PS4: Älykkyys, luovuus ja viisaus

Ä L Y K K Y Y S

Määrittely

Älykkyyden yleismaailmallinen määrittely on hankalaa, mutta joitakin keskeisiä määritelmiä on esitetty. Älykkyys on mm.:

1. tarkoituksenmukaista toimintaa kulloisessakin tilanteessa

2. sopeutumista ympäristöön

3. kykyä ratkaista ongelmia ja tehdä päätöksiä

4. monien kykyjen ja taitojen summa

Ensimmäiset älykkyystutkimukset perustuivat kraniometriaan, eli aivojen koon mittaamiseen. Tehtiin päätelmiä, että mitä isompi kallo sitä isommat aivot ja myös sitä älykkäämpi yksilö oli. Varsinainen älykkyystutkimus alkoi kuitenkin ranskalaisen Binet'n kehittämästä älykkyystestistä, jonka tarkoituksena oli erotella erityisopetusta tarvitsevat opiskelijat. Syntyi älykkyysikä, jota myöhemmin seurasi älykkyysosamäärä. Älykkyysosamäärä noudattaa normaalijakaumaa (keskiarvo 100). Älykkyystestejä alettiin käyttää yleisesti esimerkiksi opiskelijavalinnoissa tai työsoveltuvuuden tutkimisessa. Nykyään tunnetuin älykkyystesti on Wechslerin WAIS-testi, jolla voidaan erikseen mitata verbaalista älykkyyttä ja suoritusälykkyyttä.

Mittaaminen

Älykkyyden mittaaminen perustuu faktorianalyysiin: lähtökohtana on ajatus, että älykkyys koostuu useasta osatekijästä. Testin on oltava reliabiliteetiltaan ja validiteetiltaan hyvä, samoin sen on oltava objektiivinen (kuten psykologisten testien yleensäkin). Älykkyystestin tulisi olla myös kulttuurisensitiivinen, eli ottaa huomioon esimerkiksi erilaiset sosiaaliset olot.

Perimä vai ympäristö

Tunnettu kysymys liittyen älykkyyteen koskee perimän ja ympäristön vaikutusta. On osoitettu, että perimällä on vaikutuksensa älykkyyteen, mutta monet ympäristötekijätkin vaikuttavat. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi äidin raskaudenaikainen terveys, päihteiden käyttö, koulutus, ravinto, perheen tuki, läheiset ihmissuhteet, sosiaaliset olot ja esimerkiksi vanhempien kannustus. Naisten ja miesten kokonaisälykkyydessä ei ole eroja, mutta rakenteessa kylläkin: naiset pärjäävät paremmin kielellistä älykkyyttä vaativissa tehtävissä, kun taas miehet ovat vahvoilla avaruudellista hahmottamista vaativissa tehtävissä.

Älykkyys ja onnellisuus

Mihaly Csikszentmihalyi on tutkinut älykkyyden ja onnellisuden välisiä suhteita. Tutkimuksissaan hän havaitsi, ettei korkea älykkyysosamäärä suoraan korreloinut yksilön kokemaan onnellisuuteen. Sen sijaan aktiivinen elämäntapa (innostus, haasteellisuus, oman arvon kokemukset), ikätoverien seura ja vapaaehtoisesti valittu toiminta lisäsivät etenkin nuorten kokemaa onnellisuuden määrää. Myöskään koulumenestys ei suoraan selity korkeilla älykkyysosamäärillä, vaan yksilön vahva itsetunto, minäpystyvyysuskomukset ja optimismi ovat olennaisia tekijöitä elämässä ja uralla menestymiseen. Sen sijaan eliniän ja älykkyyden on osoitettu olevan yhteydessä toisiinsa. Tätä on selitetty älykkäämpien yksilöiden korkeammalla koulutustaustalla.

Kaksi teoriaa älykkyydestä

Tunnetuimmat älykkyysteoriat ovat Robert Sternbergin ja Howard Gardnerin teoriat. Sternberg määritteli älykkyyden tehokkaaksi toimimiseksi ympäristössä. Hänen teoriassaan korostuu kulttuurin osuus ja se, ettei yksilön tarvitse olla hyvä kaikilla älykkyyden osa-alueilla: keskeisempää on omien heikkouksien ja vahvuuksien tunteminen ja niiden hyödyntäminen ympäristössä toimimiseen. Sternbergin mukaan älykkyys koostuu analyyttisestä älykkyydestä (kyky analysoida ja vertailla tietoa), luovasta älykkyydestä (kyky keksiä uusia ongelmanratkaisutapoja) sekä käytännöllisestä älykkyydestä (kunkin ympäristön vaatima "maalaisjärki", esim. "Ostan halvalla, myyn kalliilla").

Gardner näki älykkyyden tasoja olevan enemmän. Myös hän korostaa teoriassaan kulttuurin merkitystä, mutta myös koulutuksen ja perimän vaikutusta. Gardnerin teoriassa eri älykkyyden tasot ovat toisistaan riippumattomia, mutta vaikuttavat toisiinsa. Näitä tasoja on esimerkiksi kielellinen älykkyys, loogis-matemaattinen älykkyys, intra- ja interpsyykkinen älykkyys sekä musiikillinen älykkyys (tasoja yhteensä kahdeksan). Gardnerin teoriaa on kuitenkin kritisoitu siitä, että siinä lahjakkuuden ja älykkyyden välinen raja hämärtyy. Samoin voisi kysyä, onko älykkyyden tasoja vielä lisää.

V I I S A U S

Viisaus liittyy vahvasti älykkyyteen. On kuitenkin huomattava, että viisaat ihmiset ovat usein älykkäitä, mutta kaikki älykkäät ihmiset eivät ole viisaita. Viisas ihminen tietää mitä tietää, mitä ei tiedä ja ymmärtää tietämyksensä rajat. Baltesin ja Smithin mukaan viisaus on monipuolinen sosiaalinen taito ja sen avulla pystyy ratkomaan monia arkielämän monimutkaisia ongelmia. Viisaus edellyttää tiettyjä ominaisuuksia. Viisaalla on oltava laaja tietopohja ja erinomaisesti kehittyneet taidot. Viisas ihminen ymmärtää tiedon suhteellisuuden ja osaa tarkastella asiaa erilaisista näkökulmista. Viisas ihminen kykenee sietämään epävarmuutta. Hänellä on erinomaiset metakognitiiviset taidot ja ajattelu on usein postformaalia. 

L U O V U U S

Arkielämässä luovuus käsitetään subjektiivisena ilmiönä: yksilöllä on kokemus siitä, että hän toimii uudella tavalla tai on luonut jotakin uutta. Psykologiassa luovuutta tarkastellaan kuitenkin laajemmin yhteisön ja kulttuurin näkökulmasta. Csikszentmihalyin mukaan luovuus muuttaa kulttuuriperintöä, ja muutenkin vasta muut määrittelevät jonkin teon tai tuotteen luovaksi. Luovuudessa korostuukin kulttuurin merkitys: yhdenmukaisuutta vaalivissa kulttuureissa tarvitaan enemmän ponnistelua luovan toiminnan eteen. Luovuus on myös sidoksissa aikaan: historiassa tunnetaan monta tapausta, jotka eivät omana aikanaan saavuttaneet yhteistönsä hyväksyntää (vrt. Aleksis Kivi).

Luovuuteen liittyy vahvasti perehtyneisyys omaan alaan. Luovalle ajattelulle on ominaista ajattelun rohkeus, joustavuus ja yhdistelykyky. Lisäksi luova ihminen on omaperäinen ja sitkeä, hänellä on kyky nähdä olennainen ja hahmottaa ongelma. Luova ajattelu etenee vaiheittaisesti (ongelmanratkaisun tapaan). Guilford on erottanut luovassa ajattelussa divergentin ajattelun (uusi tapa ratkaista ongelmia, esim. sanomalehti voi toimia lahjapaperina) ja konvergentin ajattelun (tavanomainen tapa ratkoa ongelmia).

Luova yksilö on usein muita monimutkaisempi, ja hänessä voi esiintyä samanaikaisesti täysin vastakkaisia persoonallisuuden piirteitä (esim. Csikszentmihalyin mukaan luovuus edellyttää sekä leikkimielisyyttä että kurinalaisuutta tai sekä konservatismia että vallankumouksellisuutta). Luovalla ihmisellä on suuri sisäinen motivaatio ja kiinnostus alaa kohtaan on suurta. Hän on alansa asiantuntija. On kuitenkin myös todettu, että luovuudelle on tietty geneettinenkin pohja: tätä voi kuitenkin kompensoida juurikin kiinnostuksella ja oppimishalulla. Luovasti ajatteleva osaa olla ajattelussaan itsenäinen ja uskaltaa ottaa tavanomaista suurempia riskejä.