Joskus on hyväksi kirjoittaa tavoitteet ja haaveet ylös, vaikka ne löytyisivätkin kirkkaina mielestä. Tutkimusmatka omiin ajatuksiini on varmasti enemmän kuin paikallaan nyt pääsykoekilpailun kiristyessä ja h-hetken lähestyessä. Hankalina hetkinä voin sitten palata tämän kirjoituksen pariin ja muistuttaa itseäni siitä, miksi lähdin tällaiseen leikkiin mukaan. Psykologialla tuntuu olevan jonkinnäköisen "muotialan" maine. Moni lukiolaistyttö kertoo haaveilevansa psykologian opiskelusta ja johan alan haluttavuudesta kertoo myös valtaisat pääsykoeosallistujamäärät ja pienet sisäänpääsyprosentit. Siksi olen jollain tapaa häpeillytkin kertoa haluavani opiskelemaan psykologiaa. Olen saattanut ajatella, että muut näkisivät minut sellaisena "ihihihi, psyka on kivaa ja freudi"-tyttönä, joka sen takia haluaa päästä opiskelemaan ajatustenlukua ja... niin, ajatustenlukua. Lukiossa monet kurssikaverini valittivat siitä, mitä järkeä on opiskella jotain turhia teorioita tai tut

Olen aina ollut sitä mieltä, että pääsykokeiden kaltaisissa tilanteissa henkinen valmistautuminen pelaa suurta roolia onnistumisessa tieto- ja taitopohjan lisäksi. Aikoinaan ennen psykologian ylppäreitä opettajamme antoi meille tehtäväksi mantrata "Minä tiedän, minä osaan, minä hallitsen" ennen koesaliin siirtymistä. Kilttinä tyttönä tietysti noudatin opettajan ohjeita, ja viimeisinpänä asiana ennen koesaliin astumista mielessäni ei suinkaan pyörineet opiskelemani asiat tai teoriat vaan puhdas luottamus sitä kohtaan, että opiskelut on nyt opiskeltu ja minä tiedän, osaan ja hallitsen opiskelemani asiat. Verrattuna ensimmäisiin kirjoituksiini, joihin en tuollaista ohjetta ollut saanut, oman mielialani positiivisuus ja jännitykseni vähyys nyt jälkimmäisissä kirjoituksissa jopa hämmensi. En aiemmin ollut uskonut, että tärkeänä päivänä tärkeässä tilanteessa minä, - siis minä joka jännitän lähes kaikkea -, voisin olla niin rento! Pääsykokeita varten aion valmistautua henkisest