Pääsykokeen purkutyömaa
Puuuuh. Eilinen oli pitkä ja energiaa vievä päivä. Mutta siitä selvittiin! Yllätin itseni siinä mielessä, etten jännittänyt juuri lainkaan koesaliin astuessani. Hoin vain päässäni sitä tuttua tiedän, osaan, hallitsen -mantraa ja istuin paikalleni levollisin mielin. Pyrin menemään kokeeseen ilman ennakko-odotuksia sen sisällöstä, mikä osoittautuikin varsin hyväksi päätökseksi. Koe tosiaan oli melkoisen erilainen ja erittäin haastava aiempiin vuosiin verrattuna, mutta koska olin varautunut kaikkeen, ei koevihkon avaaminen saanut juurikaan paniikkia päälle.
Aloitin vastaamisen helpoimmilta tuntuneista artikkelitehtävistä. Artikkelitehtävien määrä ja yleisluontoisuus oli kuvainnollisesti kuin märkä rätti päin naamani, sillä olin valmistautunut artikkelien suhteen erittäin hyvin ja opetellut pienimmätkin tärkeältä tuntuvat yksityiskohdat. Kysymykset eivät toki olleet helppoja, vaan jokaisen kohdalla sai tarkkaan ja sanakohtaisesti miettiä mikä vastausvaihtoehdoista on oikea. Uskon kuitenkin, että artikkeliosio meni minulla parhaiten muihin tehtäviin nähden. Kalvopotentiaalitehtävässä lineaarinen malli aukeni melko hyvin, mutta logaritmikaavan kanssa sai pähkäillä oikein toden teolla ja väärinhän se lopulta meni (tajusin kotona tekemäni virheen, jes).
Tilastomatikan tehtävissä tarjoiltiinkin sitten melkoisesti aineistoa. Aloitin tehtävien ratkomisen noin 1,5 tunnin kuluttua kokeen alkamisesta ja jumitinkin niissä käytännössä koko loppuajan. Ykköstehtävän osatehtäviin sain kaikkiin jonkinlaiset vastaukset, tosin ensimmäiseen osatehtävään arvaamalla. Kakkostehtävässä en taas ole varma oikeastaan mistään muusta kuin Khii toiseen -testistä. Spesifisyyden ja sensitiivisyyden kohdalle kyllä sain jotain, mutten ole varma ymmärsinkö tehtävää edes oikein. Todaritehtävästä ei edes tarvitse mainita, ne ei vain ole minun vahvuus ja sen kyllä huomasin kokeessakin.
Loogisuutta ja päättelykykyä mittaavassa muuntofunktiotehtävässä ei keskittymiskykyni pysynyt enää kasassa. Koeaikaa oli jäljellä noin puoli tuntia, ja aloin heittelemään osittain arvaten ja osittain mielestäni jonkinlaisen loogisen yhteyden löytäen stimulaatio- ja muuntofunktioita vastauslomakkeeseen. Annoin tämän kuitenkin itselleni anteeksi, sillä osion painotus kokonaispisteistä on ainakin alustavasti vain 10%.
Välipalojen syömisestä tai vessassa käymisestä ei voinut haaveillakaan, sillä niin tiukka tuo viisituntinen aikataulu oli. Ylpeä saan kuitenkin olla siitä, että kaikkia tehtäviä ehdin edes jollakin tasolla miettiä, enkä jättänyt yhtäkään kohtaa tyhjäksi, vaikka väärinhän siellä suurin osa taitaa olla. Alan olla henkisesti valmistautunut välivuoteen, mutta yllättävää kyllä, se ei tunnu juuri nyt lainkaan hassummalta ajatukselta. Vaikka kokeeni ei mennyt mitenkään kovin loistokkaasti, olin kotimatkan pelkkää hymyä ja fiilikseni oli mitä parhain. Ja on edelleen. Mä tein sen.
Koe oli niin erilainen ja tähtitieteellistä sovelluskykyä vaativa, etten olisi pärjännyt tätä paremmin edes lukemalla kaksinkertaisen määrän. Kokeisiin osallistuneiden keskuudessa onkin vallinnut melko yksimielinen käsitys siitä, etteivät tänä vuonna valintakoevaatimukset ja kokeen sisältö vastanneet toisiaan. Mielestäni oli myös hirvittävän raadollista kuulla kuinka moni itki pääsykoesalissa tai kokeen jälkeen tai kokee nyt laajan kirjon negatiivisia tunteita. Tämä on tietenkin ymmärrettävää kun johonkin asiaan on panostettu niin hurjan paljon, mutta tällä kertaa monen epäonnistuminen kokeessa ei ollutkaan omista taidoista kiinni, vaan nimenomaan valintakokeen ihmeellisistä psykologiaan millään tasolla liittymättömistä tehtävistä.
Nyt kuitenkin aion nauttia lomastani ja tulevista yo-juhlista. En elättele turhia toiveita koulupaikan suhteen, sillä koe meni miten meni, mutten toisaalta heitä kaikkea toivoakaan menemään. Haastava koe on kuitenkin ollut kaikille haastava (tai ainakin toivon niin!), joka saattaa sitten näkyä kokeen pisteytyksessä. Olen kuitenkin kaiken kaikkiaan tyytyväinen tähän koko prosessiin, tämänhetkisiin positiivisiin fiiliksiini ja kaikkeen itsensä ylittämiseen liittyvään.
Ei kannata heittää kirvestä kaivoon. Sinulla on hyvät ennakkopisteet ja olet ensikertalainen, joten sinulla on vielä kohtalaiset mahdollisuudet päästä sisään. Et varmasti ole ainoa, jonka koe yllätti. Mitä katsoin muita kokeessa olevia, niin valtaosa heistä oli ikäsiäsi nuoria tyttöjä ja sanoisin, että tämä koe oli aika omiaan yllättämään tällaisen ihmisryhmän. Uskon, että useampaa kertaan hakeneet pärjäsivät tässä paremmin. Oli nimittäin olennaisen tärkeää pitää pää kylmänä ja rauhallisesti lukea tehtävänanto ja miettiä kysymyksiä liiaksi jämähtämättä niihin asioihin, joita oli ennakkoon opetellut.
VastaaPoistaItse en ikävä kyllä onnistunut pitämään päätä kylmänä, enkä suoraan sanottuna jaksanut edes panostaa kunnolla. Jotenkin luovutin heti alkuun ja löysin halun yrittää vasta liian myöhään, kun alkoi tulemaan onnistumisia. Sytyin liian myöhään ja jäi paljon tyhjää vastauslomakkeisiin.
Erityisesti minua harmittaa tämä siksi, että olin valmistautunut aika vaatimattomasti ja koe oli oikeastaan sitä mitä minä toivoinkin ja piti osata soveltaa sekä päättelemään. Ensimmäinen tehtävä ei vain auennut minulle ja se sai aivoni solmuun. Minulla on olemattomat lähtöpisteet, joten minun olisi pitänyt saada kokeesta erittäin hyvä tulos. Siksi varmaan luovutusmieliala valtasikin minut, kun ensimmäinen tehtävä ei alkanut aukeamaan.
Olisi pitänyt aloittaa oikeastaan ihan sama mistä muusta tehtävästä, jotta olisi saanut onnistumisia heti alkuun. Noista tehtävistä osasin kuitenkin ainakin jonkin verran ja ne tuntuivat tutummalta kuin ensimmäinen tehtävä.
Sinä olet vielä niin nuori, että välivuosi ei ole mikään maailmanloppu. Taitaa olla aika monella edessä, jotka hakevat vain yhteen kouluun, johon on hankala päästä sisään. Jos et pääse sisään, niin meinaatko hakea uudestaan ensi vuonna pelkästään psykologiaa vai myös jotain muuta? Muistelisin, että puhuit jotain psykiatriksi opiskelustakin. Palkkaa ajatellenhan ero on kuin yöllä ja päivällä, joten lääkikseen hakeminen ei välttämättä ole järjetön vaihtoehto. Sinun motivaatiollasi en näkisi mahdottomaksi molempiin hakemista, koska sinulla on jo näin hyvin pohjatyöt tehtynä psykologiaa varten. Fysiikan ja kemian lukeminen toisi monipuolisuutta matemaattisten kysymysten pohdintaan ja koen, että niistä olisi ollut tässäkin kokeessa hyötyä ainakin henkisellä tasolla, koska fysiikkaan ja kemiaan tottumattomille nuo jännitekäyrät ja kemialliset kaavat näyttävät pelottavammilta kuin mitä ne ovat.
Vau, iso kiitos tsemppaavista sanoista! Aloitin kokeessa juuri itselleni helpoimmasta eli artikkelitehtävistä, ja sen myötä pääsinkin hyvään vireeseen myös muitten tehtävien suhteen. Harmi, että sinulla kesti kauemmin "syttyä" tehtäviin. Se viisi tuntia on niin lyhyt aika, että jo pienikin jumittaminen kostautuu heti. Toisaalta kolikolla on myös kääntöpuolensa: jos huomasin jääväni jumittamaan johonkin tehtävään, pyrin heti eteenpäin mutta tämä näkyi taas siinä, etten täysillä pystynyt paneutumaan sitten enää yhteenkään. Loppuvaiheessa se olikin melkoista pomppimista tehtävästä toiseen, mutta onneksi edes jotain laskuja sain valmiiksi. Ja kuten sanoit, minulla on itselläni pitkä kemia ja fysiikka taustalla, joten kalvopotentiaalikaavaan ja jännitekäyriin pystyi suhtautumaan ehkä neutraalimmin kuin muut. Vaikka toisaalta eipä sillä loppujen lopuksi ollut merkitystä tehtävien ratkaisun kannalta, vaikeilta ne tuntuivat silti.
PoistaOlen todellakin vain ylpeä ja onnellinen, että urakointi on vihdoin ohi, eikä minua jäänyt oikeastaan harmittamaan mikään. Toki näin jälkikäteen tajuaa joitakin juttuja tehtävistä mitä olisi voinut tehdä toisin, mutta turha tuollaistakaan on jossitella kun koepäivä oli ja meni jo. Jos välivuosi osuu kohdalleni, en tosiaankaan vielä täysin tiedä mikä on ensi vuoteni suunnitelmat. Muutan kuitenkin joka tapauksessa vieraalle paikkakunnalle (Tampereelle), joten uusi elämä siellä voi jo itsessään avata silmiä jollekin uudelle vaihtoehdolle. Lääkis ja sitä kautta psykiatriksi erikoistuminen olisi palkkaa ajatellen tosiaan parempi kuin hyvä vaihtoehto, mutta enpä loppujen lopuksi syty lääkäriksi opiskelusta yhtä paljon kuin psykologiksi opiskelusta. Mutta tosiaan, kliseisesti sanottuna aika tulee näyttämään mihin matkani seuraavaksi vie!
Oon kyllä samaa mieltä. Monelle nuorelle se, että ei pääse sisään heti, tuntuu olevan maailmanloppu.
PoistaItse haen Joensuuhun psykalle ja välivuosi kyllä pyörii mielessä, mutta näen se enemmän mahdollisuutena antaa itselleni aikaa ja miettiä omia tavoitteita.
Tosi moni pääseekin vasta toisella tai kolmannella kerralla. Suoraan lukiosta pääseminen psykalle on jo aikamoinen suoritus, mutta ei mahdoton :)
Olen kans miettinyt lääkistä, mutta kemia/fysiikka eivät ole yhtään mun juttu. Psykologia on mun kutsumus ja sen opiskelupaikan vielä saan joko tänä vuonna tai myöhemmin :)
Tuo mitä sanoit välivuodesta ja mahdollisuudesta antaa itselle aikaa ja miettiä omia tavoitteita on täysin totta! Vielä hetki sitten pidin itsekin välivuotta maailmanloppuna, mutta jotenkin tässä viime aikoina on vain tajunnut, että eihän se sitä ole. Eipä tässä mikään kiire työelämään ole, ja vuosi tai vaikka parikin taukoa jatkuvasta opiskelusta on varmasti elämään suhtautumisen kannalta opettavainen kokemus. Mutta ääh, silti, tulisipa ne tulokset jo :D
PoistaOma suoritus meno niin päin mäntyä että en usko että sisäänpääsy on millään tapaa todennäköinen. Harmittaa koska omat lähtöpisteet ovat sinällään hyvät, mutta muihin hakijoihin verrattuna korkeintaan kohtalaiset. Niistäkään ei siis loppupelissä ole hyötyä.
VastaaPoistaUskotko, että näin kaksi viikkoa ennen Jyväskylän kokeita artikkelit pystyisi ottamaan haltuun niin hyvin että saisi kutsun soveltuvuuskokeisiin? Artikkeleitahan on vain 14, joista kaksi on samaa kuin yhteisvalinnassa. Toisaalta myös soveltuvuuskokeisiin kutsutaan 100 parasta - eli noin 10% pääsykokeeseen osallistuvista. Ajatus tuntuu periaatteessa mahdolliselta jo siksi että tilasto ja artikkelien lukeminen ovat hyvällä tolalla. Toisaalta mahdottomalta. En tiedä onko järkevää edes yrittää.
Sanoisin, että jos voimia on vielä jäljellä niin yritä ihmeessä! Itseä kannattaa kuitenkin kuunnella, eli jos vähänkään tuntuu siltä, että homma tulisi käymään liian raskaaksi (mikä on ymmärrettävää tähän yhteisvalinnan kokeeseen valmistautumisen myötä), anna itsesi levätä. En halua kannustaa ketään polttamaan itseään loppuun, eli ole itsellesi rehellinen.
PoistaTilaston vahva pohja ja kokemus tieteellisten tekstien lukemisesta on kuitenkin niin valtava plussa, etten todellakaan pidä mahdottomana 12 artikkelin haltuunottamista kahdessa viikossa. Jos tulevaisuuteni ei ankkuroituisi näin vahvasti Tampereelle, kävisin itsekin vielä Jyväskylän kokeissa.
Valtavasti jaksamista ja tsemppiä, jos päätät vielä käydä kokeissa!
Kuinka paljon tuo jyväskylän tilastomatematiikan kirja poikkeaa tästä yhteishaun kirjasta? Minullakin on haku vetämässä jyväskylään, mutta taidan olla liian väsynyt tuohon rupeamaan. Jyväskylään muuttaminen ei muutenkana minua erityisemmin sytytä, vaikka ei minua mikään estä muuttamasta sinne. En uskoa, että saisin itsestäni irti niin paljon, että saisin artikkelit opeteltua. Kannattaa myös huomioida, että noita jyväskylän artikkeleja on ollut aikaa lukea jo pitkään, joten kysymykset niistä voivat olla aika haastavia.
PoistaJos ei henkisesti tunnu liian rankalta, niin tottakai kannattaa yrittää.
Jyväskylään täytyy tosiaan osata artikkelit hyvin yksityiskohtaisesti, siellä koe on käsitykseni mukaan ennemminkin sellainen "Hauki on kala" -tyyppinen. Käsittääkseni siinä Karjalaisen kirjassa käsitellään esim. joitakin testejä joita Holopulkissa ei ole ollut ja myös ne pienet nippelitiedot tilaston osalta täytyy hallita hyvin. Toki tilastomatikka on tilastomatikkaa kirjasta riippumatta, eli hyvät pohjatiedot tilastosta helpottaa varmasti lukemista.
PoistaHei jälleen!
VastaaPoistaAjattelin tulla kirjoittelemaan pääsykoefiiliksistäni.
No joo, olihan kokeessa jotakin (liian) vaikeaa omiin taitoihini nähden, mutta päällimmäinen ajatukseni omasta suoriutumisestani on pelkästään positiivinen.
En valitettavasti ehtinyt laskea kaikkea, koska panostin tänä vuonna erityisesti huolellisuuteen. Tämä konkretisoitui melko hitaana ja varmistelevana laskemisena.
Sain kuitenkin laskettua mielestäni ihan kelpo määrän tehtäviä, ja toki vastasin kaikkiin artikkelikysymyksiin (olivat muuten yllättävän vaikeita, en tosin helppoja odottanutkaan, mutta silti!). Nelostehtävä oli arvatenkin se vaikea. Viimeinen tehtäväosio oli hauska, mutten ehtinyt sitäkään kokonaan.
Pääsykoetilanne oli ainakin omalla kohdallani rauhallinen ja rullasi mukavasti eteenpäin. Kokeen jälkeen päällimmäisenä oli tunne omasta onnistumisesta.
Kuluneella viikolla olen seurannut pääsykokeeseen liittyvää keskustelua facebookin tilastoryhmässä. Olen vain pohtinut hiljaa mielessäni, että noinkohan sisäänpääsy jää siitä nelososiosta monellakaan kiinni? Että jos on onnistunut muissa osioissa, niin sittenhän voisi varmaan olla hyvillä mielin. Vai saikohan se nelostehtävä joillakin pasmat sen verran sekaisin koetilanteessa, että se on häirinnyt suoritusta kautta linjan? Toki olihan se tehtävä jostain ihan muualta, että ymmärrän kyllä ihmisten tuohtumuksen...
Itse haluan nyt vaan pitää kiinni tästä hyvästä fiiliksestä.
Moikka! Onpa kiva kuulla, että sinulla(kin) jäi kokeesta positiivinen fiilis ja tuntuu, että tehtävien teko sujui hyvin! On oikeasti hurjan hienoa kuulla, että edes joku on onnistunut suhtautumaan kokeeseen positiivisin mielin, kun tosiaan yleinen ilmapiiri kokeesta tuntuu olevan sangen negatiivinen. Olen samaa mieltä kanssasi, eli tuskinpa kenenkään sisäänpääsy siitä yhdestä nimenomaisesta tehtävästä on kiinni. Toki kaikki uusi ja vaikealta tuntuva (sekä tässä tapauksessa varsin outo tehtävävalinta) herättää muutosvastarintaa, eli sikäli runsas keskustelu kokeesta on ymmärrettävää.
PoistaToivotaan, että hyvä fiilis kokeesta ja onnistumisesta tietäisi kohdallasi myös toivottua opiskelupaikkaa! Kuten tekstiinkin kirjoitin, alan itse olla enemmän valmistautunut välivuoteen, mutta se ei harmita juuri ollenkaan. Se tietäisi vain hyvää aikaa kasvaa ihmisenä ja tarkentaa omia tavoitteita ja haaveita. Ja sinun tavoin haluan myös pitää kiinni hyvästä olosta enkä murehtia turhaan jo mennyttä koetta!
Itsellä meni ainakin pasmat sekaisin jo kokeen alussa. Meidän salissa odotettiin tasaan asti ja koe alkoi suoraan, mitään aikaa lukea koe ensin ei annettu. Kun koepaperiin aukaisi, menin vielä enemmän lukkoon. Olin juuri edellisenä iltana ihmetellyt poikaystävälleni että miksi ihmeessä viivoitin on kiellettyjen asioiden listalla, eikö sitä voi tarvita kokeessa kuvaajien tulkitseminen. Ja totta kai siellä sitten on kaksi tehtävää juuri siitä, missä viivoittimen käyttö olisi voinut olla enemmän tai vähemmän hyödyksi.
VastaaPoistaSen lisäksi että nelostehtävä oli mitä oli, toisessa blogissa oli keskustelua kakkostehtävästä ja siitä kuinka tehtävänanto ei vastannut tehtävää ollenkaan. Itse en muista kyseenalaistaneeni koko tehtävää mutta tämähän merkitsisi sitä että kakkostehtävä pitäisi jättää arvioimatta kokeen tekijöiden vuoksi - juuri se ainoa tehtävä artikkelikysymysten lisäksi mistä olin varma :/
Meilläkin koe alkoi suoraan. Hätäännyin jo siinäkin, kun valvoja pyysi tarkastamaan laskimet enkä saanut kantta auki ja sitten valvoja jo ilmoittikin koeajan alkaneen :D Mutta siitäkin lopulta selvittiin.
PoistaKuulin myös, että kakkostehtävässä oli jotakin hämminkiä, mutta itse en kyllä koetta tehdessäni tätä tajunnut. Viivotinkin olisi tullut tarpeeseen, nyt jouduin silmämääräisesti piirtelemään viivoja koepaperiin ja lukemaan kuvaajaa kynän avulla. Kokonaisuudessaan kuitenkin melkoinen koe: kirjoitusvirheitä, virheellisiä tehtäviä ja se nelostehtävä...
Aitko muuten jatkaa tän blogin pitämistä sitten, jos/kun pääset sisään? Olisi todella mielenkiintoista seurata sinun opintojen etenemistä ja yliopistoelämää!
PoistaEhdottomasti, kiva kuulla että kiinnostaisi! Ja enköhän mä jotain kirjoiteltavaa keksi myös siinä tilanteessa, jos/kun en pääsekään sisään. Sen verran suuri tarve mulla on päästä toteuttamaan tätä ajatuksien purkamista kirjoittamalla :D
PoistaHyviä pointteja ja melko varma fiilis välivuodesta myös täällä. Viitsisikö joku ystävällisesti vähän avata ekaa tehtävää jos vielä näin jälkikäteen osaa, koska se jäi siellä kokeessa minulle aivan hämäräksi:)
VastaaPoistaMoikka! En enää ihan täysin muista tehtävän sisältöä, mutta ideana oli tosiaan etsiä niistä taulukoista kuhunkin tehtävänantoon sopivat ja laskea luvut oikeilla tilastollisilla testeillä. Siinä tosiaan annettiin melkoisesti aineistoa ja piti tulkita niitä muuttujien merkkejä jne. Kauhea tehtävä :D 30.6. julkaistaan myös koe ja mallivastaukset, eli sieltä sitten selvinnee paremmin.
PoistaEikös 30.6 tule myös pääsykoetulokset? Jossain taisi lukea, että pääsykoe julkaistaan samalla tulosten yhteydessä.
VastaaPoistaJoensuunkin pääsykoetulokset julkaisteen viimeistään 30.6 muistaakseni. Ja mä en edes ole käynyt vielä niissä kokeissa!
Eihän tässä ole tulosten julkaisemiseen kuin enää pari hassua viikkoa! Vau! Jännittää myös todella paljon sinun puolestasi, koska valmistauduit kuitenkin niin hyvin! Mulle nämä kokeet ovat nyt elämän ja kuoleman kysymys, koska ensi vuonna aloitan armeijan, joten en pysty hakemaan ensi vuoden yhteishaussa, jos en nyt pääse sisään! Ei paineita :D
Joo, 30.6. tulevat nekin viimeistään. Huh! Nopeaa aika kyllä menee, nyt kokeistakin on jo viikko... Jännän aikasin nämä yhteisvalinnan kokeet olivat verrattuna Jkl ja Joensuun kokeisiin, mutta noh, onhan hakijoitakin eri määrä.
PoistaMusta kuitenkin tuntuu, että kun tulokset tulee niin en osaa enää edes jännittää, niin kauan itse kokeesta kuitenkin on siinä vaiheessa. Yo-tuloksetkin julkaistaan kai torstaina ja niittenkin suhteen vaan sellainen "plääh-olo" :D Vaikka ei tietysti pitäisi olla, kun mahdolliset hyvät yo-arvosanat voi vielä vähän pelastaa tilannettani opiskelupaikan suhteen!
Ja niin joo, kun joillakin tuo armeijakin vaikuttaa! Mutta toisaalta, voithan ajatella että on myös monia muita sellaisia, joilla opiskelu viivästyy intin takia. Vaikka toivotaan tietysti, että nappaisit sen paljon toivotun opiskelupaikan. Hurjasti jaksamista vielä loppurutistukseen!!