PS5: Stressi ja kriisit

Stressillä tarkoitetaan fyysistä ja psyykkistä rasitustilaa, jossa elimistö reagoi uhkaavaan tilanteeseen. Tällöin ihminen kokee, ettei hän selviä itse tai muiden asettamista vaatimuksista, todellisista tai kuvitelluista.  Stressi ilmenee fysiologisesti (unettomuus, päänsärky), psyykkisesti (ahdistus, tarkkaavaisuushäiriöt) ja sosiaalisesti (riippuvuus tai eristäytyminen).

Stressoreita eli stressiä aiheuttavia tekijöitä ovat mm.

• työn tai opiskelun vaatimukset
• ympäristöön liittyvät tekijät (informaatiotulva, kiire)
• sosiaalisten tilanteiden muutokset (muutto, avioero)
• myös iloiset asiat voivat aiheuttaa stressiä (lapsen syntymä)

Stressin synnyssä ja vaiheissa keskeistä on mm.

• stressitekijän kesto ja laatu
• tilanteesta tehdyt arvioinnit (Richard Lazaruksen kognitiivinen arviointi: primaari- ja sekundaariarviot, vrt. tunneteoria)
• vaikutuksen mahdollisuudet
• itsesäätelyn keinot ja persoonallisuus
• motivaatio (tavoitteen tärkeys ratkaisee)
• stressin määrä: sopiva määrä jopa lisää suorituskykyä

Hans Selye on jakanut stressin kolmeen vaiheeseen:

1.hälytysvaihe (tilanne tiedostetaan uhkaavana)

2. vastustusvaihe (stressin aiheuttaja pyritään poistamaan)

3. uupumusvaihe (psykosomaattiset vaivat)

Stressaavan tilanteen syntyessä autonominen hermosto aktivoituu nopeasti (sympaattinen osa, erittyy adrenaliinia ja kortisolia). Palautumisvaiheessa puolestaan parasympaattinen osa aktivoituu. Stressillä voi olla vakaviakin seurauksia: eräässä apinakokeessa sähköiskujen ilmentymiseen vaikuttanut apina kuoli pian kokeen jälkeen sisäelinten vaurioihin (se, että apinalla oli ollut vaikutusmahdollisuudet yrittää estää sähköiskun tulo nappia painamalla, oli apinalle erittäin stressaavaa). Ihmisellä stressi voi aiheuttaa esim. sydän- ja verenpainesairauksia, mahahaavan, tulehduksia ja vastustuskyvyn heikkenemistä. Lisäksi stressin jatkuessa kortisoli vaurioittaa hippokampuksen soluja, jolla on vaikutusta muistin ja oppimiskyvyn heikkenemiseen.

Stressi voi muuttua myös pitkään jatkuessaan kriisiksi, eli tilanteeksi, jolloin ihmisellä ei ole selviytymiskeinoja eikä hän ylipäätään usko selviytymiseesä. Caplanin mukaan kriisi syntyy, kun yksilön kohtaama ongelma on merkittävämpi ja suurempi, kuin sen ratkaisemiseksi käytettävissä olevat voimavarat. Kriisin pituus voi vaihdella päivistä viikkoihin. Se, miten henkilö reagoi kriisitilanteessa ja mikä merkitys kriisin laukaisevalla tapahtumalla ylipäätään on henkilölle, vaikuttaa keskeisesti kriisin kulkuun. Ratkaisukeinot, sosiaalisen tuen saatavuus ja elämäntilanne kriisihetkellä vaikuttavat myös kriisin kokemiseen.

Stressistä ja kriiseistä selviytymiseen vaikuttaa olennaisesti mm.

• asian tiedostaminen
• tieto tulevasta tapahtumasta
• elämäntavan tai tilanteen muuttaminen
• asenteiden muuttaminen
• tilanteen arviointi
• rentoutuminen
• sosiaalinen vuorovaikutus (coping-keinot)
• harrastuksista ja ystävistä kiinni pitäminen
• ennaltaehkäisy