72 päivää

Pääsykokeisiin on jäljellä 72 kokonaista päivää. Todellinen loppukiri — ja samalla vasta kunnon lukemisrumban alku — alkavat siis olla käsillä aivan näillä hetkillä. Minulta on kysytty missä vaiheessa edistymiseni tilastomatikan kanssa huitelee, miten aion käytännössä lukea artikkeleita, millaisia henkisen valmistautumisen keinoja käytän ja onko pääsykoestressi vielä ehtinyt valtaamaan minua. Näitä, ja ehkä hieman muitakin, asioita aion avata tässä kirjoituksessa.

Kuten aiemmin olen kertonut, aloitin tilastomatikan laskemisen heti syksyn ylioppilaskirjoitusten jälkeen lokakuussa. Näin jälkikäteen ajateltuna aikaisin aloittaminen oli tietenkin hyvä juttu, mutta toisaalta olisi ollut järkevämpiäkin tapoja toimia. En jotenkaan tuolloin ajatellut, että myös alkuvuoden aikatauluni voisi olla näinkin rento ja etteivät kevään ylioppilaskirjoitukset vaatisi minulta kovinkaan paljoa voimia. Näin ollen olisin voinut aloittaa tilastomatikan parissa vasta tammikuun puolella, ja samalla olisin välttänyt ongelman jonka esittelen seuraavana.

Syksyllä tahkosin holopulkin kappaleet tehtävineen läpi aika nopealla temmolla, ja siirryin ehkä noin parin viikon jälkeen lisämateriaalin tehtäviin. Nämä laskettuani printtailin vielä Helsingin yliopiston sivuilta löytyneet vanhat valintakokeet vuosilta 2012-2016 ja laskin kokeet läpi about marraskuuhun mennessä (enkä todellakaan osannut kaikkea heti, vaan kyllä niitä ratkaisuja täytyi alkuun kurkkia melkoisesti). Sitten koitti ongelma. Suuri ongelma, joka on vaivannut minua näihin päiviin asti. Laskeminen loppui. Minulla oli aikaa, mutta ei uutta ja haastavaa laskettavaa. Myllersin internetin matikka-aiheiset saitit läpikotaisin ja taisinpa selata pitkän matikan lukiokirjastakin niitä haastavampia laskuja, mutta mitkään löytämäni tehtävät eivät vastanneet pääsykokeitten vaikeita tehtäviä eivätkä vaatineet sellaista soveltamista, jota psykologian pääsykokeissa tultaisiin vaatimaan.

Vaikka ongelmani oli ja on ennemminkin positiivinen, on se silti ongelma. Koen, että laskurutiinini alkaa olemaan suht vahvalla pohjalla, mutta en ole oppinut soveltamaan tarpeeksi hyvin. En kuitenkaan halua maksaa satoja euroja valmennuskurssien opiskelumateriaaleista, sillä ilmankin niitä sisäänpääsyn täytyy olla mahdollista. Tämän takia olen huoletta haudannut matikkamateriaalit hyllyn pohjalle ja ajatellut tarttuvani niihin uudestaan täyspäiväisesti vasta maaliskuun lopulla, viimeisten kirjoitusten jälkeen. Ehkä tämä parin kuukauden irtiotto tehtävistä saa minut unohtamaan ratkaisut, ja tehtävien laskeminen uudestaan käy ihan todellisesta soveltamisharjoittelusta. Ainakin toivon niin, koska muuten olen pulassa. Toki olen tällä välin lueskellut holopulkista teoriatietoa ja pänttäillyt peilin pieliin post it -lapuille kirjoittamiani tilaston kaavoja, eli en sentään ole antanut tilastomatemaattisten kiemuroiden vaipua täysin unholaan. 

Olen myös ehtinyt lukemaan Paavilaisen tutkimustyöoppaan ja ylimääräisenä materiaalina sen aikaisempina vuosina vaaditun Hyönän kokeellisia tutkimusasetelmia käsittelevän artikkelin. Kyseiset aiheet olivat minulle kuitenkin entuudestaan tuttuja jo lukion psykologian puolelta, joten kovinkaan suurta painoarvoa en ole tuolle Paavilaisen läpyskälle edes antanut. Muina "pikkuhommina" olen rustaillut jonkinnäköisiä muistiinpanoja ja post it -lappuja tilastosta, askarrellut flashcardseja sekä tehnyt itselleni lukusuunnitelman tilaston tehokertaukselle ja myöhemmin myös artikkeleille.

Ei tietystikään voida olla varmoja, että huhtikuussa julkaistavat pääsykoemateriaalit olisivat artikkeleja, mutta aiempien vuosien ja ymmärrettävyyden vuoksi on nyt helpompaa puhua niistä artikkeleina. Huhtikuussa tulen olemaan täysin uuden asian edessä, sillä koskaan aiemmin minulla ei ole ollut noin tiukkaa deadlinea opiskella jokin asia perinpohjaisesti. Ja koska nyt ei ole kyse vain "jostakin asiasta", vaan valtavan suuresta tietomäärästä lukuisine nippelitietoineen, olen toden totta jäävuoren kokoisen haasteen edessä. Niin suuren, että olen harkinnut jopa ostavani asetyyli-L-kartiniinia parantuneen muistin toivossa tai sitruunantuoksuista eteeristä öljyä älykkyyttä stimuloimaan. Kaikki keinot käyttöön.

Olen melko visuaalinen oppija, joten artikkeleita tulen työstämään todennäköisesti värien, käsitekarttojen, kuvioiden ja post it -lappujen avulla. Lisäksi olen tosiaan askarrellut eri värisiä flashcardseja, joihin voin kirjoittaa tärkeitä nippelitietoja ja muuta oleellista. Haluaisin myös kokeilla Emben tyyliä äänittää artikkelit, mutta saas nähdä tulenko tuota toteuttamaan kun en kovin auditiivinen oppija ole muutenkaan. Psykologian ylioppilaskirjoituksiin lukiessani koin myös oikeasti erittäin hyödylliseksi kirjoittaa tekstejäni tänne blogiin: siinä asiaa tulee oikeasti prosessoitua samalla tavalla kuin esimerkiksi kaverille kertomalla, mutta koska oman koneen ääreen pääsee sutjakammin kuin kaverin luo, tulen varmasti purkamaan artikkeleiden sisältöä sekä tietysti niiden aiheuttamaa tuskaa ja epätoivoa tänne bloginkin puolelle. Tehokasta lukuaikaa olen suunnitellut varaavani kuudeksi tunniksi päivässä kuutena päivänä viikossa, plus joka illalle about puolen tunnin kertaussessio. Let's see mihin se riittää. 

Vaikka tekstillä alkaa olemaan pituutta jo enemmän kuin laki sallii, kirjoittanen vielä muutaman sanan tuosta henkisestä valmistautumisesta ja stressistä. Paras motivaattori minulle on tulevan opiskelijaelämän kuvitteleminen ja siitä haaveileminen. Lisäksi sellainen konkreettinen mielikuva, joka minulla tavoitteissani siintää, on se, että pääsen ottamaan screenshotin Opintopolun  iloisesta "Opiskelupaikka myönnetty" -ilmoituksesta ja jakamaan sen Facebookissa kavereilleni ja tuttavilleni ollen samalla äääääärimmäisen ylpeä saavutuksestani. Olen suunnitellut kuvan oheen kirjoitettavan tekstinkin valmiiksi. Hassu tavoite, eikö! Pyrin kuitenkin pysymään nykyhetkessä ja vastaanottamaan asiat sellaisina kuin ne tulevat eteeni. Olen siis henkisesti valmistautunut myös ilman opiskelupaikkaa jäämiseen, mutta en anna sille ajatuksissani liian suurta painoarvoa. Sen aika on sitten myöhemmin, jos sen aika on ollakseen. Siksi en stressaa etukäteen asiaa, jolle en välttämättä voi juuta enkä jaata. Teen parhaani, annan kaikkeni, ja se riittäköön tai olkoon riittämättä.

Kyse ei kuitenkaan ole viimeisestä mahdollisuudestani onnistua.