Selailin huvikseni blogin tilastoja, ja hämmästyin: täällähän käy viikottain ihan satoja kävijöitä! Eipä mennyt aikaakaan kun tajusin, että toden totta, psykan yo-kokeet lähestyvät kovaa vauhtia ja pääsykokeisiinkin on enää pari hassua kuukautta. Joko jännittää, vai jännittääkö edes? Tuntuu, että jos jälleen kirjoittaisin jotain kokeisiinvalmistautumistekstejä tai tsemppipostauksia, toistaisin vain itseäni. Blogin arkistoista löytyy kuitenkin niin paljon sekä yo-kokeita että pääsykokeita käsitteleviä tekstejä, että uskon motivoituneen kirjoittajan tai opiskelemaan hakijan kyllä löytävän ne ja osaavan ammentavan niistä tietoa ihan itsekin. Minua harmittaa ihan valtavasti, ja olen tosi pahoillani – ennen kaikkea itselleni, mutta toki myös kaikille lukijoille – etten ole onnistunut pitämään blogissa yllä sellaista aktiivisuutta, kuin joskus aikoinani toivoin ja suunnittelin. Täytyy kuitenkin suoraan todeta, ettei se opiskelu vaan yksinkertaisesti ole niin kovin mediaseksikästä, et...