Puolivälin kahvihetki

Enpä olisi uskonut, että tulen olemaan kymmenen päivää lukusuunnitelmaani edellä — aikataulutin sen kuitenkin melkoisen tiukaksi. Mutta tässä sitä sittenkin ollaan, kaikki artikkelit kertaalleen opiskeltuina ja aivot täynnä uusia synaptisia yhteyksiä tapahtuneen oppimisen myötä. Tarkoitukseni oli pitää useampikin tällainen metakognitio-kahvihetki kunkin artikkeliryhmän opiskelun välissä, mutta motivaatio ja kiinnostus artikkeleita kohtaan vei voiton, ja halusin kahmia tietoa lisää heti edellisen artikkelin sisällöt opittuani. Eikä se nyt jälkikäteen tuntunut olevan lainkaan hassumpi tapa, sillä kuten sanoin, aivoni ovat täynnä uutta tietoa ja koen jopa hallitsevani asiat jo tässäkin vaiheessa hyvin. 

Tässä tekstissä keskityn pohdiskelemaan omaa oppimistani, toimintaani, artikkelien sisältöjä sekä sitä, missä voisin vielä parantaa ja mitä asioita minun täytyy erityisesti keskittyä kertaamaan. Koska kertaus on oppimisen kannalta erityisen tärkeää (kai vielä muistatte Ebbinghausin unohtamiskäyrän lukion kursseilta?!), olen enemmän kuin iloinen siitä, että minulle jäi kertaamiseen aikaa kaksi viikkoa alkuperäisen viiden päivän sijaan. Nyt lähes puolivälissä on kuitenkin hyvä istua alas kahvikupin kanssa, ja oikeasti miettiä tätä koko haku- ja pääsykoeprosessia.

Artikkelien määrä oli iloisempaakin suurempi yllätys. Olin varautunut tuplasti isompaan määrään ja ajatellut, että tänä vuonna pääsykokeisiin lukemisessa todellakin testattaisiin sitä, miten hakijat kykenevät handlaamaan niin suurta tietomäärää niin lyhyessä ajassa. Vaan vielä mitä! Pääsykokeen laatijat olivatkin tänä vuonna kivoja setiä ja tätejä, ja jokaista artikkelia kohden olisi voinut käytännössä käyttää kolme kokonaista opiskelupäivää. Niin minäkin aluksi ajattelin käyttää, mutta artikkelien sisällöt osoittivat, ettei minulla mene niiden haltuunottamiseen kuin korkeintaan kaksi päivää. 

Mitä mieltä sitten olin artikkelien sisällöistä, kun ne ensi kertaa näin? Printatessani artikkeleita ulos huomasin, että monessa artikkelissa toistui psykoterapioiden tai neuropsykologian näkökulma. Tyypillisten ennakkoajatusten mukaisesti psykoterapia-artikkelit aiheuttivat "plääh"-reaktion ja neuropsyka-artikkelit viriävän kiinnostuksen ja uteliaisuuden. Loppujen lopuksi artikkeleihin tutustuessa yksikään niistä ei varsinaisesti ollut tylsä: toisissa vain oli enemmän asiaa kuin toisissa, ja toiset vastasivat enemmän omia kiinnostuksenkohteitani kuin toiset. Silti tartuin jokaiseen artikkeliin valtavan motivoituneena ja uteliaana siitä, mitä uutta tulenkaan kyseisen artikkelin myötä oppimaan.

Erityisen helpoilta ja yksinkertaisilta tuntuivat artikkelit aikaansaamattomuudesta, psykoterapioiden kehittämisestä, hermosolujen viestinnästä sekä heikkoon sähkövirtaan perustuvista stimulaatiomenetelmistä. Hieman enemmän työskentelyaikaa vaativat artikkelit työuupuneiden ryhmäpsykoterapeuttisista interventioista, meditaation neuropsykologiasta sekä MAAS-mittarin psykometrisestä rakenteesta. Eniten muistettavaa ja kerrattavaa on puolestaan psykoosinuorten psykoterapiat -artikkelissa ja neuropsykologisen kuntoutuksen vaikuttavuus -artikkelissa.

Mielestäni artikkeleissa oli harmillisen vähän tilastomatikkaan linkittyviä taulukoita ja kuvaajia. Erityisesti työuupumusartikkelin kuvaajat pyrin painamaan mieleen hyvin, sillä ne olivat artikkeleissa esiintyneistä kuvaajista eniten informaatiota sisältäviä. Esiintyihän aikaansaamattomuusartikkelissakin eksponenttifunktion käyrä, mutta muuten se ei ollut sisällöltään kovinkaan asiapitoinen. Artikkeleissa esiintyneet taulukot olivat lähinnä korrelaatiomatriiseja, ja mahtuipa mukaan pari lineaarisen regressioanalyysin selityskerrointa kuvaavaa taulukkoakin. Mm. työuupumusartikkelissa ja MAAS-mittariartikkelissa esiintyi taulukoita, jotka sisälsivät paljon keskihajontoja ja keskiarvoja, mutta sisällöltään ne eivät olleet muutoin kovinkaan informatiivisia. Niistä opettelin ainoastaan päälinjat, en todellakaan yksittäisiä lukuarvoja. 

Katsausartikkeleista pykoosiartikkelissa ja neuropsykologisen kuntoutuksen vaikuttavuus -artikkelissa esiintyi liitetaulukoita, joissa artikkelien tekstisisältö oltiin tiivistetty yksinkertaisempaan muotoon. Ne olivat kätevä väline tiedon jäsentämiseen, ja tulen myöhemmin varmasti hyödyntämään niitä kertaamisessa paljon. Kaikkea ei pääsykokeentekijätkään voi olettaa osaavan, mutta erityisesti merkittävät ja poikkeavat tulokset tulee mielestäni osata hyvin. Työuupumusartikkelissa esiteltiin tekstissä myös ryhmän sisäisen efektikoon sekä ryhmien välisen korjatun efektikoon laskutekniikat, jotka luonnollisesti opettelin ja muutin kaavamaiseen muotoon.

Lukiessani artikkeleita ihmettelin niiden kovin löyhää sidonnaisuutta toisiinsa. Vaikka artikkelit pystyikin jakamaan kolmeen ryhmään, ei ryhmien sisällä artikkelien välillä ollut kovinkaan paljon yhteneväisyyttä. Toki edellisen artikkelin asiat tukivat seuraavan artikkelin asioita, ja monessa artikkelissa toistui esimerkiksi viisi suurta persoonallisuudenpiirrettä tai joitakin samoja aivoalueita. Riemukseni sain huomata, että viimeiseksi lukemassani stimulaatiomenetelmäartikkelissa toistui monia sellaisia käsitteitä ja asioita, jotka olivat tulleet tutuiksi edellisten artikkelien myötä (esim. bottom up -mekanismi, AVH-, aivovamma- ja AT-potilaat, parietaalialueet). Jos olisin lukenut ko. artikkelin ensimmäisenä, olisin saanut pysähtyä melkoisen moneen kohtaan pohtimaan, mitähän tämä ja tuokin nyt on tarkoittavinaan. Hyvä minä.

Mikä sitten on toimintasuunnitelmani tulevalle kahdelle viikolle? Sitä en ole vielä liiemmin miettinyt, mutta teen sen... tättärätäää, nyt! Alla mainittujen asioiden lisäksi teen kaikkiin artikkeleihin käsitelistan vieraammista ja oleellisimmista käsitteistä. Kunhan pääsen matkustamaan pääsykokeen aikaiseen majoituspaikkaani nyt ennen vappua, aion vuorata kämpän seinät myös erinäisillä post it -lapuilla ja pikkumuistutuksilla. Värikäs post it -tapetti on nyt pääsykokeiden aikaan in, haha!

Aikaansaamattomuus (Inkinen ym.)
- tiivistelmä
- ylläpitoa

Psykoterapia-artikkelit

Psykoosinuoret (Gergov ym.)
- flashcardit myös "psykoosiosiosta"
- käsitekartta
- kokoava teksti psykoterapiamuodoista ja tutkijoista
- tutkimustulosten tiivistelmä

Työuupumus (Kähönen ym.)
- käytettyjen mittarien tarkentaminen
- kaaviot artikkelin kuvaajista ja taulukoista
- tutkimustulosten tiivistelmä

Psykoterapioiden kehittäminen (Aulankoski)
- tiivistelmä
- ylläpitoa

Neuropsyka / tietoinen läsnäolo 

Neuropsykologinen kuntoutus (Nukari ym.)
- käsitekartta
- lisää flashcardeja
- tutkimustulosten tiivistelmä

Meditaation neuropsykologiaa (Luukkainen-Markkula)
- aivoalueiden kertaus
- kuva aivoalueista (broadmann areas)

MAAS-mittari (Naukkarinen ym.)
- korrelaatioiden opettelu
- käytettyjen mittarien tarkentaminen

Neurobiologia / sähköstimulaatio

Hermosolujen viestintä (Kaila)
- tiivistelmä
- kuva hermosolusta/synapsin toiminnasta

Sähköstimulaatiomenetelmät (Kotilainen ym.)
- tiivistelmä
- ylläpitoa

Matikan osalta minun täytyy askarrella lisää flashcardeja ja kertailla kaavoja ahkerasti. Lisäksi voisin parina päivänä ennen koetta laskea viimeisimpien pääsykokeiden matikkaosiot uudestaan (neljännen kerran...) sekä valita laskettavaksi pari lisämateriaalin tehtävää ja Holopulkista pari tehtävää per kappale. Muistinvirkistykseksi olisi myös hyvä lukea Holopulkki kannesta kanteen vielä kerran, ja vaikka iltasaduksi lukaista kerran läpi myös tuo tutkimustyöopas. Siitäkin täytynee tehdä flashcardit! Mulla on vino pino vihreitä kortteja tyhjinä artikkelien vähyyden takia, joten täytyisi keksiä jokin kiva muistipeli tai muu keino hyödyntää myös ne. Hei, nyt keksin. Teen niihin itselleni kysymyksiä artikkeleista!

Kahvi loppui jo ensimmäisen kappaleen kirjoittamisen jälkeen, mutta asia ei vieläkään. Lukeminen on tuntunut jotenkin erityisen mukavalta enkä ainakaan vielä ole osannut kokea stressin hiventäkään tulevan koitoksen suhteen. Ensimmäistä kertaa minulla on sellainen tunne, että sisäänpääsy voisi ihan oikeasti olla mahdollista. Heti kyseisen tunteen jälkeen superego kuitenkin heristää sormea ja muistuttaa, että minulla on lähes 2000 kilpailijaa, ei sovi ylpistyä liikaa. Näinä hetkinä minun on palattava lukemaan artikkelien julkaisupäivänä kirjoittamaani tavoitelappua, jossa olen ruotinut haaveideni ja tavoitteideni syvimpää olemusta. Minun on vain luotettava itseeni ja nautittava tästä matkasta, johtipa se toivottuun lopputulokseen tai ei. Ainakin olen saanut syventää ymmärrystäni psykologiasta, ja olen matkallani taas yhden askeleen lähempänä päämäärääni, mieltä.

Halfway there, innolla eteenpäin!