen temperamenttinsa, joten samat kasvatusmetodit eivät samasta kasvatusympäristöstä huolimatta välttämättä toimi seuraavalle lapselle. Siinä missä toinen lapsi vaatii tiukkoja rajoja, tarvitsee toista usein kannustaa ja lohduttaa monessa asiassa.

Lasten temperamenttia on tutkittu usein vanhempia haastattelemalla. Kuvaukset ovat koskeneet esimerkiksi lapsien aktiivisuutta, hyväntuulisuutta, ärtyvyyttä ja rytmisyyttä. Lisäksi temperamenttitutkimuksessa on käytetty tarkkailua ja tilanteiden videointia. Usein temperamenttitutkimuksissa lapset ovat olleet yli kaksivuotiaita, mutta kuitenkin sen ikäisiä, ettei heidän itsesäätelytaitonsa ole kovin kehittyneitä.

Temperamenttipiirteet Thomasin ja Chessin mukaan:

1) Aktiivisuus, 2) rytmisyys, 3) ujous (lähestyminen/vetäytyminen), 4) sopeutuvuus, 5) ärtyvyys, 6) reaktioiden intensiivisyys, 7) mieliala (pos/neg), 8) häirittävyys ja 9) tarkkaavaisuuden kesto.

Nämä jakautuvat vauvoilla kolmeen pääryhmään: helppoihin, vaikeisiin ja hitaasti lämpiäviin. On kuitenkin huomattava, että vaikea temperamentti ei sinänsä ole huono. Vaikea se on vain lähinnä kasvattajan kannalta, sillä onhan toki selvää, että yöt rauhallisesti nukkuva ja hyväntuulinen vauva on helpompi kasvatuksellisesti kuin ärtyisä ja jatkuvasti itkevä vauva. Jokainen temperamentti itsessään on arvokas, ympäristö määrittää niiden ongelmallisuuden.

Lisätietoa täältä ja täältä.