Ensimmäinen etappi

Se oli sitten siinä. Kesän ja syksyn mittainen luku-urakka päättyi viime perjantaina psykologian reaalin kirjoituksiin. Täytyy sanoa, että ensimmäisestä tänne kirjoittamastani tekstistä aika kului ihan hurjaa vauhtia itse kirjoituspäivään. Mutta sekin täytyy sanoa, että onneksi päätin kirjoittaa kertaustekstejäni: saadessani koepaperin nokan eteen minua ei suinkaan vallannut epätoivo vaan tunne siitä, että jes, mä osaan. Kokeen ja hyvän vastauksen piirteet voi tuttuun tapaan tsekata täältä.

Koe oli mielestäni varsin helppo, ns. psykologisella yleistiedolla pärjäsi jo pitkälle. Ensimmäinen tehtävä oli varma nakki ja tuon tehtävän myötä pääsin hyvin vauhtiin. Koko kirjoitusprosessi sujui kuin itsestään. Oliko tuo sitten sitä kuuluisaa flow'ta vai mitä, en tiedä. Yllätin itsenikin siinä miten hyvin pystyin pysymään yhden esseen tuntivauhdissa koko kuusituntisen ajan. Jossakin tehtävässä ehdin rutistaa itselleni 20 minuuttia ylimääräistä aikaa syömistä ja vessataukoa varten, mutta yli puolet pakkaamistani eväistäkin jäi syömättä, sillä en meinannut malttaa pitää taukoa kirjoittamisesta. Kyllähän sen sitten kokeen jälkeen tunsi karmivana nälkänä ja viiltävänä pääkipuna, mutta hei, kerrankos vaan sitä psykologia kirjoitetaan.

Nyt jään odottamaan arviointia sekä jännittämään mikä arvosana sieltä sitten loppujen lopuksi tuleekaan. Holopulkki (plus nummenmaa) käteen ja eteenpäin kohti uusia etappeja!

Päivitys 18.11.2016: 

Voitto. Laudatur. Jes! Ei sillä ettenkö olisi ollut hyperiloinen jo pelkästään ällästä, mutta pisteideni näkeminen sai aikaan muutaman ylimääräisen "mitä helvettiä, ei oo totta"-lausahduksen. Pistesaldoa keräsin 40/42 pistettä. Usko omaan tekemiseen ja mahdollisuuksiin onnistua myös pääsykokeissa sai valtavan pönkityksen tästä menestyksestä. Mä oon hyvä. Nyt uskallan sanoa sen. Ja aion näyttää parasta itseäni pääsykokeisiin valmistautuessa.