Emotionaalinen kehitys

Emootiot rinnastetaan arkipuheessa usein tunteisiin, mutta on syytä tehdä ero emootioiden ja tunteiden välille. Emootiot koostuvat useasta eri komponentista: fysiologisista reaktioista, subjektiivisista tunteista, kognitioista jotka saavat aikaan tai seuraavat tunteita sekä halusta johonkin toimintaan. Emootio on siis muutakin kuin pelkkä tunne.

Tunteiden perusolemuksesta on esitetty joitakin teorioita ja näkemyksiä. Darwin esitti aikoinaan, että perustunteissa kasvojen ilmeet ovat universaaleja. Erillisten tunteiden teorian mukaan taas jokainen tunne sisältää synnynnäisiä fysiologisia reaktioita, ja erilliset tunteet ovat ilmeisiä jo varhain lapsen kehityksessä. Funktionaalinen näkemys puolestaan korostaa tunteiden tarkoitusta tavoitteellisen toiminnan edistäjänä. Yhteinen näkemys kuitenkin on, että informaation prosessointi ja kokemukset muokkaavat tunteiden kehitystä.

Tunteiden ilmeneminen varhaislapsuudessa

Vaikka useat tutkijat ovat pyrkineet kehittämään analysointitapoja pikkulasten kasvonilmeiden ja tunteiden tulkitsemiseksi, tarkka tunteiden määrittely ja erottelu on kuitenkin vaikeaa. Positiivisia tunteita on yleisesti ottaen helpompaa tulkita kuin negatiivisia tunteita.

Positiiviset tunteet

Ensimmäisen elinkuukauden aikana vauva ilmentää hymyä usein REM-unen aikana, ja hymyily johtuu lähinnä sisäisistä tekijöistä (ns. refleksihymy). 3-8 viikon ikäisenä lapsi alkaa kuitenkin hymyillä myös ulkoisille ärsykkeille. Noin 2kk iässä lapsi osoittaa iloisuutta sekä sosiaalisissa että ei-sosiaalisissa tilanteissa, joissa voi itse vaikuttaa tapahtumien kulkuun, ja viimein, noin 3kk iässä, lapsi alkaa ilmentää myös sosiaalista hymyä. 3-4kk iässä lapsi alkaa myös nauraa ja ilmaisemaan lisää iloisia tunteita. 7kk iässä vierastaminen alkaa, ja lapsi hymyilee vain tutuille ihmisille.

Negatiiviset tunteet

Ensimmäinen vauvan havaittavissa oleva negatiivinen tunne on yleinen ahdistus (generalized distress) esimerkiksi nälän tai kivun takia. Joissakin tutkimuksissa on onnistuttu erottamaan vihan ja surun tuottamat kasvonilmeet jo 2kk ikäisiltä lapsilta, mutta yleisesti negatiivisten tunteiden erotteleminen on kuitenkin hankalaa. 4kk iässä lapsi on varovainen uusia esineitä ja tilanteita kohtaan. 6-7kk pelon merkit ovat jo selkeitä, ja pelko tuntemattomia kohtaan vahvistuu ja jatkuu 2-vuotiaaksi saakka. 8kk ikäinen lapsi ilmentää myös eroahdistusta. Samoihin aikoihin, 4-8kk ikäisenä myös viha alkaa erottumaan muista tunteista, ja 1-vuotiaaksi mennessä vauva osoittaa selkeää vihaa muita kohtaan. Surua ilmaistaan usein samankaltaisissa tilanteissa kuin vihaa.

Itsetietoiset tunteet

Itsetietoiset tunteet alkavat ilmetä toisen ikävuoden aikana, kun tietoisuus itsestä ja muiden reaktioista kehittyy. 15-24kk iässä lapsi alkaa ilmentämään häpeää tilanteissa, joissa tulee huomion keskipisteeksi. Ensimmäiset merkit ylpeydestä ilmenevät lapsen hymyillessä muille onnistuttuaan jossain. Syyllisyyden tunne ilmenee 2-3-vuotiaana, ja tunne liittyy empatiaan sekä katumukseen. Toisenlainen häpeä (shame) liittyy vahvemmin yksilöön itseensä.

Tunteiden säätely

Tunteiden säätely on tärkeää, jotta tavoitteet voisivat tulla saavutetuiksi. Tunteiden säätely koostuu useasta komponentista. Siihen kuuluu sisäiset tunteiden tilat, tunteisiin liittyvät havainnot, tunteisiin liittyvät fysiologiset tapahtumat ja tunteisiin liittyvä käyttäytyminen. Tunteiden säätelyn kehittyminen on pitkä ja hidas prosessi, mutta sitäkin tärkeämpi. Tunteiden säätely on tärkeää myös sosiaalisen kompetenssin kannalta: sujuva tunteiden säätely on yhteydessä vuorovaikutusosaamiseen, ja itsesäätelyn omaavat lapset pärjäävät tutkitusti paremmin koulussakin.

Siirtyminen hoivasta itsesäätelyyn

Pikkulapset hakevat vanhemmiltansa lohtua ja tukea negatiivisten tunteiden käsittelyyn. Jo 6kk ikäiset lapset osoittavat kuitenkin merkkejä itsesäätelystä (self-soothe): he saattavat esimerkiksi raapia itseään ahdistavassa tilanteessa tai yrittää kääntää päätänsä pois. 1-2-vuotias lapsi suuntaa itse huomionsa pois ahdistavasta ärsykkeestä. 9-12kk ikäinen lapsi alkaa olla tietoinen vanhempien vaatimuksista, ja 2-vuotiaana lapsi pystyy kontrolloimaan motorista käytöstään vanhempien vaatimusten mukaan. Muutokset itsesäätelyssä liittyvät huomion suuntaamisen kehittymiseen sekä otsalohkon ja aivokuoren neurobiologisiin muutoksiin.

Kognitiivisten strategioiden käyttö

Nuoremmat lapset käyttävät lähinnä behavioraalisia strategioita pyrkiessään säätelemään tunteita, mutta iän myötä lapselle kehittyy kyky myös kognitiivisten strategioiden käyttöön. Lapsi kykenee esimerkiksi ajattelemaan uudelleen tavoitteiden tai tilanteen merkitystä.

Valikointi eri strategioiden välillä

Iän myötä valikointi eri strategioiden välillä helpottuu. Lapsi tulee tietoiseksi siitä, että tarvittava itsesäätely riippuu sekä lapsen omista tarpeista ja tavoitteista että tilanteen luonteesta. Lapselle kehitty kyky erotella kontrolloitavissa ja kontrolloimattomissa olevat tilanteet toisistaan, ja lapsi kykenee sopeutumaan sellaisiin tilanteisiin, joita ei voi kontrolloida.

Perhekontekstin vaikutus lapsen emotionaaliseen kehitykseen

Emotionaalinen kehitys on osittain yhteydessä temperamenttiin, joten kehityksellä on myös perinnöllinen pohja. Joillakin geeneillä on suoraan vaikutusta itsesäätelyyn: esimerkiksi dopamiiniin yhteydessä olevat geenit vaikuttavat olevan merkityksellisiä itsesäätelyn kannalta. On huomattu, että perimällä on isompi vaikutus negatiivisten tunteiden vaihtelussa.

Tunnesäätelyyn vaikuttaa keskeisesti vanhempi-lapsi-suhteen laatu eli kiintymyssuhde. B-kiintymyksen eli turvallisen kiintymyksen omaavat lapset näyttävät enemmän positiivisia tunteita, ovat avoimempia ja rehellisempiä kokemistaan tunteista sekä ymmärtävät paremmin tunteita kuin turvattoman kiintymyksen omaavat lapset.

Vanhemmat voivat myös suoraan vaikuttaa lapsen tunnesäätelyn kehittymiseen sosialisaation kautta. Sosialisaatioon sisältyvät vanhempien omat tunneilmaisut, vanhempien reaktiot lapsen tunteisiin sekä keskusteleminen tunteista. Kodin tunneilmaisut voivat vaikuttaa lapsen käsityksiin itsestä ja muista sekä siihen, miten ja missä tunteita on soveliasta ilmaista. Lisäksi kodin tunneilmapiirillä on vaikutusta lapsen omiin sosiaalisiin taitoihin, tunneilmaisuun ja itsetuntoon. On kuitenkin huomattava, että lapsi vaikuttaa myös itse kodin tunneilmapiiriin (esimerkiksi temperamenttinsa kautta). Vanhempien kannustavat ja tukevat reaktiot lapsen tunteisiin edistävät tämän positiivista tunnekehitystä. Lisäksi tunteiden ymmärtäminen on avaintekijä itsesäätelyssä, joten tunteista keskusteleminen vanhempien aloitteesta on tärkeää lapsen emotionaalisen kehityksen kannalta.

Lapsen ymmärrys tunteista

Ymmärrys tunteista koostuu emootioiden tunnistamisesta sekä ymmärryksestä, mitä emootiot tarkoittavat, mikä niiden sosiaalinen tarkoitus on ja mitkä tekijät vaikuttavat emotionaaliseen kokemukseen. Ymmärrys tunteista on keskeistä myös sosiaalisen kompetenssin kehityksen kannalta.

4-7kk ikäinen lapsi osaa erottaa ilon ja yllättyneisyyden. 7kk ikäinen osaa erottaa pelon ja vihan, ja alkaa pitää muiden tunneilmaisuja merkityksellisinä. 8-12kk ikäinen lapsi alkaa hyödyntää aikuisen tunneilmaisuja päätellessään miten uusiin tilanteisiin tulisi reagoida (social referencing). 12kk ikäinen lapsi osaa lisäksi tulkita äidin äänensävyjä. 2-vuotias osaa luokitella ja tunnistaa iloisuutta, 3-4-vuotias vihaa sekä surua ja 6-8-vuotias pelkoa, yllättyneisyyttä ja muita monimutkaisempia tunteita. Lisäksi 3-5-vuotias ymmärtää muistojen voivan herättää tunnereaktioita.

Lapsi alkaa erottaa todelliset ja valheelliset tunteet toisistaan noin kolmen vuoden iässä. Tämä ilmenee lapsen yrityksinä peittää negatiiviset tunteensa esimerkiksi saadessaan epämieluisan lahjan. 5-vuotiaalla tämä ymmärrys on kehittynyt merkittävästi. Lapsi alkaa omaksua myös tunteen ilmaisun sääntöjä (display rules) sosiaalisilta ryhmiltään: lapsi oppii, että negatiivisten tunteiden peittämiseen voi vaikuttaa sekä prososiaaliset motiivit että itseä suojelevat motiivit. Nämä säännöt vaihtelevat kulttuureittain, perheittäin ja jopa sukupuolittain.